Presidentti Alexander Stubbin puheen kolme pointtia tuovat turvaa, arvioi politiikan toimittaja Juha Kaija.
Päättynyt vuosi on ollut varsin ankea. Sota Ukrainassa jatkuu ties kuinka monetta vuotta ja talouskasvua odottaneet optimistit joutuivat pettymään kerta toisensa jälkeen.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) uudenvuoden tervehdyksessä kuvailtiin, että tunnelma on "vakava, mutta ei toivoton". Hyvä, että sentään vähän toivoa on, ehkä.
Mutta sitten luen presidentti Alexander Stubbin puheen.
Tulee kummallinen olo. Asiat ovatkin ehkä ihan hyvin.
Tuttu kolmen pointin rakenne tuo turvaa. Rauha, kasvu, välittäminen. Hyviä asioita, ja nyt voi alkaa toimia tavoitteiden eteen.
Optimismi Stubbin suusta tuntuu jopa uskottavalta.
Ehkä optimismista ei ole ainakaan haittaa.
Stubb sanoo, että vaikutimme meneillään olevaan maailman murrokseen. Näin teki varsinkin Stubb itse, vaikka hän ei sitä toki suoraan mainitse.
Julkinen talous saa varsin pitkän käsittelyn puheessa. Se ei varsinaisesti kuulu presidentin valtaoikeuksiin, mutta en nyt jaksa siitä ainakaan tässä kommentissa nipottaa.
Niin sanottua silmienvenyttelykohua tai erittäin tuoretta Itämeren kaapelirikkoa ei Stubbin puheessa mainita. Varmaan hyvä niin.
Ei pilata nyt ainakaan itse tätä tunnelmaa.
Mutta sitten luen ensimmäiset uutisotsikot Stubbin puheesta.