Mervi Vallan elämä mullistui tammikuussa 2013, kun joulukuusi raapaisi hänen kättään. Siitä seurasi dramaattinen tapahtumasarja, joka johti kuukausien hoitokierteeseen ja muutamaan tärkeään oivallukseen.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran heinäkuussa 2024. MTV Uutiset uusii vuodenvaihteessa vuoden luetuimpia, kiinnostavimpia, erikoisimpia ja katsotuimpia juttuja ja videoita.
Helsinkiläinen opettaja Mervi Valta sai naarmun käteensä joulukuusesta nuutinpäivänä 2013.
Hän oli työntelemässä pilkottuja oksia jätesäkkiin paljain käsin, koska ei halunnut liata rukkasiaan, kun kuusi tökkäsi haavan ihoon.
Valta kertoo huomanneensa kuusta purkaessaan myös kurkkunsa olevan vähän kipeä: olikohan flunssa tulossa?
Seuraavana päivänä töissä tuli yhtäkkiä huono olo.
– Lepäillessäni kiinnitin huomiota siihen, että vasen kyynärpää oli kipeänä, mutta en ymmärtänyt sen liittyvän mitenkään huonoon oloon, Valta kertoo Sepsis ry:n sivuilla julkaistussa artikkelissa.
Lue myös: Lihansyöjäbakteeri tuhoaa kudosta – näin se voi tarttua
Vähitellen Valta alkoi täristä kylmästä.
– Päätin lähteä kotiin niin kauan kuin pystyin vielä ajamaan autoa. Kotona nukuin pari tuntia peitteisiin kääriytyneenä.
Kun hän heräsi, kuume oli noussut 40 asteeseen. Myös olo oli huonontunut entisestään, ja vasen käsi oli turvonnut ja särkevä.
Valta kertoo soittaneensa lääkärisiskolleen, joka kehotti häntä lähtemään heti päivystykseen. Sisko lähetti tueksi tekstiviestin, jossa mainitsi streptokokki-epäilyksensä.
Päivystävä lääkäri ei läheteviestistä kiinnostunut, ja hänen diagnoosinsa oli kyynärpään bursiitti eli nivelpussin tulehdus. Mukaansa Valta sai antibiootti- ja särkylääkereseptit sekä ensimmäisen tabletin.
– En pystynyt kuitenkaan ajattelemaankaan taksilla kotiin lähtemistä, koska olo oli muuttunut pahoinvoivaksi. Asetuin jostain löytämälleni tyhjälle pedille ja pyysin joltain ohi kulkeneelta hoitajalta kaarimaljan, Valta kertoo Sepsis ry:n artikkelissa.
Hän muistelee viettäneensä päivystyksessä pari tuntia välillä oksentaen. Uudestaan hän oksensi heti noustuaan taksista kotipihalleen.
Lue myös: Lucindalta amputoitiin jalat sepsiksen takia – pian perheenäiti menettää myös kätensä
Painajaisten yö
Seuraava yö oli Vallan mukaan painajaismainen.
– Käsi oli turvonnut elefanttikädeksi, sitä särki kovasti ja iho oli alkanut muuttua punakirjavaksi. Kuume oli noussut koviin lukemiin, eivätkä mitkään tabletit pysyneet sisällä oksentelultani.
Kello oli paljon, joten Valta ei viitsinyt herättää siskoaan. Hän koki vaikeaksi myös soittaa ambulanssia itselleen, etenkin kun hänet oli kerran jo päivystyksestä käännytetty.
– Oma harkintakyky ei myöskään ollut enää paras mahdollinen. Niinpä valvoin tuskaisen yön vuoroin vessan lattialla, vuoroin sängyssä kieriskellen. Tasan kello kahdeksan soitin terveyskeskukseen, Valta muistelee.
Kun hän saapui taksilla terveysasemalle, lihasten jänteys oli kadonnut eikä hän kyennyt enää istumaan.
Tilanteen vakavuus aukeni nyt myös hoitohenkilökunnalle, ja Valta kiidätettiin ambulanssilla teho-osastolle.
