Äidin tuska: Jimi luisui huumekierteeseen jo yläasteella – kun tilanne näytti vuosien päästä paranevan, perhettä odotti uusi järkytys

Huumehelvettiä, lapsen neurokirjosta aiheutunutta ahdistusta ja itsensä lääkitsemistä päihteillä, taistelua viranomaisia vastaan niin hyvässä kuin pahassa, byrokratian vaikeutta ja avun tarvetta. Tätä on ollut Kirsin perheen elämä viime vuodet.

Jimi oli pienestä pitäen kiltti ja tottelevainen lapsi. Järkytys oli suuri, kun poika jäi kiinni huumeista 16-vuotiaana.

Vanhempien oli pakko antaa poika sijoitettavaksi asumaan kodin ulkopuolelle. Lastenkodissa asiat menivät kuitenkin entistä huonompaan suuntaan.

Nyt 18 vuotta täyttänyt poika on omillaan ja äiti pelkää joka päivä pahinta. Äiti ja poika eivät esiinny artikkelissa oikeilla nimillään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. 

Jimi syntyi perheensä ensimmäiseksi lapseksi ja runsas vuosi hänen jälkeensä perheeseen syntyi vielä tyttö. Uudellamaalla asuva nelihenkinen perhe on kaikin puolin tavallinen: äiti on yrittäjä ja isä käy töissä. On omakotitalo, harrastukset ja normaalia elämää.

Vanhemmat eivät olisi koskaan uskoneet, että kaikki muuttuisi painajaiseksi, jossa heidän täytyy pelätä jatkuvasti, onko heidän poikansa enää hengissä.

Apua haettiin eri puolilta

Kirsi-äiti epäili jo varhain, että Jimillä saattaa olla jonkinlaisia Aspergerin tai autismin piirteitä. Poika viihtyi omissa oloissaan eikä hänellä ollut paljon kavereita. Lisäksi hänellä oli vaikeuksia tarkkaavaisuudessa ja keskittymisessä.

Päiväkodissa Jimi tukeutui pikkusiskoonsa.

Äiti epäili Jimin tarvitsevan apua, kun hän tarhaikäisenä löytyi päiväkodin pihalta talvella mattotelineen alta itseään heijaamasta.

Apua haettiin jo ennen koulua, mutta mitään ei löytynyt. Käytiin erikoislääkäreissä ja poikaa tutkittiin.

Koulussa Jimi kävi pienluokalla ja oli tavattoman hiljainen. Opettajakin oli ihmeissään, kun poika toisella luokalla uskalsi puhua ja kysyä, saako ruokaa ottaa lisää.

Koulupsykologilla käytiin, mutta diagnoosia ei saatu mistään.

Jimi hoiti koulunsa ja eli tavallista lapsen elämää, mutta ilman sosiaalista elämää.

– Surullista, että olemme hakeneet pojallemme apua tarhaiästä alkaen, mutta sitä ei ole saanut. Kävimme yksityisellä sektorilla, ja 12-vuotiaana hän sai neuropsykologista kuntoutusta. Silloin sanottiin, että hoitoa pitäisi jatkaa, mutta kaupunki ei myöntänyt rahoitusta, joten hoito loppui, Kirsi kertoo.

Huumeita jo nuorena

Peruskoulun jälkeen Jimi jatkoi ammattikouluun. Hyvin nopeasti asiat kuitenkin alkoivat mennä alamäkeen, ja poika joutui välillä erotetuksi.

– Ammattikoulussa Jimi tutustui kavereihin, jotka käyttivät huumeita. Se seura ei ollut hyvää, Kirsi kertoo.

Vasta myöhemmin äidille selvisi, että Jimi oli käyttänyt huumeita jo ennen ammattikoulua. Yläasteen seitsemännellä luokalla hän oli kirjoittanut koulupapereihin nimimerkiksi "kannabispoju". Opettaja vain ei valitettavasti kertonut tästä vanhemmille.

– Epäilen, että Jimi on käyttänyt huumeita jo seitsemännellä luokalla. Hän vietti tuolloin aikaa skeittirampilla, missä kuulemma on ollut myös huumeita tarjolla. Sieltä se varmaan on alkanut.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

3:14
Hanna-Marin arkea värittivät huumeet ja rikollisuus. Videolla hän kertoo, miten pääsi eroon tuhoisasta kierteestä.

