BMI eli painoindeksi yhdistyy monen mielessä terveyteen, vaikka kyseessä ei alun perin ole terveyden mittari.
BMI eli painoindeksi kuvaa pituuden ja painon suhdetta.
Paino jaetaan pituuden neliöllä. Kun BMI on alle 18,5, määritellään ihminen liian laihaksi, välillä 18,5–25 normaaliksi, välillä 25–30 ylipainoiseksi, välillä 30–35 merkittävän lihavaksi ja sairaalloisen lihavaksi, jos BMI on yli 40.
Jos painoindeksi on pienempi kuin 18,5 tai suurempi kuin 25, sairauksien vaara suurenee, kertoo Duodecim.
Todellisuudessa asia ei ole näin yksioikoinen.
Lue myös: Kahdeksan laihdutusohjetta, jotka saavat täystyrmäyksen: "Joka kuurin jälkeen keho on hanakampi lihomaan"
BMI-laskukaavan kehitti tähtitieteilijä
Painoindeksin keksi vuonna 1835 tähtitieteilijä ja matemaatikko Adolphe Quetelet. Quetelet halusi löytää tavan määritellä esimerkin "normaalista ihmisestä" tilastollisesti, kertoo National Library of Medicine.
Painoindeksillä ei siis alun perin arvioitu yksittäisten ihmisten terveydentilaa suhteessa painoon, se oli tilastotieteellinen menetelmä, jolla oli tarkoitus tutkia ilmiöitä suurissa ihmisjoukoissa.
Queteletin mukaan "normaali" eli keskiverto ihminen oli valkoihoinen, länsieurooppalainen mies.
Keskivertoihmisen määritelmän ulkopuolelle jäivät siten naiset ja eri etnisyyttä olevat ihmiset.
Lue myös: Lääketieteen sukupuolivinouma vaarantaa naisten terveyden ja talouden: "Oireita saatetaan vähätellä ja tulkita väärin riippumatta sairaudesta"
Vakuutusyhtiöiden kautta lääketieteeseen
Painoindeksin mittaaminen ja lukeman käyttö ihmisen terveydentilan arvioimiseksi tuli lääketieteen käyttöön vakuutusyhtiöiden kautta.
1950-luvulla tilastotieteilijä ja erään vakuutusyhtiön varatoimitusjohtaja kehitti vakuutusyhtiön käyttöön normaalipainotaulukon sen jälkeen, kun huomasi lihavien ihmisten lähettävän muita enemmän korvaushakemuksia yhtiölle.
Myös vakuutusyhtiöt tekivät painotaulukkonsa pohjautuen keski-ikäisten, keskiluokkaisten valkoihoisten miesten ilmoittamiin pituus- ja painotietoihin, kertoo Syömishäiriöliitto.
1960-luvun aikana amerikkalaiset lääkärit omaksuivat vakuutusyhtiöiden laatimat paino-pituustaulukot käyttöönsä arvioidessaan potilaan painon suhdetta terveyteen, vaikka BMI:n alkuperäisillä kehittäjillä ei ollut minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta.
Tämän vuoksi BMI on väestötasolla ja tutkimuskäytössä toimiva mittari painon arvioimiseen, mutta yksittäisen ihmisen kohdalla sitä tulisi käyttää varoen.
Lue myös: "Olen maksanut monia satoja euroja kehoni pilaamisesta" – dieettibisnes tuhosi Emmin terveyden ja ruokasuhteen
BMI ei huomioi rasvan sijaintia
BMI ei kerro, missä kohtaa kehoa rasva sijaitsee. Terveyden kannalta rasvan sijainnilla on kuitenkin merkitystä.
Vatsaonteloon ja maksaan kertynyt rasva on haitallisempaa kuin lantiolle kertynyt rasva.
Naisilla ja miehillä rasva jakautuu tyypillisesti hyvin eri tavoin kehoon.
Kun naisilla rasva kertyy useammin ihon alle ja lantiolle, kerryttävät miehet rasvaa todennäköisemmin vatsan alueelle.
Vaikka naisella ja miehellä olisi keskenään sama rasvaprosentti ja BMI, heidän riskinsä sairastua aineenvaihduntasairauksiin voi olla hyvin eritasoinen, sillä vatsaan ja sisäelinten ympärille kertynyt rasva on terveydelle haitallisempaa kuin lantiolle ja reisiin kertynyt rasva.
Koska BMI on alun perin kehitetty perustuen "keskivertoiseen normaaliin miesvartaloon", ei se kuvaa yhtä luotettavasti naiskehon terveydentilaa tai riskiä sairastua tai kuolla kuin mieskehon, muistuttaa National Library of Medicine.
