Viime vuoden marraskuun 25. päivän surullisten tapahtumien jälkeen Anne Hakkarainen kertoo ymmärtäneensä elämän tarkoituksen.
Lähes vuosi sitten kaikki muuttui.
A. M. Frostin eli kirjailija-aviopari Anne ja Matti Hakkaraisen jännitysromaanisarjan neljäs osa Vakoojan jäljet (Aula & Co, 2021) oli viimeistelytöitä vaille valmis.
Suomalaismajuri Peder Jangista toisen maailmansodan vuosina 1939–1945 kertovan jännitysromaanisarjan ensimmäinen osa Näkymätön kuolema (Bazar Kustannus) julkaistiin vuonna 2018.
Sarjan neljäs osa julkaistiin viime heinäkuussa, mutta puolet A. M. Frostista oli poissa.
Sydänvaivojen vuoksi sairauseläkkeellä ollut Matti Hakkarainen kuoli pariskunnan kotona Savonlinnassa marraskuun 25. päivänä.
Hakkaraiset ehtivät elää yhdessä lähes 30 vuotta.
– Se kävi niin äkkiä. Aivan silmänräpäyksessä, Anne Hakkarainen, 64, kertoo MTV Uutisille Helsingin kirjamessuilla.
– Jos tekee kaiken yhdessä, ottaa sen riskin, että jos jotain sattuu, niin sille jäljelle jäävälle tulee tosi pahasti siipeen. Yhdessä silmänräpäyksessä menetin ystävän, rakastajan ja työkaverin. Se oli aika paljon.
Lue myös: Mikko Kuustonen menetti äitinsä traagisesti 16-vuotiaana – antoi tälle sydäntäsärkevän lupauksen: "En ole vielä keksinyt"
Suru-uutisen vastapainona Hakkarainen pohtii ymmärtäneensä elämän tarkoituksen.
– Eikö se ole se asia, mitä kaikki ihmiset pohtivat? Ehkä omalta kannaltani sen ymmärsin. Minun mielestäni elämän tarkoitus on niinkin yksinkertainen kuin rakastaa. Jos annat perinnöksi rahaa tai jotain omaisuutta tai mammonaa, se häviää. Rahalla on sellainen karisma, että se kyllä häviää jossain vaiheessa, hän sanoo.
– Mutta jos annat rakkautta, se säilyy. Ihminen, joka on saanut rakkautta, voi antaa sitä eteenpäin. Niin se kertaantuu moninkertaisesti.
Lue lisäksi: Anssi Kela julkaisi käsittämättömän suomalaismuusikkojen "luokkakuvan" vuosien takaa: "Kuusi heistä on jo poissa"
Miehensä kuoleman jälkeen Anne Hakkarainen kuvailee yrittäneensä sekä ihmisenä että kirjailijana yrittäneensä elää ikään kuin puolikkaana kahden täyden ihmisen elämää.
– Aluksi esimerkiksi keitin Matin aamukahvit ja join ne, vaikka en juo kahvia. Eihän sitä koskaan tiedä, miten kukakin reagoi suuriin vaikeuksiin ja suruun, kirjailija pohtii.
– Jossain vaiheessa huomaa, ehkä vähän samalla tavalla kuin pieni lapsi vauvavaiheen jälkeen alkaa ymmärtää, että ei olekaan osa äitiä tai isää, vaan ehkä onkin kokonainen ihminen. Siinä vaiheessa minäkin muutuin kokonaiseksi ihmiseksi, mutta ihmiseksi, jolla ei ollut elämää. Vasta nyt, viime aikoina, on ajoittain alkanut tuntua siltä, että voisin olla elämässä kiinni.
3:34
Anne Hakkarainen kuvailee edesmennyttä miestään ihmiseksi, joka osasi korjata kaiken.
– Minä taas olen aivan tumpelo. Matti kävi kaupassa, teki ruoat ja sanoi sitten että "Nyt on ruokatunti, ole hyvä, tule syömään". Maito oli lasissa ja voileipä tehtynä, hän muistelee.
– Tämä on varmaan ihan oikein ihmiselle, joka on päässyt helpolla, että nyt joutuukin miettimään asioita ja tekemään töitä sen eteen, että on ruoka pöydässä.
"On ikävä myös kaikkia näitä asioita"
Kirjallisuuden puolella Matti Hakkarainen oli Anne Hakkaraisen mukaan aseiden erikoisasiantuntija ja "suuri strateginen ajattelija".
– Hän pystyi kehittämään juonenkulkuja. Monta kertaa, kun tehtiin tarinan juonta, hän onnistui yllättämään minutkin aivan täysin uudella ajattelulla, joka oli täysin uudesta kulmasta, mitä ei olisi itse tullut ajatelleeksi, kirjailija kertoo.
– Sen lisäksi, että on ikävä ihmistä, on ikävä myös kaikkia näitä asioita, joista olisi nyt selvittävä yksin.
Anne Hakkaraisen lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat tällä hetkellä täysin auki.
– Tuntuu aika lailla vapaalta pudotukselta vieläkin. Ei ole suunnitelmia. En tiedä yhtään, mitä tekisi. Onneksi on paljon ystäviä ja sillä tavalla tukea, että vaikka olen yksin, en ole yksinäinen, hän sanoo.
Lue lisäksi: Tarja Turunen sai aivoinfarktin kolme vuotta sitten – kertoo nyt, millaisia oireita hänellä oli ennen sitä
Kirjailija pitää tätäkin vaihetta tärkeänä.
– Harvoin on ollut näin vapaata pudotusta kuin nyt. Mutta sekin on tärkeää: miettiä välillä elämäänsä, kun on tullut tienhaaraan. Että mitä haluaisi tehdä. Työelämä on nykyisin niin hektistä, 110-prosenttisesti tehdään töitä joka päivä, että siellä ei ainakaan ehdi miettimään, mitä tahtoisi tehdä. Ehkä tämä on nyt vaan universumin keino hiljentää meikäläinen ja pistää miettimään, että mitäs nyt.
Hakkarainen haluaisi jatkaa jännitysromaanisarjaa viidenteen osaan.
– Se on minun ehkä lempikäsikirjoitukseni ja olisi tosi mukavaa päästä työstämään sitä, hän kertoo.
– Olen tehnyt kyllä yhden ihan toisenlaisenkin käsikirjoituksen. Se on ollut tavallaan terapiaa. Kirjoittaminen, siis. Se on ollut ehkä jonkinlaista pakoakin todellisuudesta, jos olen ihan rehellinen. Sillä on täyttänyt niitä päiviä, jotka muuten olisivat olleet hyvinkin tyhjiä.