Maanantai-iltana Vuoden urheilijaksi valittu ampuja Satu Mäkelä-Nummela kokeili itsekin listata viime vuoden ansioituneita urheilijoita.
- Onko mun pakko? En mä saa millään tätä listaa täyteen, Kulta-Satu parahtaa.
Trap-ammunnan olympiavoittaja ja tuore Vuoden urheilija saa huomata, ettei kymmenen parhaan suomalaisurheilijan listan laatiminen ole leikintekoa.
Suomalaiset urheilutoimittajat äänestävät Vuoden urheilijan täyttämällä äänestyskaavakkeeseen kymmenen urheilijaa tai joukkuetta. Näkeekö Mäkelä-Nummela nyt, miten kovaa urheilutoimittajan työ on?
- Näen, Mäkelä-Nummela myöntää.
- En mä saa millään tähän kymmentä. Mä pääsin numeroon kolme. En ole funtsinut ja olen vähän tuudittautunut siihen mitä lehdet ovat kirjoittaneet, Mäkelä-Nummela perkaa keskeytyksensä syitä.
Jaettu titteli!
Ei siis auta kuin luovuttaa. Onneksi listalla on kuitenkin kolme nimeä.
Niiden kohdalla käy jo ilmi, että Vuoden urheilijan valinta on käynyt Mäkelä-Nummelan ajatuksissa jo ennen maanantaitakin.
- Siis...lähinnä olen laittanut puntariin yhden kohdalta, kun olen kavereiden kanssa funtsinut, että okei, olympiakulta, että olemme paralympialaisten kanssa samalla viivalla, Mäkelä-Nummela linjaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että ykkössijalla on ensimmäisenä Mäkelä-Nummelan oma nimi ja kauttaviivan jälkeen paralympialaisissa kultaa ja hopeaa voittanut Markku Niinimäki. Niinimäen kullan ja hopean yhdistelmä peittoaa pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähden kullan ja pronssin.
Siis jaettu titteli! Vuoden urheilijan titteli on jaettu kahden urheilijan kesken vain kerran aiemmin. Vuonna 1947 Mikko Hietanen ja Lassi Parkkinen jakoivat ykkössijan.
Vai ei ehkä sittenkään?
- Jompikumpi putoaa kakkoseksi...me ei onneksi itse äänestetä, eikä kansakaan tätä päätä...tää on jompikumpi. Mun on nyt pakko laittaa kaksi, toinen putoaa kakkoseksi, Mäkelä-Nummela pohtii ja vetää nuolen ykkössijalta kakkosen taakse.