Jesse Puljujärvi havitteli NHL-sopimusta, mutta koska sitä ei kuulunut, hän halusi palata Oulun Kärppien riveihin SM-liigaan. MTV Urheilun Marko Leppänen käy läpi Puljujärven tarinaa ja heittää arvionsa siitä, onko Kärpät Puljujärvelle nyt oikea paikka ottaa vauhtia uralle.
Suomalaistoimittajien rivistö hiljeni Buffalon First Niagara Centerissä 24. kesäkuuta 2016, kun Columbus Blues Jacketsin Ville Siren ilmoitti, että seura varaa ykköskierroksella kolmantena kookkaan hyökkääjän Pierre-Luc Duboisin.
Siitä piti tulla hieno sinivalkoinen liitto, jossa suomalainen GM Jarmo Kekäläinen varaa joukkoineen suomalaisen Jesse Puljujärven.
Kekäläinen sai selitellä ratkaisuaan, mutta hän oli siihen valmistautunut, kuten aina.
LUE MYÖS: Jesse Puljujärvi heti kotiyleisön eteen – pelaa Kärppien tosipeleissä jo tällä viikolla!
Edmonton Oilers otti Puljujärven seuraavana ja odotti, että hänestä muovautuu seuran ykkösrivin hyökkääjä. Kun varauksesta oli kulunut reilu kolme vuotta, Puljujärvi teki sopimuksen lähtöseuransa Oulun Kärppien kanssa.
Se on hieno asia SM-liigalle ja Oulun Kärpille, mutta hirvittävä pettymys Edmonton Oilersille, Puljujärvelle ja hänen lähipiirilleen.
***
Tuskin kukaan odotti, että Puljujärvestä muovaantuu välittömästi liigan eliittihyökkääjä, joka pamauttelee 30 maalin kausia. Ei tässä silti näin pitänyt käydä.
Ensimmäinen kausi meni totuttelun ja sopeutumisen piikkiin. Toisen kauden 12 maalia antoi jo pieniä lupauksia paremmasta, mutta Puljujärvi ei koskaan sopeutunut Oilersin systeemiin, NHL:n pelityyliin, paikalliseen kulttuuriin ja pukukoppiin.
Epäonnistuminen on monen asian summa. Puljujärven tapaus antoi jälleen kerran esimerkin siitä, miten tärkeä asia kielitaito on sopeutumisen kannalta. Varsinkin ensimmäiselle kaudella hyökkääjä oli täysin ulapalla valmentajan ja joukkuekavereiden puheista.
Puljujärven taidoista tuli nuorempana valheellinen kuva, koska hän kasvoi nopeasti isokokoiseksi jyräksi, joka pystyi luomaan tilanteita fysiikkansa ansiosta. Kun muut tulivat rinnalle ja ohi, alkoivat pelikäsityksen ja tekniset puutteet paistaa läpi.
Puljujärvi on päinvastainen tapaus kuin esimerkiksi Mikko Rantanen, joka oli vielä C-junnuiässä pienikokoinen. Hän sinnitteli vaikeat vuodet läpi, ja kun kasvupyrähdys oli ohi, alkoi dominointi.
Puljujärven tarina on karu opetus siitä, että vaikka NHL on nuorentunut, sinne ei kenenkään kannata lähteä valmistautumattomana. Luistelutaito ja raaka luisteluvoima eivät olleet vielä sarjan edellyttämällä tasolla.
Puljujärvi ei pystynyt tai halunnut muovata luonnonjäillä opittua luomujääkiekkoa tiukan ammattilaissarjan vaatimuksiin. Kun paikka olisi pitänyt raivata rajulla peruspelillä alempien ketjujen kautta, hän jatkoi peliä kuin ykkösketjun tähti, joka saa tehokkuutensa ansiosta pieniä erivapauksia.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
***
Jälkiviisautta tai ei, Puljujärven olisi kannattanut pelata Oulun Kärppien kautensa ennen NHL-reissua – ei jälkeen.
