Suomi ja Ruotsi ovat näillä näkymin päätymässä eri esikuntiin Natossa. Suomi on matkalla samaan seuraan Puolan ja Baltian maiden kanssa samalla, kun Ruotsia sijoitetaan Yhdysvalloissa sijaitsevaan esikuntaan Norjan ja Britannian seuraksi. Suomalaisittain tätä on pidetty pettymyksenä, mutta syytä säikähtämiseen ei ole, kirjoittaa kolumnissaan sotatieteiden tohtori ja kokoomuksen kansanedustaja Jarno Limnéll.
Naton komentorakenteet menevät uusiksi samalla hetkellä, kun Suomi ja Ruotsi liittyvät puolustusliittoon. Natolle Suomen sijoittaminen omaan organisaatioonsa ei ole yksinkertainen asia. Kun puolustusliiton itäraja Suomen myötä kasvoi 1 300 kilometrillä ja Ruotsin liityttyä kattaa koko Itämeren, on Naton uusi toimintaympäristö paitsi entistä turvallisempi, myös entistä monimutkaisempi. Uusien jäsenmaiden esikuntasijoitukset eivät ole yksinkertaisia kysymyksiä, mutta ne eivät myöskään ole mustavalkoisia.
Tilannetta ovat viime päivinä MTV Uutisissa kommentoineet niin presidenttiehdokkaat kuin turvallisuuspolitiikan asiantuntijatkin.
Kolmet merkittävät presidentinvaalit – ellei yksiä peruta
Esikuntarakenteita ja niiden vaikutuksia tulee peilata ennen kaikkea turvallisuusympäristömme muutosten kautta. Hieman lähitulevaisuuteen katsoen ensi vuonna on luvassa kolmet Suomen kannalta merkittävät presidentinvaalit: Suomessa on määrä äänestää presidentistä alkuvuodesta, Venäjällä maaliskuussa ja Yhdysvalloissa marraskuussa.
Venäjän ja Yhdysvaltojen johtajien merkitys korostuu ajassa, jossa Suomi on viimein Nato-maa. Vielä vuonna 2018 Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajat tapasivat Helsingissä, mutta nykyisessä turvallisuuspoliittisessa ympäristössä presidentti Joe Bidenin heinäkuisen Helsingin-vierailun viesti oli, että Venäjän johtoa ei enää Suomeen kutsuttu.
Yhdysvalloissa valtaan saattaa ensi vuonna palata omintakeinen Donald Trump, jonka sitoutuminen Euroopan puolustukseen on kauniisti sanoen flegmaattinen. Venäjän ensikeväiset presidentinvaalit – mikäli niitä edes järjestetään – ovat lähinnä muodollisuus Vladimir Putinin jatkolle yksinvaltaisena tsaarina, joka ei kunnioita kansainvälisiä sopimuksia tai naapurivaltioidensa kansallista suvereniteettia.
Lue lisää: BBC: Trump kertoo olevansa ainoa republikaani, joka voi voittaa vaalit
Mitä tämä merkitsee juuri Natoon liittyneelle Suomelle?
Suomen puolustusta on rakennettu määrätietoisesti jo vuosikymmeniä. Nato ei ole Suomen ainoa selkänoja. Naton lisäksi Suomi on jäsenenä Etyjissä, Euroopan neuvostossa, Euroopan unionissa, OECD:ssa ja YK:ssa. Kansainvälistä puolustusyhteistyötä Suomi tekee muun muassa sotilaallisessa kriisinhallinnassa, puolustusmateriaalihankinnoissa, arktisella alueella sekä kansainvälisessä asevalvonnassa, harjoitus- ja puolustusyhteistyössä.
Merkittäviä puolustusliittoja Suomelle ovat myös brittivetoinen JEF sekä Pohjoismainen Nordefco. Kahdenvälisiä sopimuksia Suomella on muun muassa Ruotsin, Norjan, Yhdysvaltojen, Britannian ja Viron kanssa. Sen lisäksi kahden- kolmen ja monenvälisiä sopimuksia tai ainakin yhteistyöhön tähtääviä ohjelmia Suomella on parisenkymmentä. Näissä kumppanuuksissa yhteistyön muoto vaihtelee puhtaasta tiedonvaihdosta täysimittaisiin sotilaallisiin harjoituksiin.
On hyvä muistaa, että näiden yhteistyömuotojen kehittäminen ei lakkaa, vaikka Suomi nyt onkin Naton täysjäsen. Eikä näiden yhteistyömuotojen merkitys sillä vähene, minne Suomi Naton sisällä sijoitetaan. Länsimainen arvopohjainen yhteistyö, eli demokratian, ihmisarvojen ja kansainvälisten sopimusten puolustaminen on yksittäistä komentorakennetta suurempi kokonaisuus. Ja siinä Suomi on tehnyt pitkäjänteisesti erittäin hyvää työtä.