Kommentti: SM-liiga vetää Pohjois-Amerikassa betoniseinään törmänneitä nuoria takaisin – yksi tärkeä lahjakkuuden muoto jää liian vähälle huomiolle

6:33
Videolla kuvaa SM-liigan kierrokselta.

Pohjois-Amerikasta on palannut SM-liigaan tukku pelaajia, joiden tie nousi pystyyn NHL-maailmassa. Mikä mättää? MTV Urheilun Marko Leppänen muistuttaa, että ennen toimitusjohtajaksi nousemista pitää myydä muutama liittymä kauppakeskuksessa. 

Ville Meskanen yritti vakuuttaa NHL-joukkue New York Rangersissa harjoitusleirillä, mutta homma lähti väärille urille heti alussa, vaikka ensimmäinen kausi oli ollut lupaava AHL:ssä.

Meskanen kertoi Yle Urheilulle, ettei seura ollut hankkinut edes sovittuja mailoja koppiin. Peliaikaa ei tullut edes harjoituspeleissä kunnolla.

Maitojuna on hieman halventava ja lattea ilmaisu, mutta sanotaan vaikka niin, että Meskanen liittyi siihen kasvavaan ryhmään, joka tulee takaisin, kun NHL-ura ei auennutkaan.

Ennen kausien alkua esitellyt NHL-sopimuspelaajien listat ovat olleet suomalaisittain komeaa katseltavaa, mutta se on vasta alkua. 

Kun tavoitteena on maailman paras sarja, onni ei lohkea aina nopeasti.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Viime kaudella NHL:ää pelanneet Jesse Puljujärvi, Julius Honka ja Juho Lammikko palasivat SM-liigaan. Vähintään harjoitusleirillä piipahtaneiden lista on pidempi: Meskanen, Ville Heinola, Sebastian Repo, Tarmo Reunanen ja Alex Lintuniemi ja Petrus Palmu.

Suurin osa palaajista on takaisin tullessaan nuorempi kuin Teemu Selänne (22 vuotta) NHL:ään lähtiessään.

Nykynuoret ovat monella tavalla valmiita uuteen askeleeseen kun aiemmin, mutta helppoa NHL-paikan raivaaminen ei ole nuorella iällä kenellekään. 

Jopa huippulahjakkuus Kaapo Kakko on joutunut maksamaan kovia oppirahoja, mutta hän lienee henkisesti riittävän kova kestämään satunnaiset tason ja peliajan heittelyt.

Montreal Canadiensin Jesperi Kotkaniemen tulokaskaudessa oli lupaavia piirteitä, mutta hänkin on iskeytynyt betoniseinään toisella kaudellaan. Puolustuspeliin, kovaan tempoon ja esimerkiksi raastaviin aloitustilanteisiin sopeutuminen vie aikansa lahjakkaaltakin sentteriltä.

AHL:ssäkin pärjääminen on kovan työn takana. Aleksi Heponiemi ei ole vielä avannut maalitilään, maalivahti Emil Larmi passitettiin farmin farmiin. 

NHL:n mustaan aukkoon on jäänyt kellumaan monta tyylikästä pelimiestä tälläkin kaudella. Suomesta on helppo huudella, että Pittsburgh Penguinsin Juuso Riikolan ja Winnipeg Jetsin Sami Nikun pitäisi pelata vakiokokoonpanossa.

Toki päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy. Winnipeg Jetsin Joona Luoto on päässyt maistamaan yllättäen NHL-maailmaa jo 16 pelissä. Hänen kaltaisten alempien ketjujen työmyyrien asema on kuitenkin raadollinen. Pienellä peliajalla suoritustason pitää olla koko ajan tapissa.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Oikean lähtöajankohdan määrittely voi olla hankalaa, mutta perussääntönä pitäisi olla, että raakileena ei kannatta Suomea vielä jättää. Varsinkaan, jos pää ei tulevia pettymyksiä kestä. 

Patrik Laineen, Aleksander Barkovin ja Sebastian Ahon kannattikin lähteä alle parikymppisinä maailmalle, sillä he olivat lahjakkuuden lisäksi riittävän kypsiä ja kovapäisiä. Keskitason lahjakkuuksien tilanne on hankalampi.

NHL:n pelityyli on alkanut suosia entistä nuoria ja liikkuvia pelaajia, mutta paluumuuttajat ovat yksi osoitus siitä, että kilpailu on huippukovaa maailmalla. Jääkiekon taso on noussut varsinkin Euroopan keskitason maissa kovaa kymmenessä vuodessa, ja ehdokkaita on tarjolla laajemmalla rintamalla kuin aiemmin.

Jos kehitystä ei tule nopeasti, NHL-pomot ottavat jonosta seuraavan. Kymmenen vuoden kehitysprojektia aika harvan pomon jänne riittää. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Maailmanmestarimaalivahti Petri Vehanen on yksi pelaajista, jotka ovat nostaneet tapetille nykypelaajien älyttömän kiireen. Huipulle pitäisi nousta heti, kun rippijuhlat on pidetty.

Vehanen on itse hyvä esimerkki siitä kärsivällisyydestä ja sen tuomista hedelmistä. Hän oli pitkään aikuisurallaan kakkosveskarina ennen kuin liigaura avautui.

Nykynuoret ovat kovan ympäröivän paineen keskellä. Valmentajat, vanhemmat, agentit, media ja jääkiekon seuraajat yrittävät painaa turbobuustia, jolla taivas avautuisi heti.

SM-liiga on tasokas kasvattajasarja, jonka läpipelaamisessa on tavoitetta useimmille parikymppisille. Ei Suomeen jääminen mikään häpeä ole. 

NHL-ympäristö on kova paikka esimerkiksi kehittää fysiikkapuolta, kun maailma myllertää ympärillä ja rooli ei miellytä. Aikaa olisi ja kuntosalissa vapaavuoroja, mutta ihminen ei ole robotti, joka pystyisi sulkemaan asiat sivuun ja keskittymään orjallisesti yhteen asiaan kokonaispaketin ollessa levällään. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Puhutaan paljon luistelusta, pelikäsityksestä, fysiikasta ja muista sinänsä tärkeistä asioista. 

Iso kysymys on se, että löytyykö pelaajalta samanlaista vieteriä kuin esimerkiksi Toronto Maple Leafsin Kasperi Kapaselta tai Montreal Canadiensin Joel Armialta.

Kapanen itki itsensä uneen, kun viereltä pelikaverit pääsivät pelaamaan NHL:ään, ja itse hän joutui jatkamaan farmissa. 

Armia oli jo palaamassa Eurooppaan, mutta agentti sai houkuteltua hänet vielä jäämään. Se kannatti, sillä Armia kairasi alemmista ketjuista itsensä lähemmäs roolia, jossa hän tottui nuorena lahjakkaana juniorina paistattelemaan.

Vaikeuksien ja epämukavuuden sietäminen on yksi ammattilaisurheilijan tärkeimmistä luonteenpiirteistä. 

Heti mulle kaikki nyt -meininki kuvastaa hyvin nykyajan ajattelutapaa. Kauppiksesta valmistuneen pitäisi nousta saman tien toimitusjohtajaksi.

Ei, kyllä ensin pitää myydä muutama liittymä kauppakeskuksessa.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja