Ella Junnila hyppäsi komeasti viidenneksi EM-kisojen korkeushypyssä. Se oli SE-naiselle vaikeiden viime vuosien jälkeen helpottava signaali kohti uutta huippua.
Junnila oli ylpeä tekemisestään, mutta silti sijoitus jäi vähän hampaankoloon.
– Luulen, että se huomenna tuntuu vähän paremmalta. Juuri nyt minua kyrsii se, että en ole tuolla mitaleilla. Muut olivat tänään parempia ja minä saan yrittää uudelleen myöehemmin kesällä. Kisahan meni hyvin, Junnila purkaa tunnelmiaan.
Kaksi edellistä vuotta on ollut täynnä vaikeuksia. EM-kisojen viides sija osoitti, että Junnila on päässyt taas huipulle.
– Kun katsotaan pari edellistä vuotta takaperin, niin kuusi viikkoa ennen Oregonia repeää etureisi. Sitten se juuri kuntoutuu sinne ja melkein onnistun. Kun mennään Müncheniin, minulla kramppaa vatsalihas. Se oli semmoinen kunnon via dolorosa. Kesän aikana sai käydä itsensä kanssa keskustelun, että onko tämä se mitä haluan tehdä. Tulin siihen lopputulokseen, että se on tämä eikä mikään muu, Junnila kertaa viime vuoden vaikeuksiaan.
– Sen jälkeen homma on luistanut tosi hyvin. Kyllä siellä se noin kolmen vuoden yhteistyö (valmentaja Tuomas Sallisen kanssa) alkaa tuottamaan tulosta. Kun on ehjänä ja terveenä koko kauden, homma yleensä helpottuu.
Rooman korkeusfinaalissa hypyt olivat ilmavia. Paras kantoi 193, mutta myös ensimmäinen yritys korkeudesta 195 nousi korkealle.
– Viimeinen nousi liian pystyyn. Ilmat riittää ja vapari toimii hyvin, mutta se nousee suoraan ylöspäin, eikä siinä ole vauhtia viedä hyppyä riman yli, Junnila analysoi.