Suomi ja Ruotsi ovat näillä näkymin päätymässä eri esikuntiin Natossa. Suomi on matkalla samaan seuraan Puolan ja Baltian maiden kanssa samalla, kun Ruotsia sijoitetaan Yhdysvalloissa sijaitsevaan esikuntaan Norjan ja Britannian seuraksi. Suomalaisittain tätä on pidetty pettymyksenä, mutta syytä säikähtämiseen ei ole, kirjoittaa kolumnissaan sotatieteiden tohtori ja kokoomuksen kansanedustaja Jarno Limnéll.
Naton komentorakenteet menevät uusiksi samalla hetkellä, kun Suomi ja Ruotsi liittyvät puolustusliittoon. Natolle Suomen sijoittaminen omaan organisaatioonsa ei ole yksinkertainen asia. Kun puolustusliiton itäraja Suomen myötä kasvoi 1 300 kilometrillä ja Ruotsin liityttyä kattaa koko Itämeren, on Naton uusi toimintaympäristö paitsi entistä turvallisempi, myös entistä monimutkaisempi. Uusien jäsenmaiden esikuntasijoitukset eivät ole yksinkertaisia kysymyksiä, mutta ne eivät myöskään ole mustavalkoisia.
Tilannetta ovat viime päivinä MTV Uutisissa kommentoineet niin presidenttiehdokkaat kuin turvallisuuspolitiikan asiantuntijatkin.
Kolmet merkittävät presidentinvaalit – ellei yksiä peruta
Esikuntarakenteita ja niiden vaikutuksia tulee peilata ennen kaikkea turvallisuusympäristömme muutosten kautta. Hieman lähitulevaisuuteen katsoen ensi vuonna on luvassa kolmet Suomen kannalta merkittävät presidentinvaalit: Suomessa on määrä äänestää presidentistä alkuvuodesta, Venäjällä maaliskuussa ja Yhdysvalloissa marraskuussa.
Venäjän ja Yhdysvaltojen johtajien merkitys korostuu ajassa, jossa Suomi on viimein Nato-maa. Vielä vuonna 2018 Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajat tapasivat Helsingissä, mutta nykyisessä turvallisuuspoliittisessa ympäristössä presidentti heinäkuisen Helsingin-vierailun viesti oli, että Venäjän johtoa ei enää Suomeen kutsuttu.