Lihansyöjäbakteerin pelättiin pesiytyneen luuhun asti
Teho-osastolla Vallan käsi avattiin useasta eri kohdasta.
Tulehdus diagnosoitiin streptokokin aiheuttamaksi nekrotisoivaksi faskiitiksi, ja antibioottihoito aloitettiin.
Nekrotisoiva faskiitti on hengenvaarallinen pehmytkudosten ja lihasten kuolioon johtava bakteeritulehdus ja yksi sepsiksen muoto. Sepsiksellä tarkoitetaan vaikeaa yleisinfektiota, johon liittyy voimakas tulehdusreaktio ja henkeä uhkaavia elinten toimintahäiriöitä, kuten häiriöitä verenkierron, hengityksen, munuaisten tai aivojen toiminnassa.
– Kolmen päivän tehohoidon jälkeen sain siirron sairaalaan, jossa vietin seuraavat viikot. Tuona aikana haavojani pidettiin auki ja nekrotisoitunutta pehmytkudosta poistettiin kahdessa eri leikkauksessa, Valta kertoo.
Kun antibiootit olivat alkaneet purra ja kudoksen tuhoutuminen saatu pysäytetyksi, Vallalle tehtiin vielä haavojen sulkuleikkaus, johon sisältyi myös ihonsiirto.
Tämän jälkeen hän pääsi jatkamaan sairauslomaa kotiin ja kuntouttamaan jäykistynyttä kättään.
Ikävä kyllä, kaikki haavat eivät parantuneet kunnollisesti.
– Jonkin aikaa pelättiin bakteerin pesiytyneen luuhun asti. Näin ei onneksi ollut käynyt, mutta vietin toukokuussa vielä viikon sairaalassa saamassa antibioottia suoneeni, kunnes viimeiset tulehduksen rippeet saatiin häädettyä.
– Kesäkuussa 2013 sain terveen paperit, Valta kertoo.
Tuttu tarina
Tarina on tuttu, toteaa anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, dosentti Johanna Hästbacka. Hän on tehnyt paljon töitä sen eteen, että sepsis tunnettaisiin nykyistä paremmin. Myös Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut sepsiksen tunnistamisen maailmanlaajuiseksi prioriteetiksi.
Hästbackan mukaan sepsistä, eli kansankielisesti verenmyrkytystä, eivät tunnista aina sen enempää hoitotyön ammattilaiset kuin tavalliset kansalaisetkaan. Myös viiveitä hoitoon lähtemisessä ja pääsyssä on yhä "luvattoman paljon".
– Toki nopeasti kehittyvä ja vaikeutuva taudinkuva voi hämätä: tauti voi näyttäytyä erilaisena ensimmäisessä terveydenhuollon arviossa kuin lopullisessa hoitopaikassa teho-osastolla, Hästbacka sanoo.
Sepsis on merkittävä kuolinsyy. Muutama vuosi sitten julkaistujen tilastojen mukaan siihen menehtyy vuosittain koko maailmassa noin 11 miljoonaa ihmistä.
Suomessa teho-osastoilla hoidetuista sepsispotilaista noin 15 prosenttia menehtyy tehohoidon aikana. Vuoden kuluttua elossa on noin 60 prosenttia potilaista.
Tehohoitoa vaativa sepsis saattaa jättää siitä selviytyneillekin pitkäaikaisia tai pysyviä rajoitteita, kuten raaja-amputaatioita, lihasheikkoutta, infektioherkkyyttä ja keuhkovauriota.
Viime vuosina on lisäksi havaittu nuorillakin jopa lievää Alzheimerin tautia vastaavaa kognitiivisen suorituskyvyn heikkenemää vielä vuoden kuluttua tehohoidosta.
Lisäksi esiintyy masennusta, ahdistuneisuutta, väsymystä, uniongelmia ja seksuaalisen toiminnan häiriöitä.
