Sonny Nyman teki 21-vuotiaana huumepäissään kammottavan teon, joka muutti monta elämää pysyvästi: ”Ei ole kulunut päivääkään, etten olisi miettinyt sitä”

19 veitseniskua. Syyttäjä kutsui tekoa teurastukseksi. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat teon murhaksi ja tuomitsivat Nymanin nuoren helsinkiläisnaisen murhasta elinkautiseen vankeuteen vuonna 2005.

Nyt,  yli16 vuotta teon jälkeen, Nyman miettii yhä, miksi hän joutui sinä iltana niin silmittömän raivon valtaan.

– Totta kai se kulkee elämässä mukana ja varmasti loppuun asti. Kun koen onnistuvani jossain ja minulle tapahtuu jotain positiivista, tunnen syyllisyyttä semmoisina hetkinäkin. Onko minulla oikeus olla onnellinen kaiken tekemäni jälkeen? Nyman, 36, pohtii MTV Uutisten haastattelussa.

Nymania haastateltiin MTV:n Uutisaamussa perjantaina. Keskustelemassa vankien vapautumisesta oli myös ylilääkäri Alo Jüriloo.

Lapsuus lastenkodeissa

Nyman on taustaltaan romani. Hänen lapsuudessaan 1980-luvulla eronneet romaniäidit joutuivat usein valitsemaan lastensa ja uuden puolison välillä.

Sonny Nyman muistaa olleensa 5-vuotias, kun äiti istutti hänet auton takapenkille ja lähti ajamaan. Poika kyseli monta kertaa, mihin he olivat matkalla, mutta äiti ei kertonut. Hän kertoo kirjassaan, miten auto lopulta kaartoi tuntemattoman talon pihalle.

”Menimme sisään taloon, ja eteisessä äitini antoi minut tuntemattoman miehen syliin. Sitten äiti kääntyi takaisin ovelle ja lähti.” 

12-vuotissyntymäpäiväänsä mennessä hän oli ollut 15:ssa eri sijoituspaikassa – eikä kaikissa paikoissa lapsia kohdeltu silkkihansikkain.

Teininä hän alkoi käyttää huumeita ja tehtailla rikoksia kiihtyvään tahtiin. Silti Nyman arvelee, että hän olisi voinut itse valita toisin.

– Lopulta elämäni on ollut vain minun käsissäni. 

"Pimahdin täysin"

Itse murhaillasta Nyman kertoo kirjassa yksityiskohtaisesti. Hänellä oli tuolloin allaan jo yksi tuomio vakavasta väkivaltarikoksesta sivullista miestä kohtaan. Tällä kertaa uhrina oli nainen, jota hän lähti saattamaan kotiin.

”Joimme viiniä ja söimme lääkkeitä. Jossain vaiheessa meille tuli riitaa. Se paisui ja paisui, ja yhtäkkiä pimahdin täysin. Kuin musta raivon aalto olisi pyyhkäissyt ylitseni. Surmasin hänet. Kun selvisin raivon vallasta, tajusin, mitä oli tapahtunut, mutta jo silloin oli aivan liian myöhäistä.”

Helsingin Sanomissa julkaistun jutun mukaan Nyman yritti veriteon jälkeen lavastaa tekoa itsemurhaksi muun muassa asettamalla puukon naisen käteen. Hän lähti pakomatkalle, joka kesti noin viikon.

”Pakomatka oli kaiken kaikkiaan hyvin epätodellinen. Toivoin vain koko ajan hartaasti, että kaikki tapahtumat olisivat olleet vain pahaa painajaista.”

Tuomiosta vuonna 2005 kirjoittaneen STT:n jutun mukaan Nyman myönsi oikeudessa tapon, mutta tuomio tuli murhasta teon erityisen raakuuden ja julmuuden vuoksi. Hänet passitettiin Suomen kovimpien rikollisten vankilana tunnettuun Riihimäen vankilaan.

Sairastui vakavasti vankeusaikana

Riihimäen vankila oli kova ja lannistava paikka, se näkyi sekä henkilökunnan suhtautumisessa vankeihin että vankien suhtautumisessa toisiinsa.

Nyman kertoo kirjassa joutuneensa muun muassa tilanteeseen, jossa osaston toinen vanki uhkasi häntä paistinpannulla.

Elinkautisen aikana Nyman sairastui vakavasti. Hän kertoo, ettei häntä päästetty Riihimäen vankilasta sairaalaan saamaan hoitoa, vaikka hänen tilansa oli hengenvaarallinen vuonna 2008. Lopulta tilanne oli niin vakava, että hän päätyi teho-osastolle useiksi päiviksi.

Nyman uskoo, ettei ole ainut vanki, jonka sairauksia ei ole hoidettu. Moni vanki päättää hänen mukaansa kärsiä hiljaisuudessa.

