Tutkijan mukaan etenkään kansainvälisesti ei ymmärretä, miten merkittävistä rikoksista ympäristörikoksissa on kyse.
Ympäristörikoksia tulee vuosittain Suomessa tietoon sadoittain, mutta siitä huolimatta niiden arvioidaan jäävän suurelta osin piiloon.
Keskusrikospoliisin (KRP) rikosteknisen laboratorion tutkija Tuukka Mäkelä kertoo STT:lle, että ympäristörikoksia tulee vuosittain poliisin tietoon noin 450–550. Mäkelän mukaan ympäristörikokset ovat kuitenkin suurimmilta osin piilorikollisuutta, jotka eivät kantaudu poliisille.
Suomessa tyypillinen ympäristörikos on Mäkelän mukaan jäterikos. Yritys tai henkilö saattaa esimerkiksi kipata jätettä luvattomille paikoille tai kuljettaa ulkomaille. Jätettä valuu virtoina erityisesti globaaliin etelään. Poliisin tietoon tulee myös tapauksia, joissa kemikaalia ja polttoaineita on joutunut veteen.
Poliisin mukaan Suomen ympäristörikollisuus on kasvanut vauhdilla 2000-luvun alusta saakka. Se on taloudelliselta tuottavuudeltaan jo maailman kolmanneksi suurin rikoslaji, kirjoittaa KRP:n rikostekninen laboratorio heinäkuussa julkaistussa blogikirjoituksessa. Mäkelän mukaan etenkään kansainvälisesti ei ymmärretä, miten merkittävistä rikoksista ympäristörikoksissa on kyse.
Poliisin määritelmän mukaan ympäristörikoksilla tarkoitetaan tekoja, jotka vahingoittavat ja vaarantavat ympäristöä, luonnonvaroja ja kasvi- tai eläinkuntaa.
Rikosepäilyjä tulee myös muun muassa Tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon.
