Lapsen painosta ei ole koskaan syytä puhua lapsen kuullen. Lapsen ei tarvitse kantaa huolta omasta ylipainostaan, vaan hänen pitää saada olla ylpeä ja iloinen omasta kehostaan ja kokea itsensä juuri oikeanlaiseksi – oli hänen kokonsa mikä tahansa, linjaa Syömishäiriöliitto Syli ry:n asiantuntija Katri Mikkilä.
– Mielestäni on tärkeä kysymys, tuleeko ylipainoisista lapsista lihavia aikuisia siksi, että heidän painoonsa on puututtu, sitä on kytätty ja heitä on patistettu laihduttamaan. Monen lapsen pyöreys korjaantuisi itsestään pituuskasvun myötä, jos siihen ei paniikinomaisesti takerruttaisi jo aivan liian aikaisessa vaiheessa, Mikkilä sanoo.
Jos lapsella on todella paljon ylipainoa, on Mikkilän mukaan lähes poikkeuksetta kyse siitä, että ruoalla on lapsen elämässä jokin muu kuin pelkän ruoan rooli.
Taustalla voi olla psyykkistä pahoinvointia
Mitä enemmän ylipainoa on, sitä varmemmin taustalla on jonkinlaista psyykkistä pahoinvointia, jolloin elintapasaarnaus ei Mikkilän mukaan auta.
Usein myös vanhemman suhde ruokaan on vääristynyt, ja hän on siirtänyt omia oppejaan lapselle – ruokaa on käytetty esimerkiksi palkintona tai sillä on lohdutettu lasta.
– Tilanteen korjaamiseen kaivataan usein ammattiapua. Jos lapsen ylipainon korjaaminen on vain vanhempien vastuulla, riskinä on, että siihen puututaan niin sanotusti väärin. Se voi saada aikaan jopa syömishäiriökäyttäytymistä tai pahimmassa tapauksessa syömishäiriöön sairastumisen.
Aikuinen päättää ruoasta, lapsi määrästä
Hyvänä ohjenuorana vanhemmille Mikkilä pitää sitä, että aikuinen päättää, mitä syödään. Lapsi puolestaan päättää, kuinka paljon.
– Tarvittaessa vanhempi voi rajoittaa esimerkiksi tällaisilla tavoilla: jos on vielä nälkä, ota lisää päiväruokaa. Jälkiruokaa ei syödä nyt enempää.
Mikkilän mukaan ajattelutapa, jossa joitakin ruokia pitäisi suosia ja joitakin vältellä, on ominaista syömishäiriökäyttäytymiselle. Tämä tapa toimii harvoin – mitä kielletympää jokin ruoka on, sitä halutumpaa se myös usein on.
Liikkumaan taas pitäisi lähteä siksi, että se on kivaa. Liikkumista ei koskaan saisi linkittää painoon tai syömiseen.
– Nämä ovat täysin samoja periaatteita, joita aikuistenkin pitäisi noudattaa, Mikkilä huomauttaa.
Taustalla usein perheen ruokailutottumukset
Helsingin lastensairaalan lastentautien erikoislääkärin Satu Pirilän mukaan lapsen ylipainon taustalla ovat useimmiten perheen ruokailutottumukset – epäterveellinen ruoka, epäsäännölliset ruokailuajat ja kaappien herkut.
– Jos nämä asiat korjataan ilman, että niistä tehdään suurempaa numeroa, ei siitä ole lapselle minkäänlaista haittaa, Pirilä toteaa.
Pirilä kertoo, että esimerkiksi vanhempien asenteet kouluruokaa kohtaan ovat usein huonoja ja tarttuvat myös lapseen. Tämän seurauksena kouluruoka saatetaan korvata epäterveellisillä herkuilla.
Myös valmisruokia väheksytään Pirilän mukaan turhaan.
– Lämmin einesateria, jonka kylkeen lisätään hieman kasviksia, on huomattavasti terveellisempi vaihtoehto kuin puoli pakettia leipää, herkut tai pikaruokaravintoloiden annokset, Pirilä huomauttaa.
Lasten pituus- ja painokäyriä seurataan neuvolassa ja kouluterveydenhoitajan vastaanotolla. Pirilän mukaan ammattilaiset osaavat yleensä tunnistaa, kenen kohdalla kyse on itsestään korjaantuvasta pyöreydestä ja kenen kohdalla merkittävästä paino-ongelmasta, johon pitää puuttua.