Kun F1-kausi 2020 on yhä edelleen korkkaamatta, F1-median ilmatilaa ovat viime aikoina hallinneet lajin tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeät keskustelut tallien taloudesta ja autojen tekniikasta.
Tärkeitä aiheita, kyllä, mutta pohjimmiltaan niin kovin tylsiä.
Mikään edellä mainituista asioista ei ole aiheuttanut F1-piireihin vastaavaa läpitunkevaa innostusta kuin tämän viikon tapahtumat.
Sebastian Vettelin ja Ferrarin yllätyseron aiheuttamaa hullunmyllyä seuratessa on tuntunut, että koko F1-maailma olisi pysähtynyt jännittämään, mitä seuraavat tunnit tuovat tullessaan – ikään kuin F1:stä olisi tullut ainakin hetkellisesti monille taas yksi elämän tärkeistä asioista. Pienemmässä mittakaavassa tätä huomiota on vain alleviivannut se, miten innokkaasti te suomalaiset olette kuluttaneet tämän viikon F1-tarjontaa.
Viime päivien kuljettajaruletti on osoittanut taas kerran, mikä on F1:n ylivoimaisesti kiinnostavin ja tärkein elementti.
Ihmiset. Kuljettajat. Persoonat.
Selkeä enemmistö F1:tä seuraavista ihmisistä, niin sanottu suuri yleisö, ei ymmärrä tai piittaa tuon taivaallista autojen huipputeknisistä yksityiskohdista ja muita hienouksista. Samaan aikaan me kaikki olemme mitä suurimmassa määrin ihmisyyden asiantuntijoita; tiedämme, miltä tuntuu onnistua tai epäonnistua, voittaa tai hävitä, iloita tai pettyä.
Vaikka F1-tähtien elämä on muuten hyvin erilaista kuin lajin keskivertoseuraajan, näiden inhimillisten elementtien kautta Lewis Hamiltonin kaltainen maailmantähti ja monimiljonääri on huomattavasti samastuttavampi kohde kuin kymmeniä miljoonia euroja maksava F1-auto.
F1-sarjan pomot voivat pelata teknisillä ja taloudellisilla sääntöpykälillä sen minkä haluavat. Loppujen lopuksi – vaikka siltä ei aina tuntuisikaan – se kaikki on kuitenkin vain yksi mitätön osa kokonaisuutta; se ainoa, jota voidaan kontrolloida.
Show'n tekevät kuitenkin kuljettajat. Heitä, ihmisiä, ei luojan kiitos voi kontrolloida samaan tapaan kuin laitteita ja numeroita.
38 vuotta sitten yritettiin jotain tällaista, kun FIAn alaisuudessa F1-sarjan pyörittämisestä vastannut FISA kirjasi superlisenssiin ehdon, jonka mukaan kuljettajien pitäisi sitoutua yhteen talliin tietyksi määräajaksi. Kuljettajat menivät lakkoon, ja ehdosta luovuttiin.
Tällainen linjaus tuskin menisi yksiin nykyaikaisen työlainsäädännön kanssa, mutta viime päivien pyörityksen jälkeen tulee väkisinkin mieleen, eikö strategiaryhmän istunnoissa voisi joskus miettiä jotain vastaavaa – tai ainakin jotain muutakin kuin sitä, minkälaisten millimetrirajojen puitteissa auton etusiipi on valmistettava.
Toisaalta, ehkä niitä teknisiä yksityiskohtiakin on syytä ainakin jossain määrin viilata, koska tällä viikolla koetut käänteet ovat olleet paikoitellen jopa mielenkiintoisempia kuin monet viime vuosien kisoista.