Äidillä valtava syyllisyys

Vanhemmat eivät olleet osanneet epäillä huumeidenkäyttöä, vaikka Jimi jäikin yläasteella kiinni alkoholinjuonnista.

Yläkoulussa hän myös karkaili kotoa muutaman kerran.

– Silloin tuli ekoja hatkareissuja. Kerran poliisit toivat hänet kotiin, ja yhden kerran hän joutui sairaalaan alkoholimyrkytyksen takia. Valitettavasti Jimi on ollut todella nuoresta asti kiinnostunut päihteistä.

Pojan huumeidenkäyttö paljastui koko karmeudessaan vanhemmille kesällä 2019, kun nuorten parissa työskentelevä henkilö soitti Kirsille ja kertoi nuorten kertoneen hänelle Jimin käyttäneen kannabista ja varastaneen kotoaan isänsä lihasrelaksantteja.

Jimi oli tuolloin 16-vuotias.

Äiti ei ensin uskonut asiaa lainkaan. Kuitenkin vielä samana kesänä poika karkasi kotoa ja hänet tuotiin poliisikyydillä kotiin. Jimistä tehtiin lastensuojeluilmoitus ja hänet vietiin päihdeseulontaan.

Se paljasti, että Jimi oli taas käyttänyt kannabista.

– En voinut uskoa sitä todeksi. Olin vihainen ja järkyttynyt. Mietin kamalasti, mitä olen tehnyt äitinä väärin kasvatuksessa, kun lapseni käyttää huumeita, Kirsi suree.

Hiljalleen vanhemmille selvisi, että Jimi oli käyttänyt kannabiksen lisäksi jo paljon vahvempiakin aineita ja pistänyt huumeita suoneen.

Pelottavat huumevelat

Syksyllä 2019 pojan vauhti paheni ja hän karkasi yhä uudestaan kotoa. Vanhemmat joutuivat etsimään poikaansa useita kertoja ympäri kaupunkia, välillä pitkin öitä.

Kerran poliisi löysi Jimin epämääräisestä asunnosta, jossa oli käytetty huumeita. Tällä kertaa Jimi oli käyttänyt amfetamiinia. Vanhemmat menivät poikaansa vastaan poliisiasemalle.

– Siinä vaiheessa teimme mieheni kanssa päätöksen, että emme enää uskalla ottaa Jimiä kotiin. Jimin ilme vakavoitui ja hänkin tajusi viimein, että olemme tosissaan. En pystynyt kuin itkemään, Kirsi muistaa.

Sosiaali- ja kriisipäivystys päätti aluksi sijoittaa Jimin 30 vuorokaudeksi kodin ulkopuolelle nuorisolaitokseen. Ennen sijoitukseen lähtemistä Jimi tuli kotiin pahoinpideltynä.

Äidille selvisi, että pojalla oli huumevelkoja. Nyt Kirsi alkoi jo pelätä muidenkin kuin poikansa puolesta.

– Mietin, että koko perheemme saattaa olla vaarassa. Pohdin, miten voin suojella toista lastamme ja kotiamme. Se tuntui painajaiselta, josta halusin vain herätä.

Luvattiin käännettä parempaan

Syyskuussa 2019 Jimi muutti nuorisokotiin toiselle paikkakunnalle.

Kotilomat sujuivat huonosti, sillä Jimi karkaili. Jopa jouluaattona poika otti hatkat. Huumeita kului taas, ja kun poika palasi laitokseen, hänelle tehtiin kuukaudeksi liikkumisvapaudenrajoitus.

Jimi siirrettiin suljetulle osastolle, missä oli tarkempi valvonta ja sähkölukot. Sieltä ei olisi pitänyt päästä karkaamaan, mutta toisin kävi.

Jimi karkasi sieltäkin. Ovela poika keksi, miten sähkölukot saa avattua.

Tammikuussa 2020 Jimi otettiin huostaan. Vanhemmille vakuuteltiin, että huostaanotto parantaisi Jimin tilannetta.