– Ei nousta taisteluun sen vuoksi, että on jo etukäteen arvattu, että se hävitään se. Ettei saada reilua käsittelyä.

Lopulta Nymanilla todettiin useita lihasten toimintaan vaikuttavia kroonisia sairauksia. Diagnooseista vakavin on kirjan mukaan keuhkofibroosi. Sen suhteen Nyman on kirjan mukaan jo jatkoajalla, sillä vuonna 2015 diagnosoidun taudin eliniänennuste on 3-5 vuotta.

Riihimäen vankilan apulaisjohtaja Susanna Schugk-Laulumaa ei ota kantaa yksittäisen vangin väitteisiin, mutta toteaa, että vankilassa on muun muassa oma terveydenhuollon poliklinikka, jossa työskentelee koulutettuja sairaanhoitajia, ja joiden luokse vanki pääsee asiointilomakkeella nopeasti. 

Kouluttautui vankilassa

Sairastumisen jälkeen suhtautuminen muun muassa rikollismaailmaan muuttui. Kirjassa hän kuvailee olleensa ennen täysi kusipää, mutta sairastumisen jälkeen alkoi kiinnostaa, miten oman elämänsä voisi saada raiteilleen ja samalla auttaa muita.

Hiljalleen oma elämä alkoi rakentua, toivottomilta tuntuvista lähtökohdista. Hän pääsi lopulta avovankilaan, ensin Keravalle, sitten Suomenlinnaan. Se tuntui lottovoitolta, sillä Suomenlinnassa vangit saavat huomattavasti enemmän vapauksia, joiden avulla voi suunnitella tulevaisuutta ja koevapautta.

Vankeusajan loppupuolella hän alkoi kouluttautua. Lisäksi hän perusti rap-yhtye D.S.G.:n, joka koostui pitkäaikaisvangeista. Hän tuli tunnetuksi räppäri Elinkautisena.

"Musiikillisesti kaikki toimi taianomaisesti, emmekä varmasti kukaan koe samaa enää koskaan. Mikään muu ei sitten toiminutkaan."

Nyman valmistui nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi joulukuussa 2018. Hän on sen jälkeen tehnyt nuorisotyötä sekä luennoinut sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja ammattilaisille.

Vapaus koitti 2018

Vuonna 2017 hovioikeus antoi päätöksen: hänen elinkautisensa tulisi kestämään 13 vuotta 2 kuukautta. Vapaus koittaisi huhtikuussa 2018, koevapaus alkaisi puoli vuotta ennen.

Sopeutuminen vankilan ulkopuolelle ei ole ollut aivan mutkatonta. Nyman on muun muassa menettänyt asuntonsa Järvenpäässä maksamattomien vuokrien takia, mistä hän kertoo kirjassaan.

Lisäksi hänen tilillään on kaksi huumerattijuopumusta keväältä 2019. Kyseessä oli molemmilla kerroilla kannabis ja tuomiona sakkorangaistus. Kyse oli Nymanin mukaan hänen sairauteensa liittyvän kivun lääkitsemisestä.

–Tapahtuneesta on kulunut puolitoista vuotta. Mielestäni tämä ei vie pohjaa siltä työltä, mikä olen tehnyt.

Vuosi sitten hän muutti avovaimonsa kanssa Espanjaan.

– Nyt tilanne sairauden suhteen on hyvä. Ennen Suomesta lähtöäni kävin tiputuksessa kuukausittain saamassa lääkehoitoa. Nyt kun muutin, se lopetettiin, sillä minun ei tietenkään ollut mahdollista lentää niin usein Suomeen. Samalla oli tarkoitus katsoa, että pysyisikö sairaus aisoissa lämpimän ilmaston vuoksi.

– Kyllä me tänne muutettiin ihan jäädäkseen. Tarkoitus on käydä Suomessa pitämässä luentoja, vierailla laitoksissa ja tehdä sitä duunia (luennointia), mutta asua täällä.

Anteeksipyyntö uhrin läheisille

Nyman kertoo miettineensä vankila-aikana, että haluaisi pyytää anteeksi ja kohdata uhrinsa omaiset.

Vapautumisensa jälkeen hän sai yhteydenoton eräästä tuotantoyhtiöstä.

– Oli teossa ohjelma rikoksentekijän ja omaisten kohtaamisesta, mutta minusta olisi ollut väärin, että tv:stä olisi ruvettu soittelemaan johonkin uhrien omaisille. 

Vielä kymmenen vuotta sitten kohtaamisia rikoksentekijöiden ja uhrin omaisten kanssa ei juuri järjestetty. Nyt teosta on kulunut liian pitkä aika, että yhteydenotto tuntuisi millään tavalla kohtuulliselta.

Hän toivoo, että anteeksipyyntö välittyisi perjantaina julkaistun kirjan kautta niille, joille se on tarkoitettu.