Vain Aku Ankassa on mahdollista äkkirikastua löytämällä iso kimpale kultaa. Tosielämässä kullankaivuu on kovaa työtä aamusta iltaan, vuodesta vuoteen. Näin todistaa Sodankylän Tankavaarassa kullankaivuualueella asuva Kauko Launonen.
– Muutin Kuopiosta Lappiin yli kolmekymmentä vuotta sitten. Aluksi ajattelinkin, että josko sitä kullalla rikastuisi, mutta se on sama kuin lottoaminen: joskus joku voittaa, useimmiten ei.
Lapinkuumeen vaivaama Launonen halusi kuitenkin jäädä Lappiin. Hän huomasi että kullankaivuun historia ja romanttiset tarinat olivat se varsinainen aarre ja niinpä hän perusti muutaman kaverinsa kanssa Kultamuseon Tankavaaraan 1970-luvulla.
Tänä kesänä Tankavaarassa on järjestetty ensimmäistä kertaa lapsille oma kultaseikkailu. Lopuksi lapset saavat huuhtoa kultaa – takuuvarmoin tuloksin eli kaikkien vaskooliin osuu hippu.
Launonen muistaa yhä oman ensimmäisen hippunsa.
– Se hätkähdytti, kun herneen kokoinen hippu vaskoolissa kimalteli. Uskoisin, että ihan kaikille se ensimmäinen hippu on se suurin.
Ensimmäiset hippunsa Launonen pitääkin tallessa piirongin laatikossa.
– Ei tulisi mieleenkään myydä niitä.
Turistit huuhtovat kultaa vaskoolilla, mutta ammattilaiset ovat siirtyneet järeämpiin keinoihin.
– Kultaa kaivetaan maan alta kaivureilla. Se on kaivostoimintaa, josta romantiikka on kaukana, sanoo Launonen.
Tankavaarassa on muutakin arvokasta kuin Kultamuseo. Siellä on Lapin luonto, joka pistää Launosenkin yhä hiljaiseksi.
– Kun kiipeää tunturille ja kasvoille lyö tunturituuli – mieluiten kunnon talvimyrsky – tuntuu se edelleen hienolta. Mietin että tännepä minun tuhkani voi ripotella tuulen viemäksi.