Lue myös: Diana, 21, sairastui sepsikseen – raajat jouduttiin amputoimaan
Hanna sai sepsiksen, joutui teholle ja menetti osan varpaistaan – vakavassa verenmyrkytyksessä kuolleisuus on suurta
Sepsiksen voi aiheuttaa myös virus tai sieni
Tavallinen sepsiksen aiheuttaja on Hästbackan mukaan streptokokki. Esimerkiksi A-streptokokki aiheuttaa pieniä epidemioita muutaman vuoden välein. Aiheuttajana voi olla myös virus tai sieni.
Muutoin sepsis on useimmin keuhkoperäinen, eli esiintyy keuhkokuumeen komplikaationa. Seuraavaksi yleisimpiä ovat maha-suolikanavasta peräisin olevat ja virtsatieperäiset infektiot.
Hästbackan mukaan on harvinaista, että sepsis lähtee kehittymään jonkin kasvin, kuten kuusen raapaisusta, mutta sekin on mahdollista.
– Oleellista on, että kun elimistöä ulkomaailman bakteereilta suojaava iho tai limakalvo rikkoutuu, kudokseen voi päästä tautia aiheuttava bakteeri. Se voi olla oman ihonkin bakteeri, joka kulkeutuu haavaan.
– Tavallisesti elimistön omat puolustusmekanismit hoitelevat pienet määrät, mutta joskus puolustus voi olla heikentynyt tai bakteeri tavallista ärhäkämpää laatua ja seuraa sepsis.
Lue myös: Harva tietää, vaikka pitäisi: Virtsatietulehdus oireilee vanhuksilla hämmentävällä tavalla – voi hoitamattomana johtaa verenmyrkytykseen
Tämä terveyskriisi tappaa ainakin yli miljoona ihmistä vuodessa – viidennes pikkulapsia
Hakeudu aina hoitoon, jos…
Jos sepsiksestä on pienintäkään epäilyä, Hästbackan mukaan tulee hakeutua päivystykseen viipymättä.
– Sepsiksen hoidossa on tärkeää aloittaa antibioottihoito nopeasti, erityisesti jos sepsis vaikuttaa jo verenkiertoon. Infektiopotilaalla alhainen verenpaine on hälyttävä merkki, Hästbacka kertoo.
– Jos huomaisin haavan, jonka ympärillä näkyy tavallista laajemmin muutoksia iholla, kuten punoitusta, turvotusta tai kuumotusta, hakeutuisin lääkäriin – erityisesti, jos tähän liittyy yleisoireita.
Parhaiten sepsiksen tunnistaa horkkamaisesta kuumeesta ja yleisestä voimakkaasta sairauden tunteesta.
– Potilaat usein sanovat jälkeenpäin, että heistä tuntui, etteivät ole koskaan olleet niin sairaita, Hästbacka kuvaa.
Sepsis vaikuttaa eri elintoimintoihin ja voi ilmetä esimerkiksi sekavana käytöksenä, vähäisenä virtsanerityksenä, matalana verenpaineena, tihentyneenä hengityksenä ja sydämen tykytyksenä yhdessä infektio-oireiden kanssa.
Lisäksi potilaalla saattaa olla Ihottumaa, lihaskipua tai vatsataudin oireita.
– Eli oireet ovat hyvin moninaisia, eikä sepsistä ei ole aina helppo tunnistaa. Nopeasti heikkenevä vointi on tärkeä varoitusmerkki.
Lue myös: Iso joukko suomalaisia erityisen alttiita infektiosairauksille – kuulutko sinäkin tähän riskiryhmään?
Näin vältät sepsiksen riskiä
Hästbackan mukaan sepsiksen estämiseksikin voi tehdä jotain.
Tärkeintä on huolehtia yleiskunnosta ja pitää rokotukset ajan tasalla. Rokotuksia on tarjolla joitain sepsiksen aiheuttajabakteereita vastaan, mutta myös virustauteja vastaan suojautuminen rokotuksin on Hästbackan mukaan tärkeää. Esimerkiksi influenssan jälkitautina esiintyy bakteeritulehduksia ja bakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetta.
Hästbacka muistuttaa myös terveellisistä elintavoista, joihin kuuluvat muun muassa tupakoinnin välttäminen ja alkoholin mahdollisimman vähäinen käyttö.
Lisäksi suun terveydestä ja käsihygieniasta huolehtiminen on tärkeää.