Kaiken kruunasi se, että Puljujärvi päätyi juuri Edmonton Oilersiin, jonka historia lupausten hukkaamisessa on pitkä ja värikäs.
Seuralla ja sen keskenään riidelleillä työntekijöillä ei ollut riittäviä työkaluja ajaa itseluottamuksensa menettänyttä suomalaista sisään kuvioihin. Kun Oilersin väen puhti kului itse aiheuttamiensa tulipalojen sammuttamiseen, paikkaansa hakenut Puljujärvi jäi väistämättä sivuraiteelle.
Puljujärvi jäi yksin, mikä tiivistyi viimeiseen lähtöön Oilersin pukukopista. Hän vippasi kyydin kotiin hallin kulmilla hengailleelta fanilta, kun kukaan pelaajista tai muista joukkueen jäsenistä ei tarjonnut kyytiä.
Tilannetta vaikeutti sekin, että Oilersin johtoon astui uusi GM, Detroit Red Wingsistä tuttu vanhan liiton Ken Holland. Uusi GM haluaa usein "siivota" vanhan joukkueen ja tuoda sisään oman tyylisuuntansa pelaajia. Monipuolinen, luotettava ja tasapainoinen Valtteri Filppula oli Hollandin luottomiehiä Detroitissa.
***
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Pelaako Puljujärvi enää koskaan NHL:ssä?
Vaikealta näyttää. Puljujärven markkina-arvo on miinuksen puolella, eikä Oilers halua antaa silti ykköskierroksen varaustaan pilkkahinnalla.
Kun Puljujärvi vapautuu Oilersin ikeestä rajoitetuksi vapaaksi agentiksi, hän saa neuvotella kaikkien halukkaiden seurojen kanssa. Maitojunalla tulleet ovat saaneet lunastettua paluulipun Pohjois-Amerikkaan Suomesta kovin harvoin, jos työsulkuvisiittejä ei lasketa.
Olli Jokinen kävi ensimmäisen Los Angeles Kingsin yrityksen jälkeen pelaamassa loppukauden HIFK:ssa ja palasi entistä ehompana takaisin. Sean Bergenheim pelasi NHL:ään kahdeksaksi kaudeksi yhden Euroopan visiitin jälkeen.
Kärpät on Puljujärvelle tuttu ja turvallinen. Liiankin tuttu ja turvallinen. Se on yksi iso ongelma Puljujärven kehityksen kannalta, vaikka hänellä onkin nyt varmasti hauskempaa kuin vuosi sitten.
Kärppien päävalmentaja Mikko Manner pitää aivan varmasti huippuhyökkääjästään hyvää huolta ja valaa itseluottamusta takaisin. Ongelma on siinä, että Puljujärvi tarvitsisi nimenomaan oppia itsenäistymisestä ja ulkomailla pelaamisesta – jossa kaikesta päätellen hänen tavoitteensa yhä ovat.
Puljujärven agenttileiri ilmoitti aiemmin, että Puljujärvelle järjestyy kyllä paikka Euroopan suurseuroista yhdellä puhelinsoitolla. Jos hänen oma halunsa oli palata Kärppiin, agenteilla ei ole siihen lopulta sanottavaa. Agentit ovat pelaajilla töissä.
Ruotsi ja Sveitsi olisivat silti palvelleet mahdollista NHL-paluuta Suomea paremmin. On Kärpät sentään parempi vaihtoehto kuin KHL:n matkustusliiga, joka jättää aika vähän tilaa ominaisuuksien kehittymiselle.
Vaikka Puljujärvi ei pelaisi enää yhtään NHL-ottelua, hän pystyy luomaan vakaan uran Euroopan huippusarjoissa.
Ja aika harva jääkiekkoilija saa urallaan pelata edes 139 NHL-ottelua.