Suomessa etsitään vuosittain satoja lapsia, jotka ovat lähteneet karkuun eli hatkaan lastensuojelulaitoksesta tai sijoituspaikastaan. Pelkästään Helsingissä oli poliisilla viime vuonna 800 hatkahakua, jotka koskivat noin 200-300 lasta. Samat lapset karkaavat siis useita kertoja vuodessa.
Koskelan teinisurman uhri oli lastensuojelun asiakas ja hänet oli sijoitettu lastensuojelulaitokseen vanhempiensa pyynnöstä. Poika oli kiltti ja totteli sääntöjä.
Viime joulukuun 4. päivän iltana hän ei kuitenkaan enää palannut takaisin lastenkotiin. Hän oli kateissa, ja myöhemmin selvisi, että tuolloin hän oli jo kuollut.
Pojan omaiset ilmaisivat huolensa lapsensa katoamisesta sekä lastensuojelulaitokseen että poliisille, mutta Ylen mukaan poikaa ei vielä ryhdytty etsimään tuon viikonlopun aikana. Seuraavana maanantaiaamuna, 7. joulukuuta rakennusmies löysi hänet kuolleena.
Lue myös: Kadonneiden joulu: Poliisin tiedossa ainakin 252 tietymättömissä olevaa nuorta – "Huoli heidän turvallisuudestaan on suuri"
Lastensuojelussa ongelmia
Koskelan tapaus on traagisin mahdollinen esimerkki siitä, miten kadonneelle nuorelle voi käydä.
Lastensuojelulain mukaan laitoksen on ryhdyttävä heti etsimään lasta tai nuorta, jos tämä on kateissa tai lähtenyt hatkaan. Koskelan tapauksessa näin ei jostain syystä toimittu.
Poliisi tekee nyt esiselvitystä lastensuojelun ja koulun toimista poikaa koskevissa asioissa.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ei tunne tarkasti Koskelan tapausta eikä hän edes saa kommentoida yksittäistapausta, mutta yleisellä tasolla hän tietää, että lastensuojelussa on ongelmia.
– Lastensuojelun tilanne on ollut jo pari vuotta eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan yksi vakavimpia perus- ja ihmisoikeusongelmia Suomessa. Siellä on paljon henkilöstövajetta, valvonnan puutetta, ja ongelmia rajoitusten soveltamisessa. Lisäksi lastensuojeluun pakkautuu lapsia, joita ei hoideta muualla, Pekkarinen sanoo.
Lapsiasiavaltuutettu voi vain arvailla syytä siihen, miksi lastensuojelulaitoksen henkilökunta ei etsinyt Koskelan uhria, vaikka laki näin velvoittaa.
– Koskelan taustalla vaikuttavat varmaan samat syyt, jotka muuallakin: henkilöstövajaus, kiire tai lapseen itseensä liittyvät syyt. Ei lastensuojelulaitos ikinä ihmeisiin ryhdy lapsen etsimisessä ja lapsilla on myös vapaus liikkua laitoksista. Mutta vähintä mitä pitää tehdä, on tavoitella lasta, sukulaisia, perheitä ja ystäviä.
Lue myös: Yle: Lastenkoti ei lähtenyt etsimään Koskelan teinimurhan uhria, vaikka vanhemmat pyysivät – myös koulun toiminnasta paljastui puutteita
Syyttäjä vaatii pitkiä vankeusrangaistuksia Koskelan teinimurhasta syytetyille – toiseksi vanhin poika vaatii päästä heti vapaaksi
Usein huumeet ohjaavat nuorta
Carita Huvinen johtaa Kokemäellä lastensuojelulaitosta, jossa asuu vaikeista päihdeongelmista kärsiviä ja jo rikoskierteeseen joutuneita nuoria. Työ on vaikeaa eikä sitä helpota se, että lähes joka viikko joku lastenkodin 17 nuoresta lähtee hatkaan.
Kun näin tapahtuu, Huvinen lähtee itse muun "hatkaporukan" kanssa nuorta etsimään. Lastenkodissa on aina osa henkilökunnasta valmiina lähtemään hathahakuun.
– Meidän tehtävä lastensuojelulaitoksena on lähteä heti lapsen perään. Emme voi jättää lasta etsimättä, koska lapsi on altis rikoksille ja vaaroille, kun hän poistuu laitoksesta, Huvinen perustelee.
Kun lapsi lähtee hatkaan, henkilökunta kartoittaa ensin tämän mahdollista olinpaikkaa. Laitoksen henkilökunta tutkii lapsen sosiaalisen median kanavat, ottaa yhteyttä tämän vanhempiin ja muihin läheisiin sekä mahdollisiin ystäviin.
– Nuoret menevät yleensä aina sinne, missä heidän kaverinsa ja tutut piirit ovat. Kun nuori on vakavassa päihde- ja huumekierteessä, huumeet ohjaavat lapsen käyttäytymistä ja elimistöä, joten moni lähtee hatkaan siksi, että he tarvitsevat aineita, Huvinen tietää.
Lue myös: Maria alkoi käyttää huumeita 12-vuotiaana – karkasi kymmeniä kertoja lastenkodista ja joutui miesten hyväksikäyttämäksi: "Ne ovat hirveän traumaattisia kokemuksia"
Parikanniemen lastenkotia Ristiinassa johtava Matti Pasanen sanoo, että hatkaan voidaan lähteä monista eri syistä.
– Joku asia houkuttaa laitoksen ulkopuolella. On ajauduttu ehkä huonoihin kaveripiireihin, on huumeita, päihteitä, rikollista toimintaa. Jollain tavalla koetaan epävarmuutta omasta olemisestaan ja sitten lähdetään, hän kertoo.
– Helposti ja naiivisti yleistäen todetaan, että syynä karkailuun on se, etteivät nuoret viihdy sijaishuollossa. Viihtyminen on melko huono käsite tässä kontekstissa. Todellisuudessa syyt karkailuun löytyvät aivan muualta, Yksityisten perhekotien ja lastensuojelulaitosten yhdistys Luja ry:n varapuheenjohtaja Kari-Pekka Tuhkala sanoo.
Lue myös: Nuoret karkaavat lastensuojelusta eivätkä työntekijät voi tehdä mitään – kokenut päihdetyöntekijä: "Takaisin tulee raiskattu tyttö tai poika, jonka elämä on tärvelty"
Välillä kuin salapoliisityötä
Huvisen lastenkodista lähdetään aina heti karanneen nuoren perään, jos suinkin tiedetään missä päin Suomea tämä on. Usein Carita on itse mukana.
– Monesti olemme ajelleet keskellä yötä jopa satojen kilometrien päähän. Välillä ollaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Jos nuoren olinpaikasta ei ole mitään tietoa, häntä on mahdotonta heti etsiä. Tällöin laitoksesta tehdään sosiaalipäivystykseen virka-apupyyntö tai virka-aikana ilmoitetaan asiasta lapsen omalle sosiaaliohjaajalle.
Useimmiten Huvinen löytää itse lapset.
– Minulle on kehittynyt hyvä etsintätaito ja -vaisto vuosien aikana. Sen verran monia lapsia olen hatkasta hakenut.
Välillä laitoksen henkilökunta joutuu naamioitumaan ja piiloutumaan, kun he etsivät nuorta.
– Se on toisinaan todellista salapoliisityötä, Huvinen kertoo.
Poliisi ei ehdi aina apuun
Kun lapsi sitten löytyy, laitoksen henkilökunnalla ei ole oikeuttaa ottaa tätä kiinni, jos tämä ei suostu vapaaehtoisesti tulemaan auton kyytiin.
Vakavista päihdeongelmista kärsivien nuorten kanssa näin käy vain harvoin.
– Tarvitsemme poliisia kiinniottoavuksi lain takia. Aina emme ole saaneet virka-apua, koska poliisilla on paljon muitakin tehtäviä. Ymmärrän sen, mutta kun puhutaan vakavassa päihde- ja rikoskierteessä olevasta lapsesta, monesti tilanne on jo hengenvaarallinen siinä vaiheessa, kun soitetaan poliisille, Huvinen sanoo.
Lastensuojelulaitoksen henkilökunta ei tietenkään oleta poliisin lähtevän etsimään heidän kanssaan nuorta, mutta kiinniottovaiheessa tarvitaan virkavallan apua.
– Vastassa saattaa olla työturvallisuusriski työntekijälle tai hengenvaarallinen tilanne lapselle.
