Kanadassa linjanmuutos: Pelkkä paino ei määrittele lihavuutta – tästä on kyse

Lihavuus tulisi määrittää ihmisen terveydentilan, ei pelkän painon perusteella. Lääkärin ei tulisi neuvoa lihavuudesta kärsivää pelkästään laihduttamaan vaan katsoa tämän terveyttä kokonaisvaltaisemmin. Näin voi tiivistää Canadian Medical Association Journal -julkaisussa ilmestyneet tuoreet suositukset lihavuuden hoidosta Kanadassa.

Lihavuuteen liittyvät terveysriskit saa aikaan elimistöön kertynyt liiallinen rasva. Jo muutaman prosentin painonpudotuksen tiedetään voivan edistää terveyttä. Viime vuonna ilmestyneen brittitutkimuksen mukaan jo 10 prosentin painonpudotus auttaa saamaan äskettäin todetun kakkostyypin diabeteksen remissioon. Sen sijaan painoon liittyvä syrjintä ja leimaaminen lisäävät lihavuuteen liittyviä ongelmia, linjauksia laatinut sisätautilääkäri ja McMaster yliopiston apulaisprofessori Sean Wharton sanoo tiedotteessa.

Viimeisten 30 vuoden aikaan lihavuus on yleistynyt maailmanlaajuisesti, myös Suomessa. Vuonna 2018 ilmestyneen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan vuosina 1975–2016 ylipainoisten ihmisten määrä kasvoi 100 miljoonasta 671 miljoonaan, mikä on vaikuttanut esimerkiksi syöpien ilmaantuvuuteen. Kanadassa lihavien ihmisten määrä on kolminkertaistunut kolmessa vuosikymmenessä.

Uudet kanadalaiset suositukset linjaavat, että lihavuuden hoidossa tulisi keskittyä potilaan tärkeinä pitämiin tuloksiin eikä pelkästään painonpudotukseen.

Lue myös: Lihavuus ei johdu huonosta itsekurista tai omasta valinnasta – näin psykologit selittävät maailmanlaajuista ylipaino-ongelmaa

Lihavuudesta voi olla vaikea keskustella toista loukkaamatta

Lihavuus on krooninen ja monimutkainen sairaus, joka ei ilmene samalla tavalla kaikilla potilailla. Tämän vuoksi jokainen lihavuudesta kärsivä potilas tarvitsisi yksilöllistä hoitoa ja tukea, kanadalaissuositukset linjaavat.

Lihavuus on hyvin tunnettu terveysriski, mutta samalla hyvin henkilökohtainen ja herkkä asia, josta lääkärin voi olla vaikea puhua neutraalisti potilaan kanssa. Kanadalaiset linjaukset suosittelevatkin lääkäreitä miettimään omia asenteitaan lihavuutta kohtaan.

Ohjeistuksessa myös neuvotaan, miten kohdata lihava potilas. Ensimmäiseksi lääkärin kannattaisi pyytää potilaalta lupa tämän painosta puhumiseen. Seuraavaksi tulisi selvittää keskustelemalla lihavuuden juurisyyt sekä se, miten liikapaino näkyy potilaan elimistössä. Tässä tulevat kuvaan muun muassa painoindeksi sekä vyötärönympärys, mutta lääkäreiden tulisi keskittyä enemmän siihen, miten paino vaikuttaa potilaan terveyteen.

Selvityksen jälkeen potilaan kanssa pitäisi keskustella vaihtoehtoisista hoitomuodoista, kuten elämäntapamuutoksista, terapiasta, lihavuusleikkauksesta tai lääkityksestä. Tämän jälkeen tulee sopia potilaalle pitkän tähtäimen tavoite.

Suositukset eivät toki täysin heitä tuttuja painonhallintaneuvoja romukoppaan, sillä jokainen keho hyötyy terveellisestä ja tasapainoisesta ravitsemuksesta sekä säännöllisestä liikunnasta.

Vastakkain lihavuusepidemia ja kehopositiivisuus

Myös Suomessa on käyty viime vuosina tiukkaa keskustelua siitä, miten ylipainosta ja lihavuudesta tulisi puhua. Liikapaino rasittaa niin ihmistä itseään kuin yhteiskuntaakin, mutta samalla kehopositiivisuusaate muistuttaa jokaisen vartalon olevan arvokas juuri sellaisenaan.

Huomenta Suomessa käytiin vuonna 2018 kipakka keskustelu lääkäri Pippa Laukan ja kehopositiivisuusaktivisti Jenny Lehtisen välillä. Katso keskustelu alla olevalta videolta.

Lue myös: Vanhemman ei pitäisi puhua lapselle ylipainosta: "Se voi saada aikaan jopa syömishäiriökäyttäytymistä"

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.

Lähteet: BBC, EurekAlert, CMAJ