Kerjääminen ei kumpua kulttuurista

-Suomen romanien sosiaalinen ja taloudellinen asema on aivan erilainen kuin Romanian romanien. Samoin sivistyksellinen puoli on aivan toista. Siksi ei ole vaarana, että laitetaan yhtäläisyysmerkkejä eri maiden romanien välille, korostaa romaniasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos Väinö Lindberg.

Lindbergin mielestä kerjääminen ei liity romanikulttuuriin mitenkään vaan se johtuu ulkoisista olosuhteista, nälästä ja puutteesta. Kerjääminen ei Suomessakaan ole uutta, ja siihen ovat olleet pakotettuja muutkin kuin romanit.

-Kerjääminen ei ole ihmisarvoista. Kaupustelun ja kerjäämisen raja voi olla hämärä. Narikkatoiminnastahan aikoinaan lähti liikkeelle juutalaisväestön kuulu kauppiasmaine Suomessa, hän huomauttaa.

-Haluan auttaa näitä pulassa olevia yksilöitä nyt ja tässä, en vain romanina vaan myös ihmisenä ja pappina. Tuntuisi sydämettömältä kulkea ohi Raamatun opetukset mielessään. Hyvinvoinnin Euroopassa kerjäämään joutuminen on ihmisyysloukkaus. EU:n pitäisi tehdä selkeä auttamisohjelma, ettei Italian sormenjälkisooloiluja tarvittaisi.

Kaikkialla ei varsinaista kerjäämistä

Esimerkiksi Itä-Suomeen asti saapuneet romanialaiset eivät ole kerjänneet polvillaan, kuten Helsingissä.

-Täällä ei näky ole niin pessimistinen tai säälittävä, kun rahaa toivotaan soittamalla, sanoo romaniasiain suunnittelija Helena Valentin Itä-Suomen lääninhallituksesta.

Hänen mukaansa niin romanit kuin valtaväestö ymmärtävät toiminnan johtuvan olosuhteista eikä heimoidentiteetin ilmauksista.

-Pitää muistaa, ettei kerjäämiseen ole rodullisia syitä. Verrattakoon sitä vaikkapa suomalaisiin leipäjonoihin. Mitä se muuta on kuin eräs muoto kerjätä eli vähäosaisten tapa selvitä, korostaa Valentin.

Hän muistuttaa sodanjälkeisestä ajasta, jolloin romanit kiersivät maalaistaloissa. Silloinkin pyydettiin elantoa, mutta yleensä maatöitä ja pitsiliinoja vastaan.

(MTV3-STT)