Lue myös: Systeemissä piilee ongelma: Jos lapsi ottaa hatkat lastenkodista, työntekijät eivät saa ottaa kiinni – näin hankala on tilanne
Laki ei salli kiinniottamista
Parikanniemen lastenkodin johtajan Matti Pasasen mukaan laissa on ongelma juuri nuoren kiinnioton suhteen.
– Laki ei ota huomioon sitä, että meidän täytyy lähteä etsimään sijoitettua lasta, mutta me emme saa laitoksen ulkopuolella ottaa lasta kiinni.
Karkulaisen kiinnioton saa nykyisen lain mukaan tehdä ainoastaan poliisi. Usein läsnä on sosiaaliviranomainen tai laitoksen henkilökuntaa, mutta poliisi voi ottaa lapsen kiinni myös ilman muita viranomaisia ja kuljettaa lapsen laitokseen. Lasta kuljettaessa täytyy olla läsnä virassa toimiva henkilö eikä toimintaa saa ulkoistaa yksityisille toimijoille.
– Lasta voi tavoitettaessa suostutella, mutta ei ottaa kiinni. Osa suostuu lähtemään mukaan, mutta ei läheskään kaikki. Siinä tapauksessa teemme virka-apupyynnön ja otamme yhteyttä lapsen sijoittajakunnan sosiaalipäivystykseen. He tekevät tarvittaessa virka-apupyynnön poliisille, Pasanen kertoo.
Pasanen on itsekin hakenut hatkalaisia kaukaa. Välillä on edessä tilanne, jossa hän tietää jopa asunnon missä nuori on, mutta hänellä ei ole lupaa hakea nuorta sieltä matkaansa.
Kari-Pekka Tuhkalan mukaan ongelmallisinta karkulaisten haltuun saamisessa on se, ottaako poliisi tehtävän hoitaakseen vai ei.
– Poliisilla on tehtäviä varten tarkka kiireellisyysjärjestys. Jos poliisi ei ota tehtävää vastaan, karkulainen jää omille teilleen ja oman onnensa nojaan. Sijaishuoltolaitos ei voi tuossa tilanteessa tehdä muuta kuin tarkkailla tilannetta.
Lue myös: Kukaan ei tiedä, millaisia lastensuojelulaitoksia Suomessa on – yksi ongelma nousee ylitse muiden
Ahdistus ajoi karkaamaan
Vähän aikaa sitten 14-vuotias lapsi lähti hatkaan Huvisen lastenkodista. Hän ei palannut kotilomilta takaisin kotiinsa ja sieltä lastenkotiin. Lapsi käyttää suonensisäisiä huumeita.
Lasta ryhdyttiin heti etsimään. Lapsi vastasi Huvisen viesteihin, mutta hän ei kertonut olinpaikkaansa. Hän kertoi vain, että häntä ahdistaa ja masentaa niin paljon, että oli pakko lähteä.
Carita tietää jo monesti mistä etsiä nuoria tai missä asunnoissa he saattavat olla. Hänellä on hatkavihko, mihin hän kirjaa ylös osoitteita ja nimiä, paikkoja ja ihmisiä.
– On myös niitä lapsia, jotka katoavat kokonaan eikä heitä tavoita mistään. Tämä lapsi onneksi viesti koko ajan. Hän sanoi minulle, että tiedät miksi lähdin, tarvitsen ainetta.
Lue myös: Heidi, 15, huostaanotettiin itsetuhoisuuden takia – joutui raiskatuksi laitosaikana: "Tyttäremme itsesuojeluvaisto on autismin takia olematon"
Vanhemmilla erilaisia suhtautumistapoja
Toisinaan vanhemmat toivovat, että lasta etsitään kuvan kanssa. Toiset taas vastustavat kuvan julkaisua, koska heitä hävettää.
On myös vanhempia, jotka mahdollistavat lastensa hatkareissut.
– Haasteellisimpia tapauksia ovat ne, kun omat vanhemmat tai sukulaiset piilottelevat lasta. He valehtelevat meille, että eivät ole nähneet tätä. On vaikea epäillä ihmistä, jonka kanssa yrität tehdä hyvää yhteistyötä, Carita kertoo.
Huvisen mukaan monesti nämä aikuiset ovat itse päihteidenkäyttäjiä.
Paljon on myös vanhempia, jotka eivät halua lähteä mukaan etsimään lastaan. He lamaantuvat eivätkä välttämättä pysty edes käymään töissä.
Perhettä ei saa Huvisen mukaan hatkatilantessa unohtaa.
