Kaksi supervaltaa

Yhdysvalloissa valitsijamiehet valitsevat amerikkalaisille presidentin 17. joulukuuta. Kiinassa kommunistipuolueen kansalliskongressi taas valitsee uuden politbyroon sekä presidentin ja pääministerin. Viimemainitut ottavat tehtävänsä vastaan ensi keväänä.

Molemmat ovat tärkeitä valintoja maailmanlaajuisesti. Mutta mistä johtuu, että vain toisen supervallan asiat tuntuvat kiinnostavan?

Jos vaikkapa Googleen laittaa hakusanan Yhdysvaltain presidentinvaalit, saa 0,26 sekunnissa 334 000 hakutulosta. Mutta kun sinne kirjoittaa ”Kiinan kommunistipuolueen vallanvaihdos”, antaa hakukone samassa ajassa vain 1060 tulosta. Media on ympäri maailmaa täynnä Obamaa ja Romneytä. Pienikin rasahdus kelpaa uutiseksi. Xi Jingpingistä tai Li Keqiangista kukaan ei taas tunnu tietävän mitään. Moni ei ole näistä nimistä koskaan kuullutkaan.

Yhdysvallat on maailman suurin talous. Kiina on numero kaksi. Lähes 1,4 miljardin ihmisen Kiinan taloudellinen ja poliittinen mahti kasvaa kuitenkin kohisten ja sen uskotaan ohittavan Yhdysvallat taloutena jo seuraavan 10 vuoden aikana. Kyllä Kiinan luulisi kiinnostavat jo pelkästään siitä syystä, että viime vuonnakin Kiinaan sijoitettiin ennätysmäärä rahaa. Ulkomaisten sijoitusten määrä oli lähes 800 miljardia euroa. Sen keskiluokka on pian yhtä suuri kuin Yhdysvaltain väkiluku. Kiina on maailman suurin lihan, hedelmien, vihannesten, riisin, teen ja viljojen tuottaja, kuten myös alumiinin, kumin, puuvillan, hiilen, sinkin ja tinan ym. tuottaja. Maailmassa ei ole monta tavaraa, joita ei olisi valmistettu Kiinassa. Ilman Kiinaa koko maailmantalous olisi tällä hetkellä vielä paljon pahemmissa vaikeuksissa.

Mutta kiinnostamattomuudestaan Kiina saa syyttää itseään. Vallanvaihdosta suunnitellaan piilossa kansalta. Edes puoluekokouksen alkamispäivää ei haluttu kertoa vasta kuin muutama viikko sitten.

Kiinan kansalaisilla ei ole mahdollisuutta seurata televisiosta presidentti – tai pääministeriehdokkaiden väittelyä, puhumattakaan siitä, että he voisivat äänestää omaa ehdokastaan. Jo pari vuotta on tiedetty, että uusi presidentti On Xi Jinping ja pääministeri Li Keqiang. Tavallinen kansa ei tiedä heistä juuri mitään, eikä kiinalainen media saa julkaista johtajistaan muuta kuin puolueen tarkasti hyväksymän siloitellun kuvan. Kun tuleva presidentti Xi katosi kahdeksi viikoksi julkisuudesta, mitään selitystä ei annettu.

Ennen puoluekokousta soraäänet vaiennetaan Pekingissä. Toisinajattelijat pannaan kotiarestiin, jos he eivät sellaisessa jo ole, eikä maalaisia ei päästetä kaupunkiin valittamaan väärinkäytöksistä. Nettikahviloita suljetaan ja mediaa sensuroidaan. Sama näytelmä on toistunut jo vuosikymmenten ajan ja tulee toistumaan. Suuria uudistuksia on turha odottaa seuraavankaan viiden vuoden aikana. Suuri laiva kääntyy hitaasti, oli ruorissa kuka tahansa. ”Puolue on kuin Jumala. Hän on kaikkialla. Häntä ei vain näy”, sanoi pekingiläinen professori taannoin.