Kysyin Pariisin olympialaisten alkaessa Suomen joukkueenjohtajalta Leena Paavolaiselta johtohenkilöiden valmiudesta kantaa vastuuta mahdollisen pettymyksen koittaessa, kirjoittaa MTV Urheilun Timo Innanen Pariisista.
Paavolainen vakuutti tuolloin vastuunkantoa taatusti löytyvän vaikeankin tilanteen hetkellä, mutta hän ei halunnut kommentoida arviotani siitä, että yksikin mitali tulee olemaan tiukassa. Hän uskoi vankasti kahden mitalin ja yhdeksän pistesijan tavoitteen täyttyvän Ranskassa. Ei toteutunut, vaikka pistesijoja kertyi mukavasti.
Johtoporras halusi uskoa kuumeisesti joihinkin mittareihin: esimerkiksi heidän oma mitaliennusteensa näytti 2,3 mitalia. No, ennusteet ovat aina vain suuntaa antavia.
Tosiasiassa Suomi on suoriutunut Pariisissa aikalailla odotuksien mukaan. Rion (2016) ja Tokion (2021) olympialaiset antoivat jo osviittaa siitä, että upeassa ja perinteisessä urheilu- ja kulttuurimaa Ranskassa tuoksuu vähintäänkin pienoinen sinivalkoinen katastrofi. Ja niin kävi.
Brasiliasta Suomi sai vain yhden mitalin, kun nyrkkeilijä Mira Potkonen nuiji pronssia. Japanista saldona oli puolestaan kaksi mitalia: Potkonen takoi jälleen pronssin ja uinnissa rintauimari Matti Mattsson venytti pronssiin.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Myöntäkää, että asioita on tehty heikosti. Nyt Olympiakomiteassa olisi syytä tehdä kovia ratkaisuja, kantaa vastuuta ja kuunnella Suomen eturivin valmentajia herkällä korvalla – nöyrästi.
MTV Urheilun tietojen mukaan tyytymättömyyttä "kentällä" riittää valtavasti. Olympiakomitean johtohahmot ovat puhuneet julkisuuteen kauniita korupuheita harjoittelun keskittämisestä eri lajeissa ja parhaiden harjoittelusta yhdessä arjessa. Puheet ovat jääneet liian usein silti vain puheiden tasolle.