– Sepsis voi olla peräisin huonokuntoisesta hampaistosta tai ientulehduksesta. Käsihygienia ja haavojen huolellinen puhdistaminen kuuluvat ohjeistukseen. Tuore haava olisi hyvä puhdistaa juoksevalla vedellä, jotta lika ja mahdolliset vierasesineet, kuten hiekka ja lasinsirut, lähtevät pois.
Lue myös: Äiti lähes kuoli verenmyrkytykseen, koska hänellä ”ei ollut aikaa sairastaa”
Äiti pelasti 8-vuotiaan poikansa hengen – käden punainen jälki olikin merkki verenmyrkytyksestä
Mervi Valta: Olin onnekas
Sepsiksen läpi käynyt Mervi Valta kokee olevansa onnekas, koska sai pitää sormensa ja koko kätensä. Myöskään muita pysyviä vaurioita sairastuminen ei häneen jättänyt, "vähäistä esteettistä haittaa" lukuun ottamatta.
– Ihonsiirrealuetta on korjausleikattu kertaalleen. Toisenkin korjausoperaation olisin saanut, mutta en katsonut tarpeelliseksi. Käsi on jo riittävän siisti ja täysin toimiva muutenkin, Valta kertoo nyt MTV Uutisille.
Miksi hän sitten kokee sairastuneensa? Mitä hän olisi voinut tehdä toisin?
– En oikeastaan osaa vastata tuohon. Eivät lääkäritkään osanneet sanoa, mistä se johtui, totesivat vain, että huonoa tuuria, Valta toteaa.
Hän sanoo lisäksi, että kaikkea ei voi koko ajan varoa, vaikka alussa hän myöntää olleensa herkillä "jokaisen kurkkukivun kanssa".
– Ajattelin että heti pitää ottaa nieluviljely, jos olisikin angiina, ettei streptokokki pääse muhimaan ja leviämään kurkusta johonkin. Mutta sekin pelko on sittemmin poistunut enkä ole tullut yhtään sen varovaisemmaksi kuin ennenkään; elän ihan normaalisti.
Valta on pyrkinyt omalta osaltaan levittämään tietoa asiasta Sepsis ry:n kautta, jota hän on ollut perustamassa muun muassa Johanna Hästbackan kanssa.
– Sepsis ry:n toinen tärkeä tehtävä on antaa vertaistukea sepsiksen läpikäyneille tai heidän omaisilleen. Yhdistyksen Facebook-ryhmän kautta löytää keskustelutukea sekä yhteystiedot, jos haluaa liittyä yhdistykseen.
Tärkein oppi
Valta kertoo oppineensa hurjasta kokemuksestaan sen, että haavat ja tulehdukset kannattaa hoitaa hyvin ja jos epäilee sepsistä, on toimittava nopeasti.
– Opin myös sen, että aina pitäisi yrittää saada joku hyväkuntoinen ihminen mukaan puhumaan puolestasi, jos oma kunto ei riitä vaatimaan hoitoa tarpeeksi pontevasti. Päivystyksessä on usein niin kiire, ettei siellä ehditä seurata jonkun potilaan kunnon romahtamista.
– Ja toisaalta, jos mietit ambulanssin soittamista yöllä, soita! Älä odota aamua ja terveyskeskuksen avautumista.
Valta kertoo lisäksi oppineensa arvostamaan suomalaista terveydenhoitoa ja henkilökunnan ammattitaitoa ja paneutumista.
– Oli etuoikeus olla teho-osastolla ja selviytyä sieltä pois niin vähin vaurioin. Osaan todellakin olla kiitollinen, sillä yhdistyksen kautta olen tutustunut ihmisiin, jotka eivät olleet yhtä onnekkaita. Opin arvostamaan myös suomalaista järjestelmää siinä, että täällä ihminen ei joudu vararikkoon pitkänkään sairaalajakson takia.
– Minusta tuli todellakin iloinen veronmaksaja.
Katso myös: Ylilääkäri Johanna Hästbacka kertoo, millaisista oireista voit tunnistaa sepsiksen
2:22