Kansanvaltaa, puhetta ja pullakahvia

Porin nuorisopuhallinorkesteri antaa parastaan, kun Puuvillan puistossa tarjotaan kahvia ja raesokeroitua pullaa puolelle tuhannelle suomalaiselle.

- Oikein hyvin maistuu, väkeä tulee koko ajan, sanoo jo yli 200 pahvikupposta tarjoillut hovimestari Antti Kesonen.

- Ja saatiin hiuksetkin nätiksi, kollega huikkaa nauraen kahvikojun ovensuusta. Sadekuuro oli käynyt juuri kylässä. 

Politiikkaa ja pullaa

Toimittaja yllätti kansalainen Mika Porkan kirjaimellisesti pullan kimpusta.

- Hyvältä maistuu. Minua kiinnostavat maailman asiat ja yleensäkin politiikka, niin tietää miten Suomessa rahallinen puoli etenee. 

Porkka ei ole ajatuksinensa yksin. Kun eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma puhuu 150 vuotta täyttävistä valtiopäivistä, penkkiriveillä on porukkaa. Tilaisuuden juontaja toruu leikkisästi, kun puhemies ylitti viiden minuutin puheaikansa viidellä minuutilla. 

"Ei pelkkää liirumlaarumia"

Poliitikkoja kulkee edestakaisin ruohikolla. Joillekin politiikka on perheasia.

- Olen kaikissa tilaisuuksissa missä Eerokin. Mutta olen ollut täällä aiemmin myös yksin, kertoo Satu Heinäluoma. Eero on siis tuo valtakunnan toiseksi tärkeimmässä virassa oleva henkilö. 

Hän kehuu aiemmin päivällä pidettyä SPR:n tilaisuutta suomalaisten peloista ja iloista.

- Siellä puhuttiin asiaa, se ei ollut pelkkää liirumlaarumia. Suomi tarvitsee tällaista omaa Almedalenia, hän viittaa länsinaapurin jokavuotiseen politiikan tapahtumaviikkoon Gotlannin Visbyssä.

Venäjä saa puhisemaan

Eetunaukiolla Tauno Kovanen odottelee arkkipiispa Kari Mäkisen esiintymistä. Sitä ennen ehtii keskustella muista kuin kirkon asioista, oman lompakon sisällöstä maailmanpolitiikkaan.

- Eläkekysymykset ovat meille tärkeimpiä. Ja tämä Harjavallan tilanne kanssa, hän viittaa läheiseen Kokemäenjoen ympäristöonnettomuuteen. 

Vieressä Erkki Vainionpään saa puhisemaan itänaapurimme Ukrainan-politiikka.

- Venäjä sanelee, se ei paljon kysele muilta mitään. Vuonna 1944 se silloinkin vain saneli, hän viittaa jatkosodan jälkeisiin tapahtumiin. 

Jääkarhu pelottaa

Satakunnan maanantaisää on lämmin ja kostea. Ilmassa on ukkosta. 

Vastaan kävelevä jääkarhu on hätkähdyttävän aidontuntuinen. Se tallustelee tasatahtia ja heiluttaa päätään kuin nuuhkiakseen lähiympäristöä. Pienimmät lapset pelkäävät kookasta otusta, isommat lapset polkupyörineen pörräävät sen ympärillä. 

Tämä melkein oikea Ursus maritimus on ympäristöjärjestö Greenpeacen maskotti. Tarkoituksena on muistuttaa että eläimen luonnollinen elinympäristö kutistuu, kun pohjoinen napa-alue lämpenee.

- Jos se vielä tänään ja huomenna jaksaa, niin se varmaan sitten riittää, järjestön edustaja Joni Mäkinen naurahtaa. Karhun nesteytyksen täytyy olla kohdillaan, muuten se on kovilla. 

Lapsimagneetti Bella ja Hannover-hevonen

Taattu lapsimagneetti on Shetlanninponi Bella. Lapset kikattavat, kun laikukas pieni hevonen nuoleskelee ipanoiden sormia Eetunaukion lavalla. 

Lavan edustalla seisoo ratsastajanasussaan kenttäratsastaja Åsa Säntti. Hän pitää ohjaksista kahdeksanvuotiasta Hannover-hevosta Chapel Eastwoodia. Se on komea hevonen näin vain pyörän satulassa istuneen maallikonkin silmissä. 

- Vähän se katselee, mutta ei se sen enempää järkyty. Ei ainakaan näytä että sillä olisi kiire, Säntti sanoo väenpaljouden keskellä seisovasta ratsusta.

Ei mitään sheriffi McCloud -tyyppistä kiitoa pitkin läheistä Itä- ja Länsipuistoa.