– BMI:n käyttäminen naisten terveyden mittarina voi johtaa diagnoosien ja hoidon viivästymiseen ja aiheuttaa viime kädessä lisääntynyttä kuolleisuutta, kirjoittavat Rachel Pray ja Suzanne Riskin lääketieteellisessä kirjallisuuskatsauksessa.
Sama ongelma liittyy myös ihmisiin, jotka ovat muita kuin länsieurooppalaisia.
Miksi pikalaihtumiseen perustuvat ruokavaliovalmennukset eivät toimi? Juttu jatkuu videon alla.
8:23
BMI ei kerro rasvan laadusta
Painoindeksi ei myöskään kerro, kuinka paljon kehossa on rasvaa. BMI voi olla korkea, mutta rasvaprosentti matala.
Myös sillä, minkä laatuista kehon rasva on, on terveyden kannalta merkitystä.
Ihmisellä on elimistössään syntyessään kahta erilaista rasvaa, ruskeaa ja valkoista.
Ruskea rasva on muun muassa solisluiden seudulla kaulalla sijaitsevaa hyvää rasvaa, joka pystyy puhdistamaan ihmisen verenkiertoa haitallisista rasvoista ja ylimääräisestä sokerista, kertoo Terveysportti.
Valkoinen rasva puolestaan varastoi ylimääräistä energiaa. Valkoista rasvaa on muun muassa vatsalla, munuaisten ympärillä ja vatsaontelon sisällä.
Lue myös: Haaveiletko useammasta kuin yhdestä lapsesta? Tässä iässä yrittäminen tulisi aloittaa – "Aika lailla takaraja lapsen saannille"
BMI-raja-arvot perustuvat vanhentuneeseen tietoon
BMI-luokituksen normaalipaino ei itse asiassa kuvaa nykyajan tilastollista normaalia, eikä myöskään näytä kattavan terveysriskien kannalta suotuisinta painoaluetta, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Taija Wilenius teoksessaan Paino mielessä.
Teoksessa kerrotaan, että itse asiassa painoindeksin mukaan ylipainoiseksi määritellyt ihmiset voivat olla parhaassa hyvinvointipainossaan ja metabolisesti täysin terveitä.
– Moni ylipainoiseksi tai lihavaksi BMI:n mukaan määritelty on terve, hyvinvoiva ja ihanteellisia elintapoja noudattava, Wilenius huomauttaa.
Sen sijaan joka kolmas painoindeksin mukaan normaalipainoiseksi luokiteltu ei ole metabolisesti terve.
Metabolisesti terveillä lihavilla on pienempi riski sairastua kuin metabolisesti ei-terveillä normaalipainoisilla.
Lue myös: Kommentti: Läskiviha ei paranna lihavuutta
Korkea BMI ei ole sama kuin asia kuin huono terveys
Tutkimuksen mukaan sekä matala että korkea BMI yhdistyvät suurissa aineistoissa suurempaan kuolleisuuteen.
Näyttää kuitenkin siltä, että painoindeksin mukaan ylipainoiseksi luokiteltujen elinajanodote ei ole sen heikompi kuin normaalipainoisiksi luokiteltujen, Wilenius kertoo teoksessaan.
Sen sijaan painoindeksin mukaan alipainoisilla elinajanodote on lyhyempi kuin lihavilla.
Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös painoindeksin ja sairastumisriskin yhteyksistä.
Kuitenkaan matala BMI ei aiheuta samanlaista yhteiskunnallista stigmaa tai henkilökohtaista painetta ihmiselle kuin korkea BMI.
Korkea BMI ja lihavuus yhdistetään Wileniuksen mukaan yhteiskunnassa edelleen huonoon terveyteen, vaikka tilastotieteelliseen käyttöön alun perin tarkoitetun lukeman ja yksilön terveyden välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä.
Lääketieteelliseen kirjallisuuskatsauksen mukaan BMI tulisi terveydenhuollossa korvata toisella antropometrisellä indeksillä.
Uuden mittaustavan tulisi ottaa huomioon pituuden ja painon lisäksi ihmisen sukupuoli, etnisyys ja vatsarasvan määrä.
Katso video: Tiesitkö tätä ruoka- ja liikuntavalmennuksista? Useammat ovat kaukana siitä, mitä luvataan
9:43
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Lähteet: Paino mielessä -teos, National Library of Medicine, Syömishäiriöliitto, Terveysportti, Duodecim