Osa kyläkaupoista sai piristysruiskeen korona-aikana, kun etätyö piti ihmiset kaupunkikeskusten ulkopuolella ja toisaalta riskiryhmäläiset tilasivat ruokakasseja kotiin. Samalla nousi esiin kyläkauppojen merkitys poikkeusoloissa.
– Nyt pitäisi viimeistään varmistaa, ettei yhtään kyläkauppaa menetetä enää. Tehokas tapa siihen valtion näkökulmasta olisi jatkaa kyläkauppatuen kokeilua myös ensi vuonna, sanoo Päivittäistavarakauppayhdistyksen johtaja Ilkka Nieminen.
Osa kaupoista hyötyi koronakeväästä, kun ikäihmiset välttelivät isoja marketteja ja toisaalta etätyöläiset jäivät taajamien ulkopuolelle töihin.
– Nyt osa niistä ruokaostoksista, jotka tehdään työmatkan yhteydessä kuntakeskuksessa, tehtiinkin lähikaupassa etätöiden vuoksi, tietää Ilkka Nieminen.
Myös riskiryhmäläiset nousivat entistä suuremmaksi asiakaskunnaksi.
– Kyllä. Meillä näkyi se, että ihmiset eivät enää halunneet lähteä tuonne isoihin marketteihin. Vanhempi väki kävi tässä kyläkaupassa tai sitten tilasivat ruokakasseja kotiin, kertoo kauppias Sari Korvela KMarket Veikontorista Marinkaisista.
Aivan kaikki pienet kaupat eivät hyötyneet korona-ajasta.
– Esimerkiksi huoltoasemien yhteydessä olevissa kaupoissa oli hiljaista, kun ihmisten liikkuminen väheni. Myös rajakauppa hiljeni, kertoo Nieminen.
Katoava luonnonvara
Kyläkauppojen määrä on romahtanut Suomessa rajusti. Neljäkymmentä vuotta sitten niitä oli noin 3500, nyt runsas 200. Tarkka luku viime vuodelta on 213.
– Kauppojen määrä on vähentynyt jo pitkään muutaman kymmenen kaupan vuosivauhdilla, kertoo Nieminen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana määrä on puolittunut: vielä vuonna 2009 Suomessa oli viitisen sataa kyläkauppaa. Mikä sitten saa kyläkaupan jatkamaan ja jaksamaan?
– En tiedä, mutta me ollaan taisteltu! naurahtaa Marinkaisten kyläkaupan Sari Korvela.
– On laitettu erilaisia palveluita, kuten apteekki, pelikoneet, veikkaus, käteisen nosto, postin palvelut, luettelee Korvela.
Ne eivät yksin elätä, mutta tuovat hyvän lisän kaupan kassaan.
– Ennen kaikkea ne ovat asiakkaiden palvelemista.
Pelkät mökkeilijät eivät riitä
Kesä on sesonkia, jolloin talven tili tehdään. Mökkiläisten ja turistien lisäksi tarvitaan kuitenkin lähiasukkaiden ympärivuotista asiointia. Lohtajalainen Jani Huhtala pysähtyy Marinkaisten kaupan eteen työkamppeissaan.
– Tässä tulee käytyä, kun tulen kaupungista töistä. On sopivasti matkan varrella, kiittelee Huhtala.
Hän tietää, että kauppa ei pärjää ilman asiakkaita.
– Kyllä sitä käy ihan kannatuksenkin vuoksi. Eihän nämä palvelut täällä maaseudulla pysy, ellei niitä käytetä, sanoo Huhtala.
Marinkaisten kyläkauppa on kasitien varrella. Sen ohi mennään, kun mennään Kalajoelle tai Ohtakarin rannoille. Tänä kesänä liikenne on ollut vilkasta hyvien kelien vuoksi.
– Kyllä se näkyy täällä meillä. Kiirettä on pitänyt, kiittelee Korvela.
Tänä vuonna valtio jakoi kyläkaupoille kokeilumielessä miljoonan euron tukipotin, jotta kauppojen määrän väheneminen pysähtyisi. Tuesta pääsi nauttimaan alle puolet jäljellä olevista kyläkaupoista: 85 kauppaa sai tukea. Marinkaisten kauppa ei kuulunut onnekkaiden joukkoon.
– Ei olla kuulemma tarpeeksi hajaasutusalueella! ihmettelee Korvela.
Kaupunkiin on matkaa parikymmentä kilometriä.
– Onhan se pitkä matka, jos vaikka maito loppuu. Silloin lähikaupan merkitys korostuu, sanoo asiakas Jani Huhtala.
Tuelle toivotaankin jatkoa ja löysempiä kriteereitä.
– Toivon että syksyn budjettiriihessä löytyisi se miljoona seuraavallekin vuodelle, sanoo Nieminen.
Vaikka kyläkauppa ei ole kultakaivos, joillekin se on elämäntapa. Sari Korvela ryhtyi jatkamaan perheyritystä vanhempiensa jälkeen.
– Elämäntapa se on. Itse olen pikkutytöstä asti seurannut äidin ja isän yrittäjyyttä., niin se on täällä, näyttää Korvela sydämensä paikkaa.
Niille, jotka haluavat helppoa rahaa, Korvela ei kaupanpitoa suosittele.
– Ei voi sanoa että tällä rikastuu. Sitä ei tapahdu! nauraa Korvela.