Kirsi ei olisi halunnut antaa poikaansa huostaanotettavaksi, mutta ymmärsi, että vanhemmat eivät pärjäisi päihderiippuvaisen lapsen kanssa kotona.

– En olisi uskaltanut ottaa Jimiä kotiin, koska pelkäsin, että hän tappaa itsensä huumeilla.

Vanhempien suureksi pettymykseksi asiat eivät kääntyneet parempaan suuntaan.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

2:15
Helsingin lastensuojeluun saapuvista asiakkaista jo reilusti yli puolen arvioidaan olevan todella huonossa kunnossa.

Voimaannuttava EHO-jakso

Keväällä 2020 Jimi käytti entistä enemmän huumeita ja meno yltyi. Lopulta poika pääsi kesällä vanhempien vaatimusten jälkeen erityisen huolenpidon hoitojaksolle.

Se tarkoittaa kokonaisvaltaista hoitoa, kasvatusta ja huolenpitoa sekä yksilöllistä erityisopetusta nuorille, joiden toiminta erityisen vakavasti vaarantaa heidän henkeään, terveyttään tai kehitystään.

Sitä järjestävällä laitoksella on oltava käytettävissään riittävä kasvatuksellinen, sosiaalityön, psykologinen ja lääketieteellinen asiantuntemus.

– Tuo EHO-jakso meni loistavasti. Ei kahden kuukauden jakso tietenkään yksin paranna lasta, mutta se auttaa nuorta oivaltamaan, mihin tämä tie vie. EHO-jakson aikana Jimi sai apua ohjaajilta, psykiatrilta, lääkäriltä ja sosiaaliviranomaisilta.

Kirsi oli tavattoman hyvillään, kun hän vieraili Jimin luona EHO-jakson aikana ja näki lapsensa pitkästä aikaa hyvävointisena.

– Se oli aivan ihanaa, kun Jimi voi hyvin ja oli iloinen ilman, että hänen päänsä oli sekaisin päihteistä.

Kieltäytyi lääkityksestä

EHO-jakso kuitenkin päättyi ja Jimin päihteidenkäyttö jatkui. Hän palasi nuorisokotiin vielä kolmeksi kuukaudeksi, kunnes hän täytti 18 vuotta marraskuussa.

Vanhemmilleen Jimi selitti huumeidenkäyttöä rauhoittumisella.

– Poika on sanonut, että kun päässä tuntuu vilske ja kauhea vilinä, kannabis rauhoittaa häntä ja vilske loppuu päästä.

Vilskeelle löytyi lopulta selityskin. Loppuvuodesta 2020 lääkäriltä tuli viimein lausunto, jonka mukaan Jimillä on adhd-asperger. Lääkäri suositti lääkityksen aloittamista heti, mutta poika ei siihen enää suostunut.

– Jimi kävi aina nuorempana tunnollisesti lääkärissä ja kuntoutuksessa. Nyt hän ei kuitenkaan enää suostunut aloittamaan lääkkeitä, koska hän lääkitsee itseään huumeilla. Täysi-ikäisenä hän saa päättää itse itsestään. Hän on kertonut saaneensa tarpeekseen, äiti suree.

Omistautunut omaohjaaja

Erityisen huolenpidon jakson jälkeen Jimi sai uuden omaohjaajan nuorisokodissa.

Ohjaaja oli yli kolmekymppinenperheellinen nainen. Äiti oli ikionnellinen, koska ohjaaja vaikutti auttavan Jimiä ja saavan tämän luottamuksen. Se oli harvinaista.

– Tämä omaohjaaja oli aivan huippu meidän mielestämme. Ei kukaan ollut aikaisemmin saanut meidän lasta näin hyvin kuuntelemaan ja uskomaan, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. He tekivät yhdessä melkeinpä päivittäin asioita, jotta Jimi vain huomaisi, että selvinpäinkin voi pitää hauskaa, äiti iloitsi.

Kirsi toivoi, että käänne parempaan oli tapahtunut ja muutamat kuukaudet ennen täysi-ikäistymistä riittäisivät siihen, että Jimi pääsisi irti päihteistä.

Mutta edessä oli vielä paljon pahempaa.

Liian intiimi suhde

Meni muutama kuukausi ja selvisi, että naisohjaajalla ja Jimillä on aivan liian lämpimät välit.

