Olympiakisojen pitkässä perinteessä ainainen mitalitavoitteista puhuminen on viime vuosina korvattu termillä mitaliodottama. Mitä analytiikka kertoo Suomen urheilun tilasta ja mitä Pariisin olympialaisista voidaan oikeasti odottaa saaliiksi?
Neljän vuoden välein järjestettävissä kesäolympialaisissa eletään paitsi monen urheilijan koko uran tärkeimpiä päiviä ja kisasuorituksia, myös monen urheilupomon kauhunhetkiä.
Median kysymysten edessä Suomen joukkueen virallinen mitalitavoite kaiverretaan marmoriin. Alkaa hermoja raastava odotus siitä, milloin mitalitili aukeaa vai jääkö Suomi kenties ensimmäistä kertaa kokonaan ilman mitalia kesäkisoista.
Ja sitten: kantavatko johtajat vastuunsa, jos luvatusta mitalitavoitteesta jäädään?
Kun yksittäinen mitalikandidaatti ”pettää” urheiluhullun kansan, Porilaisten marssista kyynelehtivien urheilutoimittajien ja kunnianhimoisten johtajien yliampuvat odotukset ampumaurheilussa tai painissa, kasautuu judokan ja purjehtijan harteille valtavat paineet. Asetelma toistuu kaikissa kesäkisoissa, vaikka yksittäisten urheilijoiden suorituksilla tai menestyksellä ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään.
LUE MYÖS: Näin paljon suomalaisurheilija saa rahaa olympiamitalista Pariisissa – myös joukkueen matkabudjetti julki
Suomen olympiakomitea on viimeisen vuosikymmenen aikana ryhtynyt kiertämään kiveen hakattuja mitalitavoitteita nerokkaalla tavalla. Puhutaan olympiadin eli nelivuotiskauden mitalitavoitteista ja analytiikkaan perustuvasta mitaliodottamasta.