– Pyrin aina aktivoimaan vanhempia, että he lähtisivät mukaan etsimään lasta. Vanhempien on myös tiedettävä mitä tapahtuu.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Nuoret teippaavat huumeita kehoonsa
Huvisen lastenkodissa löydetään usein huumeita, kun nuoret palaavat reissuiltaan. Nuoret kuljettavat niitä vaatteidensa sisällä.
– Lapset tietävät, että emme voi riisuttaa heitä. Tytöt ovat teipanneet huumeita rintoihinsa ja pojat kivespusseihinsa.
Kun lastensuojelulaitoksen henkilökunnalla on vakava ja perusteltu epäilys, että nuori kuljettaa laitokseen huumeita, heidän on lupa tutkia tämän tavarat. Mutta siitä on aina tehtävä erillinen päätös. Riisuttaminen ei ole sallittua koskaan.
– Välillä nuoret heittävät vitsinä tällaisia, että heillä on huumeita mukanaan, kun he tietävät, että emme pysty ihan helpolla heitä tutkimaan, Huvinen kertoo.
Jos laitoksessa epäillään nuoren huumeidenkäyttöä, nuorelle voidaan tehdä huumeseuloja.
Lue myös: Caritan omistamassa lastenkodissa nuorin asukas oli vasta 8-vuotias huumeita käyttävä lapsi: "Olen itse haudannut viisi nuorta yliannostuksen takia"
Vieroitusoireisia joudutaan eristämään
Sijoitettujen lasten ja nuorten päihteidenkäyttö on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Se lisää entisestään hatkareissuja, rikoksia ja aineiden löytymistä laitoksista.
Välillä vieroitusoireista kärsivä lapsi joudutaan eristämään lastensuojelulaitoksessa.
Nuorta saa pitää eristettynä korkeintaan 24 tuntia, ja siitäkin on tehtävä erillinen päätös. Se lähetetään myös lapsen vanhemmille ja sosiaalityöntekijälle.
– Nuorille ei ole päihde- tai katkaisuhoitopaikkoja, joten valitettavasti joudumme eristämään vieroitusoireisia lapsia laitoksissa. Se on ainoa keinomme. Jos lapsi on vetänyt huumeita kaksikin viikkoa suoneen, hän on hengenvaarallinen niin itselleen kuin henkilökunnalle, Huvinen kertoo.
Ei paikkaa päihdeongelmaisille
Lapsiasiavaltuutetun mukaan päihdeongelmaisen lapsen oikea paikka ei välttämättä ole lastensuojelulaitos.
– Vieroitusvaiheeseen tarvittaisiin vankempaa terveydenhuollon tukea kuin mitä lapsille on nyt tarjolla. Lastensuojelulaitokseen sijoittaminen ei aina ole oikea ratkaisu päihdeongelmaiselle nuorelle, mutta meillä on lastensuojelussa päihteiden mentävä aukko, Pekkarinen toteaa.
– Eristäminen on myös täysin väärä paikka hoitaa vieroitusoireista kärsivää lasta. Lääkinnällinen vieroitushoito alaikäisille tulisi tämän takia sallia, hän sanoo.
Lapsiasiavaltuutetun mukaan vankiloissa ja lastensuojelulaitoksissa on kutakuinkin samat rajoitustoimenpiteet käytössä, mutta aina lastensuojelussa rajoituksia ei osata käyttää riittävästi.
– Lastensuojelulain muutoksessa ei poistettu ainoatakaan rajoitustoimenpidettä. Ne ovat järeitä, kun niitä osataan käyttää, mutta niiden tulee olla myös harkittuja, Pekkarinen sanoo.
Täysin tavallisia rajoitustoimenpiteitä lastensuojelulaitoksissa ovat liikkumisvapauden- tai yhteydenpidon rajoittamispäätökset. Laitoksen vastuuhenkilön on annettava siitä kirjallinen päätös nuorelle, nuoren sosiaalityöntekijälle ja hänen huoltajilleen.
– On työntekijöiden ja lasten oikeusturvan mukaista, että näitä päätöksiä tehdään. Mutta valtaa ei saa käyttää väärin. Lapset eivät istu elinkautista eivätkä lapset ole meillä vankeina, Huvinen sanoo.
Suomessa on tällä hetkellä 18 000 lasta sijoitettuna asumaan kodin ulkopuolella.