– Suhteessa oli aivan liikaa läheisyyttä, ja myös muut laitoksen nuoret olivat kiinnittäneet siihen huomiota. Tämä ohjaaja ei toiminut asianmukaisesti poikaamme kohtaan, Kirsi sanoo.

Äiti ja muut sukulaiset todistivat itsekin liian intiimejä välejä, kun ohjaaja tuli loppusyksystä Jimin mukaan mökille, jonne kokoontui perheen sukulaisia.

– Omaohjaaja oli tulossa mukaan, jotta Jimin olisi helpompi kohdata sukulaiset kaiken jälkeen. Sen viikonlopun jälkeen ei kuitenkaan kenellekään jäänyt epäselväksi, että suhde ei todellakaan ollut ammatillinen, kuten sen kuului olla. He olivat aivan liian läheisiä, äiti kertoo.

Poika kiisti

Mökkiviikonlopun jälkeen äiti otti poikansa puhutteluun ja vaati tätä kertomaan suhteesta ohjaajaan. Jimi kiisti.

Seuraavaksi äiti oli yhteydessä nuorisokotiin, jossa asia otettiin vakavasti. Eräs työntekijä oli jo huomannut, että ohjaaja ylitti ammatilliset rajat suhteessa Jimiin.

– Minulle kerrottiin, että siellä oli jotain aistittu ja nähtykin. He kuitenkin sanoivat, että asiaan ei puututtu, koska poika haluttiin pitää elossa. Heidän mukaansa ohjaaja auttoi Jimiä niin paljon, että asian annettiin olla.

– On aivan käsittämätöntä, että viranomaiset voivat toimia näin lastensuojelulaitoksessa, Kirsi ihmettelee.

Laitoksen johto otti asian vakavasti, kun äiti siitä soitti.

Naisohjaaja kutsuttiin puhutteluun, jonka jälkeen hän irtisanoutui välittömästi itse työpaikasta.

Moraalisesti väärin

Yhteys ohjaajan ja Jimin välillä ei kuitenkaan katkennut naisen irtisanoutumiseen.

Lopulta äiti teki loppuvuodesta 2020 poliisille rikosilmoituksen naisohjaajasta. Poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa. Rikosta ei kuitenkaan ollut tapahtunut, koska Jimi ei ollut enää lapsi.

Jimi täytti 18 viime marraskuussa ja muutti omaan tukiasuntoon.

– Suhde ei ollut rikosmielessä väärin, mutta moraalisesti se on väärin. Poika on itse ollut ihastunut ohjaajaansa, mutta ohjaajan olisi pitänyt tehdä jotain ja vetäytyä, äiti sanoo.

Äidille poliisi kertoi, että tällainen ihastuminen ja suhteen liian syvälliseksi muuttuminen ei ole tavatonta nuorisokodeissa.

– Nuoret nyt vain sattuvat ihastumaan ohjaajiinsa ja toisinpäin ja siten myös näitä hyväksikäyttöjä tapahtuu. Se on niin väärin, Kirsi kertoo.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

5:56
Maria karkasi lukuisia kertoja lastenkodista ja joutui hyväksikäytetyksi. Videolla nuori nainen kertoo hatkareissujen vaaroista.

"Valtasuhdetta ei saa käyttää väärin"

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen tuomitsee jyrkästi naisohjaajan käytöksen nuorisokodissa.

– Lastensuojelun sijaishuollossa oleva lapsi on huostaanotettu ja täysin alisteisessa asemassa hoitohenkilöstöön nähden eikä tätä valtasuhdetta saisi missään tapauksessa käyttää väärin, Pekkarinen sanoo.

– Vaikka poliisin mukaan rikosta ei olisi tapahtunut, on toiminta lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta tuomittavaa ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattietiikan vastaista, hän jatkaa.

Valvira on antanut erilliset ohjeet intiimien suhteiden varalla terveydenhuollossa, jotka korostavat ammattilaisen velvollisuutta pidättäytymiseen ja hoitosuhteen katkaisuun.

Jos potilaan ja ammattihenkilön suhde kehittyy ei-ammatilliseksi, hoitosuhde on Valviran ohjeiden mukaan katkaistava välittömästi.

