Kuopion kouluhyökkäyksen oikeudenkäynnissä kuullaan tänään kirje hyökkäyksessä kuolleen 23-vuotiaan naisen äidiltä. Käräjäoikeuden mukaan äiti on ilmoittanut, ettei hän halua muuten tulla henkilökohtaisesti kuulluksi oikeudessa.
– Oikeudessa oli tänään varattu aika äidin kuulemiselle, mutta hän ei vain pysty puhumaan näistä asioista. Sen takia hän pyysi, että luen hänen kirjeensä, naisen asianajaja Valentina Schnider kertoi.
Nuori nainen oli naimisissa
Viime vuoden lokakuun alussa tapahtuneessa miekkahyökkäyksessä kuoli nuori nainen, joka oli Ukrainan kansalainen. Hän oli naimisissa ja opiskeli Kuopiossa merkonomiksi.
Naisen leskeä edustavan asianajajan mukaan nainen oli käynyt Ukrainassa yliopiston, tavannut miehensä ulkomailla ja muuttanut tämän kanssa Suomeen.
– (Hän) oli varsin lahjakas, oppi nopeasti suomen kielen, opiskeli ammattioppilaitoksessa ja kävi ohessa töissä siivoamassa, koska nuoret säästivät asuntoa ja tulevaa perhettään varten, asianajaja kertoi oikeudessa aiemmin.
Asianajajan mukaan nainen tunnettiin positiivisena, ahkerana ja ennakkoluulottomana ihmisenä, jota vastaan kenelläkään ei voisi kuvitella olleen mitään.
Lue täältä lesken kertomus: Kuopion kouluhyökkäyksessä kuolleen naisen aviomies kertoi poliisille suunnattomasta tuskastaan – “Elämäni on täysin romahtanut”
Äidin asianajaja luki aamulla oikeudenkäynnissä kirjeen ääneen. Tässä kirje kokonaisuudessaan:
Hyvää päivää arvoisat tuomarit, läsnäolijat.
Haluan kertoa Teille, miten minä käsitän tapahtuneen ja sen seuraukset.
Olen aikaisemmin ajatellut, että mieheni kuolema ja sota ovat pahimpia asioita, mitä olen kokenut elämässäni. Kuinka väärässä olinkin, 1. lokakuuta 2019 on elämäni pimein päivä – päivä, jona aurinkoni on sammunut.
Tyttäreni oli kaikkien meidän hänen läheisten aurinkomme. Kukaan meistä ei osaa olla iloinen jokaisesta päivästä, yllättyä pienistä asioista taikka nauttia elämästä kuin hän.
Me tunsimme hänen tukensa päivittäin. Kun minä täytin 50, tyttäreni ja hänen miehensä kutsuivat minut Suomeen ja näyttivät minulle Teidän ihanan maanne. Kesäkuussa 2019 tytär otti minut mukaansa Turkkiin, merelle. Minä olin varma, että tulevaisuudessa minusta pidetään vanhuksena huolta.
Itsevarma, sitkeä, ystävällinen ja suuren elämänpotentiaalin omaava nuori nainen on julmalla tavalla murhattu.
Ensiksi olin toivonut murhaajalle kuolemantuomiota, mutta valitettavasti se on kielletty sekä minun että Teidän maassanne. Sitten jokapäiväinen sietämätön henkinen kärsimykseni näytti minulle, että kuolemantuomio olisi helpoin tie ulos, mutta minä joudun suremaan tyttöäni kuolemaani asti.
Seuraavaksi ajattelin, että elinkautinen vankeus voisi olla rangaistuksena tyttäreni kuolemasta. Netistä kuitenkin löysin tietoa siitä, millä tavalla Joel Marin tulee suorittamaan rangaistuksensa.
Joel Marin tulee saamaan vastikkeetta yksihenkisen huoneen, jossa on oma suihkullinen WC, TV, kahvinkeitin, hän tulee saamaan ruokailun kolmesti päivässä, hän pääsee käymään vankilan myymälässä, kuntosalilla ja kirjastossa. Hän saa käyttää sähköpostia, nettiä ja kännykkää.
Minä joudun tekemään työtä, jotta voisin elää yhtä mukavasti. Tällä hetkellä palkkani on nettona vähän yli 200 euroa kuukaudessa. Minä en valita, tämä on elämäni. Mutta minä en ole odottanut, että menetän tyttöni, joka on antanut minulle tukea ja auttanut minua. 7,5 vuoden päästä elämäntasoni laskee edelleen ja tulen saamaan eläkettä 63 euroa kuukaudessa.
Itse asiassa Suomessa elinkautinen rangaistus ei kestä pitempään kuin 14,5 vuotta. Rangaistuksena on vain vapauden menetys, vanki säilyttää kaikki muut perustuslailla taatut oikeutensa.
Vankeus luo täydelliset olosuhteet sellaiselle ihmiselle, jolla ei muuten ollut ystäviä ja joka on viettänyt eristäytynyttä elämää. Onko vankeus todellakin rangaistus Joel Marinille? Vai onko se pikemminkin palkinto?
Ei mitään vastuuta teoistaan, rauhallinen eristäytynyt elämä ja vapaus tehdä, mitä haluaa. Joel Marin ei voi maksaa edes 12 tuhannen euron kärsimyskorvaustani, koska hänellä ei ole omaisuutta eikä tuloja, ja sekin vanhenee 20 vuoden päästä.
Mielestäni tuomioistuimen pitäisi velvoittaa Joel Marinin kokopäivätyöhön, jolloin hän pystyisi maksamaan korvauksia. Hän on velvollinen elämänsä jokaisena päivänä hyvittämään tekonsa!
Tämä ei ollut onnettomuus, se oli ennalta tarkasti suunniteltu rikos. Minä en missään tapauksessa halua tienata rahaa tyttäreni kuoleman johdosta. Jos Joel Marin voisi suorittaa rangaistuksensa ukrainalaisessa vankilassa, minulla ei olisi edes korvausvaatimuksia häntä kohti. Mutta kun nyt tiedän elinolosuhteet suomalaisissa vankiloissa, en näe mitään muuta mahdollisuutta rangaista häntä kuin tämä.
Jotta voisitte ymmärtää toivottomuuteni syvyyden, kärsimykseni ja kokemani epäoikeudenmukaisuuden tunteen, sanon senkin – olen valmis vaihtamaan paikkoja Joel Marinin kanssa 7,5 vuoden päästä.