Pidemmällä aikavälillä metsästysrikoksien määrä on kuitenkin vähentynyt. Tyypillisin salametsästäjä on yli 50-vuotias mies.
Metsästysrikokset ovat olleet viime aikoina esillä mediassa. Poliisi tutkii muun muassa Ylä-Savon laajaa salametsästysvyyhtiä, jossa noin viittäkymmentä ihmistä epäillään esimerkiksi suurpetojen ja rauhoitettujen lintujen laittomasta tappamisesta. Asiasta on kertonut muun muassa Yle.
Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän sihteeri, rikoskomisario Riku Lindqvist keskusrikospoliisista kertoo STT:lle, että esitutkintaviranomaisen tietoon tulleiden metsästysrikosten määrä kasvoi viime vuonna. Tieto perustuu vielä julkaisemattomaan tämän vuoden ympäristörikoskatsaukseen, jonka seurantaryhmä tekee Poliisihallituksen pyynnöstä vuosittain.
Katsauksessa seurataan viranomaisen tietoon tulleiden ympäristörikosten määrän kehitystä vuoteen vuosina 2018–2022. Ympäristörikoksia tutkivia esitutkintaviranomaisia ovat poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos.
– Vähäisempiä eli rikkomustasoisia tekoja on taas huomattavasti enemmän verrattuna rikoksiin, Lindqvist kertoo.
Metsästysrikkomusten määrä on Lindqvistin mukaan kuitenkin hieman vähentynyt viime vuonna.
Tyypillinen sakolla rangaistava rike on esimerkiksi metsästysaseen kuljettaminen ajoneuvossa ladattuna ilman suojusta, kertoo STT:lle rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista. Toinen yleinen metsästysrikkomus on asutuksen läheisyydessä ampuminen ilman rakennuksen omistajan suostumusta.
Lue myös: Yli puolet suomalaisista suhtautuu metsästykseen myönteisesti
Kasvu saattaa selittyä vuosivaihtelulla
Ylä-Savon metsästysrikosvyyhdin tutkinnan yleisjohtajana toimivan Pohjolaisen mukaan viime vuoden kasvusta huolimatta viime vuosina tilastoitujen metsästysrikosten määrässä ei ole ollut merkittävää hyppyä. Vuosittaista vaihtelua on aina.
Jussi Laitisen Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä selviää, että aikavälillä 2011–2020 viranomaisen tietoon vuosittain tulleiden metsästysrikosten ja -rikkomusten määrä laski noin sadalla, noin 350:stä noin 250 tapaukseen vuodessa.
Myös metsästäjiin suhteutettuna määrä on tällä aikavälillä laskenut, opinnäytetyössä kirjoitetaan.
Eniten törkeitä metsästysrikoksia tulee viranomaisen tietoon Pohjolaisen mukaan Kainuussa, Lapissa ja Itä-Suomessa. Törkeisiin metsästysrikoksiin liittyy yleensä suurpedon eli karhun, suden, ilveksen tai ahman laiton tappaminen.
Lue myös: Susien pihavierailut huolettavat Kuhmossa lukuisten hyökkäysten jälkeen: "Jos haaskalla ei ole ruokaa, susi lähtee etsimään sitä muualta"
Taustalla susivihaa
Luonnonvararikoksissa, joihin metsästysrikoksetkin kuuluvat, motiivi ei yleensä ole Lindqvistin mukaan raha. Vaikenemisen kulttuuri voi estää rikosten paljastumista.
– Esimerkiksi susien salametsästyksen osalta motiivit saattavat olla muutakin kuin se, että haluaa lihaa. Siellä voi olla motiivina vihaa ja ihan hupia, Lindqvist kertoo.
Pohjolainen muistuttaa kuitenkin, että yksittäiset isot vyyhdit, kuten Ylä-Savon rikosvyyhti, voivat kasvattaa vuoden tilastoa jopa kolminkertaiseksi.
– Kun tässä vyyhdissä on lukuisia törkeitä metsästysrikoksia, perusmuotoisia metsästysrikoksia, laittoman saaliin kätkemisiä, törkeän laittoman saaliin kätkemistä ja niin edelleen, niin saattaa tällainen yksittäinen iso kokonaisuus näkyä tilastossa rajunakin piikkinä.
Ikärakenne muuttuu
Onko metsästyskulttuuri muuttunut viime vuosina? Voivatko muutokset selittää nousua viranomaisen tietoon tulleiden metsästysrikosten määrässä?
Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyössä selvisi, että metsästäjien ikärakenne muuttuu koko ajan vanhemmaksi. Lisäksi naisten osuus metsästäjistä on kasvanut merkittävästi.
Metsästysrikoksista syytettyjä asianajajana edustanut Pasi Jussila sanoo STT:lle metsästäjien ikääntymisen olevan aito ongelma. Hän metsästää itsekin ja on huomannut ikääntymistä etenkin seuruemetsästyksessä ja hirvenmetsästyksessä.
– Ikääntymisen mukana tahtovat tulla turvalliseen aseenkäsittelyyn liittyvät asiat. Kun terveydentila heikkenee, jossain tulee arvioitavaksi, onko aseenkäsittely enää turvallista.
Naisten osuuden kasvun Jussila näkee positiivisena asiana.
Pohjolaiselle ei tule mieleen yhtään tapausta, jossa nainen olisi ollut epäiltynä törkeästä metsästysrikoksesta. Itä-Suomen poliisissa tehtiin hänen mukaansa kymmenen vuotta seurantaa, jossa todettiin, että tyypillinen salametsästäjä Itä-Suomessa oli keskimäärin 54-vuotias mies. Vuonna 2020 valmistuneen analyysin kohteena oli noin 575 rikoksesta epäiltyä.
Lue myös: Laiton asekauppa rehottaa pimeässä verkossa ja anonyymeissä viestipalveluissa myös Suomessa – KRP kiertää kysymyksen Ukrainan sota-alueelta tuoduista aseista
Metsästyskoirien käyttö hankaloitunut
Oulussa työskentelevä Jussila on metsästänyt vuodesta 1985 asti ja havainnut, että metsästyskoirien käyttö on yleistynyt. Koirien käyttö on kuitenkin joissain paikoissa vaikeutunut.
– Ehkä suurin viime vuosien metsästyskulttuurissa tapahtunut muutos on se, että on alueita, joissa on jouduttu luopumaan koiran kanssa metsästyksestä, Jussila sanoo.
Hän viittaa suurpetokantojen, erityisesti susikantojen, kasvuun tietyillä alueilla. Näillä alueilla ei hänen mukaansa uskalleta enää käyttää koiria, koska vahingon vaara on liian suuri.
– On ihan päivänselvä juttu, että erityisesti niillä susireviirin alueilla, joilla on tapahtunut koiravahinkoja, kynnys on noussut käyttää ajavia ja pysäyttäviä koiria. Eli koiria, jotka ajavat jänistä tai pysäyttävät hirveä, sanoo myös Pohjolainen.
Jos susi ja koira alkavat kahinoimaan, metsästäjä ampuu suden herkästi, Jussila sanoo. Tällainen tilanne tulkitaan kuitenkin hänen mukaansa oikeudessa usein hätävarjeluksi, jos todetaan koiran olleen vaarassa.
Vaikka susikanta onkin kasvanut Suomessa, se on edelleen erittäin uhanalainen laji.
Vain pieni osa rikoksista tulee esiin
Vaikka tilastoissa rikosten määrä olisi vähäinen, kyseessä on piilorikollisuus, josta vain pieni osa tulee esiin. Viranomaisten yleinen käsitys on, että salametsästystä on ollut Suomessa vuosikymmeniä.
Sekä Pohjolainen että Lindqvist pohtivat, että viranomaisvalvonta on parantunut. Tilastot eivät kerro, näkyykö se paljastuneiden rikosten määrän kasvuna vai ehkäiseekö se ennalta metsästysrikoksia.
Pohjolainen mainitseekin, että salametsästyksen suurimpia motivaattoreita on kiinnijäämisen pieni riski. Hän mainitsee myös osin EU-rahoitteisen Susilife-hankkeen, jossa Itä-Suomen poliisilaitos irrotti yhden poliisin ja Metsähallitus nimesi yhden erätarkastajan erävalvontatehtäviin.
– Vaikka valvonta-alueet ovat ihan julmetun isoja, niin kyllä me haluamme uskoa, että jo yhdellä päätoimisella valvontaa suorittavalla partiolla on pystytty lisäämään kiinnijäämisriskiä ja estämään laitonta toimintaa, Pohjolainen kertoo.
Metsästystä valvovat useat eri tahot. Riistakeskuksen riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvalvojien lisäksi valvontaa hoitavat poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos sekä valtion mailla Metsähallituksen erätarkastajat.