– Valviran ohjeissa tarkoitetaan ymmärtääkseni suhdetta täysi-ikäiseen potilaaseen. Alaikäisen kanssa suhde on vielä tätäkin tuomittavampaa. En osaa sanoa, ovatko tällaiset suhteet yleisiä, mutta kyllä näistä tapauksista toisinaan kuulee, lapsiasiavaltuutettu kertoo.

– Olisi välttämätöntä selvittää, onko tällaisessa tapauksessa tapahtunut ammattihenkilön roolirikkomus, vaikkei rikosta olisikaan tapahtunut, Pekkarinen toteaa.

Kirsi on tehnyt asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Ammatillisuus säilytettävä

Valvirassa ei ole tietoa siitä, kuinka yleisiä tällaiset liian läheisiksi käyvät suhteet lastensuojelussa ovat.

Valviran lakimies Päivi Vuorinen korostaa kuitenkin yleisellä tasolla olevan ensiarvoisen tärkeää, että sijaishuollon työntekijä säilyttää ammatillisuutensa suhteessa sijaishuoltoon sijoitettuihin lapsiin.

Lakimies huomauttaa, että sosiaalihuollon ammattihenkilön eettisenä velvollisuutena on tunnistaa ajoissa omaa ammatillista rooliaan uhkaavat seikat ja suojata asiakassuhde roolirajojen ylityksiltä. 

– Ammatillisuuteen ei kuulu esimerkiksi seksisuhteen aloittaminen sijoitetun lapsen kanssa. Lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Sijaishuollossa lastensuojelulla on erityisvelvollisuus huolehtia kaikkein vaikeimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oikeuksista, Vuorinen toteaa.

Ei mitään sisältöä elämässä

Kirsi tietää, että yhteydenpito naisohjaajan ja hänen poikansa välillä jatkuu yhä, liian lämpimänä.

– Jimi katkaisi välinsä minuun kokonaan, kun hänelle selvisi, että tein naisesta rikosilmoituksen. Onneksi hän sentään puhuu vielä isälleen, jotta tiedämme edes, että hän on hengissä.

Jimin alamäki on syventynyt talven aikana entisestään. Hän menetti juuri asuntonsa, eikä äiti tiedä, missä poika aikaansa viettää.

– Tiedän, että kannabis on tosi vahvasti kuvioissa. Lisäksi hän käyttää metamfetamiinia, amfetamiinia ja bentsodiatsepiineja. Hänellä ei ole töitä, ei koulua, ei mitään sisältöä elämässä. Sosiaalityöntekijät ovat sanoneet, että on huolestuttavaa, kun Jimillä ei ole mitään tekemistä. Hän kai hengailee vain kavereidensa kanssa jossain.

Valtavia pelkoja

Äiti on valtavan uupunut, surullinen ja järkyttynyt kaikesta, mitä perhe on kokenut puolentoista viime vuoden aikana.

Työ ja koti pitävät Kirsin jotenkin järjissään, mutta pelko ja suru ovat jatkuvasti läsnä. Terapiasta on ollut apua.

– Kaikista eniten pelkään sitä, että poliisit tulevat ovellemme ja kertovat, että poikamme on kuollut. En tiedä, kuinka tästä voi selviytyä järjissään. Olen aivan loppu.

Kirsi tietää nyt, että Suomessa on tuhansia vanhempia, jotka taistelevat samalla tavalla lastensa puolesta huumeita vastaan.

– Toivoisin, ettei meidän nuorten hätää ja tuskaa ohitettaisi olankohautuksella. Nuorille olisi saatava apua päihderiippuvuuteen jo ennen kuin he retkahtavat tuohon maailmaan.

Äidillä on myös valtavat itsesyytökset, vaikka hän ei tiedä, missä mentiin vikaan.

Jimi kasvoi täysin tavallisessa perheessä. Hänestä pidettiin huolta ja häntä rakastettiin. Silti huumemaailma vei hänet.

– Aina tähän huumehelvettiin ei tarvita huonoja vanhempia, surkeita kotioloja ja ankeaa lapsuutta. Aina vanhemmat eivät voi muuta kuin antaa lapsensa huostaan ja toivoa, että se pelastaa. Meitä se ei pelastanut.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja