Donald Trumpin persoona ja kyvyttömyys aiheuttivat sen, että Trump sai vain yhden kauden, kirjoittaa toimittaja Tuomo Hyttinen.
Donald Trump olisi voinut olla loistava presidentti.
Alusta asti hän markkinoi itseään politiikan ulkopuolisena hahmona. Henkilönä, joka pystyy ravistelemaan pääkaupunki Washingtonin eliittiä. Johtajana, joka pystyy välittämään diilejä demokraattien ja republikaanien kesken.
Lähtöasetelmat vaikuttivat ainakin paperilla hyvältä. Trump ei miettinyt tippaakaan, mitä omat tai vastustajat hänestä ajattelivat. Hän puhui räävittömästi ja suoraan, ja onnistui puhuttelemaan unohdettua amerikkalaista kansanosaa, jonka vallanhimoiset poliitikot olivat unohtaneet.
Ansioluettelosta häneltä löytyi mittava omaisuus sekä menestyjän maine, jota Trump rakensi vuosikymmenien ajan 1990-luvun alun ja 2000-luvun konkursseista huolimatta.
Diili-ohjelma oli vain jäävuoren huipentuma matkalla kohti presidenttiyttä. Esimerkiksi vuonna 1991 julkaistun Amerikan psyko -romaanin päähenkilölle Patrick Batemanille Trump on profeetta, jonka maku kertoo, mikä on tavoittelemisen arvoista ja mikä ei.
Vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen monet panivat toivonsa siihen, että kampanjapuheet jäisivät kampanjapuheiksi. Suomessakin sanotaan, että kun Herra antaa viran, antaa hän järjenkin.
Se mikä sai sinut tänne, ei vie sinua määränpäähäsi. Jotenkin näin voi tiivistää yritysjohdon valmentajan, kirjailija Marshall Goldsmithin sananlaskun, joka kuvaa hyvin vaalikampanjan ja presidentin varsinaisen työn eroa.
Vaalikampanjassa on tarkoitus erottaa oma vaihtoehto vastustajasta. Näyttää, miksi minut pitäisi valita eikä hänet. Suostutella äänestäjiä hyppäämään meidän leiriin.
Presidentin varsinaisessa työssä tarkoitus on yhdistää. Tuoda eri laitoja edustavat yhteiseen pöytään ja tehdä kompromisseja yhteiseksi hyväksi.
Mutta Donald Trump ei koskaan lopettanut kampanjoimista ja aloittanut hallitsemista. Uudelleenvalintakampanja laitettiin pystyyn virkaanastujaispäivänä.
Trumpin suurin ongelma oli se, että hän yritti johtaa maata samalla tavalla kuin yrityksiään.
Hänen läheinen ystävänsä ja neuvonantajansa Chris Christie kertoi haastatteluissa, että Trump uskoo pystyvänsä toteuttamaan asioita pelkällä tahdonvoimalla. Siispä lainvalmistelu, harkinta ja normit ohitettiin presidentin yrittäessä täyttää kampanjalupauksiaan.
Siitä seurasi ongelmia. Muslimien maahantulokieltoa, muurin rakentamista ja Meksikon-vastaisen rajan sulkemista ei pystytty toteuttamaan pelkällä presidentin mahtikäskyllä.
Kun keskeiset lupaukset pysähtyivät heikon valmistelun vuoksi oikeusistuimissa, Trump alkoi näyttää heikolta.
Hallitsemista eivät helpottaneet suuret protestit, jotka alkoivat heti virkaanastujaisten jälkeen. Eivätkä tietenkään presidentin levittämät jatkuvat valheet ja identiteettipoliittinen taistelu, jota demokraattipuolueen oli helppo vastustaa.
Trumpilla ei myöskään ollut käsitystä tai kiinnostusta paneutua politiikan sisältöihin ja prosesseihin.
Kun republikaanit ja demokraatit Trumpin kaudella aika-ajoin neuvottelivat budjettisopuja, presidentistä oli lähinnä harmia. Terveydenhuoltopaketista Trump osasi sanoa vain, että se oli ”parempi” ja ”halvempi” kuin voimassa oleva Obamacare. Turvallisuusneuvonantajat luopuivat pitkistä kirjoitetuista muistioista ja yrittivät esittää asiansa grafiikoiden ja kuvien avulla.
Trumpia kiinnostivat enemmän suuret seremoniat ja tilaisuudet, joissa hän sai näyttää suurelta johtajalta.
Hän saattoi mielenjohteesta esimerkiksi ilmoittaa vetävänsä Yhdysvaltojen joukot pois Lähi-idästä mahdottomalla aikataululla. Tai sanoa suoraan antaneensa potkut liittovaltion poliisin FBI:n johtajalle, koska Venäjä-tutkinta näytti pahalta.
Presidentin ministerit ja muut alaiset saivat korjata jäljet tai selitellä Trumpin lausuntoja parhain päin medialle. Usein huonoin lopputuloksin. Presidentin kabinetissa pyöröovi kieppuikin tiuhaan.
Samalla hallinnon taso heikkeni. Perinteiset ja kokeneet henkilöt irtisanoutuivat tai heidät erotettiin. Tilalle pantiin henkilöitä, jotka olivat mieluummin uskollisia presidentille kuin päteviä tehtäviinsä.
Donald Trumpin hallintokauden suurimmat saavutukset sisäpolitiikassa olivat vuoden 2017 veroleikkaukset ja lukuisat tuomarinimitykset, jotka vaikuttavat amerikkalaisiin vielä sukupolvien ajan.
Veropaketti tosin oli läpimennessään yksi historian epäsuosituimmista kongressin hyväksymistä laeista. Tuomarinimityksistä osa kiitoksista menee senaatin enemmistöjohtajalle Mitch McConnellille, joka republikaanpresidentin toivossa jätti paikkoja täyttämättä Barack Obaman aikana.
Ulkopolitiikassa Trump muutti suuntaa Kiinan-politiikassa, joka on kerännyt kiitoksia yli puoluerajojen. Lähi-idässä Trump horjutti kansainvälistä järjestystä muun muassa vetäytymällä Iranin ydinsopimuksesta ja siirtämällä Yhdysvaltojen Israelin-suurlähetystön Jerusalemiin.
Pohjois-Korean kanssa Trump yritti uusia temppuja tapaamalla diktaattori Kim Jong-Unin. Venäjä-suhteita hoidettiin huippukokouksilla Vladimir Putinin kanssa. Yhdysvaltojen suhteet molempiin maihin ovat kuitenkin edelleen huonot.
Trump ravisteli liittolaissuhteita aloittamalla kauppasodan EU:n kanssa ja kovistelemalla Natoa. Maailman kauppajärjestön WTO:n toiminta on ollut käytännössä jumissa Yhdysvaltojen vuoksi. Atlantin tällä puolella ollaankin ehkä varovaisen tyytyväisiä vallanvaihtoon Washingtonissa.
Ilmastonmuutoksen hillintä vaihtui osittaiseksi villitsemiseksi, kun Trump veti Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta ja kumosi Barack Obaman aikaista ympäristönsuojelulainsäädäntöä.
Trumpin neljä vuotta sisälsivät kaaosta ja arvaamattomuutta. Öisiä twiittimyrskyjä, joissa nostettiin esiin outoja salaliittoteorioita ja haukuttiin vastustajia. Suuria lupauksia, heikkoja toteutuksia.
Median suhtautuminen presidenttiin kuvastaa hyvin sitä eroosiota, joka Trumpin toimilla oli presidentti-instituutioon. Vielä virkakautensa alussa presidentin jokainen sana painoi, ja usein ne nousivat päiväkausiksi lehtien palstoille ja kaapelikanavien puheenaiheiksi.
Neljä vuotta myöhemmin kaapelikanavien tv-ankkurit alkoivat puhua vaali-iltana presidentin puheen päälle oikaistakseen Trumpin suusta tulleita virheitä ja valheita.
Se oli ennenkuulumatonta. Mutta toisaalta, mikäpä Donald Trumpin presidenttikauden aikana ei olisi ollut.