"Näin, että minut raadellaan" – Jannen elämän suuri rakkaus yritti vuosia tuhota hänet

Myöhemmin Janne kokeili bensan imppaamista, kirkasta viinaa, pillereitä ja pilveä. Päihtymyksestä tuli nopeasti riippuvuus.  

14-vuotiaana hän muutti nuorisokotiin.

– Siellä päihteiden käyttöä ihannoitiin. Viikonloput menivät perjantaista sunnuntaihin aika lailla kännissä ja pilvessä. 

Jumalainen olo

Janne lähti suorittamaan siviilipalvelusta ja tapasi siellä tulevan puolisonsa. Eräänä iltana pariskunta lähti kotibileisiin ja Janne näki ensimmäistä kertaa suonensisäisten huumeiden käyttöä.

Janne lausui sanat, joilla tulisi olemaan karmeat seuraukset monen ihmisen elämään: Minäkin haluan.

– Se antoi jumalaisen olon. Ajattelin, herranjumala kuinka olen voinut elää ilman tätä.

Tuon illan jälkeen Janne juoksi 15 vuotta saman tunteen perässä. Pian tuon saman illan jälkeen hän sai myös kuulla tulevansa isäksi. 

Perhe

Janne muutti naisystävänsä luo. Hän oli 19-vuotias, kun esikoinen syntyi.  

– Siellä se homma lähti ihan täysin käsistä. Oikeastaan heti. 

Janne käytti amfetamiinia ja kaikkea mitä käsiinsä sai. Päihteet varjostivat arkea ja löivät kiilaa pariskunnan väliin. Tuli yksi lukuisista tulevista eroista. Yhteen paluu. Toinen lapsi. 

– Tunsin vielä isompaa yksinäisyyttä kuin olin kokenut. Lasten äidillä meni paljon aikaa vauvan kanssa. Minä tunsin jääväni aivan täysin paitsioon. Enemmän kuin olin jo ollut.  

Lue myös: Huumeiden käyttö ravistelee koko perhettä – muista kolme tärkeää sanaa: "Liian usein läheinen hajoaa siinä vaiheessa"

"Luojan kiitos"

Janne kuvailee aikaa rimpuilemiseksi. Hän yritti käydä töissä ja pysyä mukana elämässä mutta ote alkoi lipsua.  

Saatavuus oli Vaasassa entistä kotikaupunkia parempi ja ympärillä oli jo verkosto lähteitä, joilta ostaa ja joiden kanssa käyttää. Rahapulassa aineita sai velaksi. 

Janne valehteli päihteiden käytöstä puolisolleen ja itselleen. Alkoholia sai käyttää, koska ”kyllähän miehen pitää silloin tällöin viinaa ottaa”. Kannabiksen kasvattamisen ja käytön hän sai seliteltyä ADHD:llä.

Sosiaalitoimi oli mukana perheen elämässä esikoisen syntymästä asti. Lasten äiti ei koskaan käyttänyt mitään päihteitä. Janne kertoo, että entinen puoliso joutui valehtelemaan hänen puolestaan monet kerrat.

– Löin kiukkupäissäni käteni läpi vitriininlasista ja kädessä oli vekki. Sosiaalitoimistossa se muuttui niin, että olin kompastunut leluun lapsi sylissäni ja luojan kiitos saanut käden väliin. 

Lankeemus

Kulissit rakoilivat, eikä Janne pystynyt enää käymään töissä kuin aika ajoin. Käyttö rahoitettiin huumeiden myynnillä, välittämisellä, pienillä rikoksilla ja ostamalla velaksi.

– Varastin kaupasta arvokkaampaa tavaraa myytäväksi. Öisin varastin kuparijohteita ja myin niitä romukauppaan. 

Lopulta sosiaalitoimi puuttui peliin kovemmin ottein. Puoliso lähti turvakotiin lasten kanssa. 

– Totta kai tuntui pahalta, mutta syytin heitä siitä. Ei he ymmärrä, kuinka rankkaa minulla on. Eivät ymmärrä, kuinka vaikea lapsuus minulla oli. Kiittämättömät paskiaiset, eivät arvosta mitä kaikkea olen tehnyt heidän eteen. 

Janne myöntää tunteneensa perheensä lähdöstä myös helpotusta. Nyt kukaan ei ollut enää arvostelemassa tai hillitsemässä hänen addiktiotaan. 

Janne suunnisti tuttavapariskunnan luo asumaan. Päihteiden käyttö ei ollut enää pelkästään päivittäistä – sitä tehtiin lähes kellon ympäri. 

Seuraavasta kahdeksasta kuukaudesta hänellä ei ole juuri lainkaan muistikuvia. 

Lue myös: Suomeen huumeita tuoneet jäivät kiinni: FBI jallitti rikolliset käyttämään omaa viestisovellustaan – valtava määrä tuomittuja

Pirulle pikkusormi

Jannen entinen puoliso pyysi häntä palaamaan takaisin vielä kahdesti. Kummallakin kerralla Janne lupasi ja vakuutti tällä kertaa lopettavansa päihteet. Heille syntyi vielä kaksi lasta lisää. 

Janne antoi lopulta pirulle pikkusormensa ja ajatteli ostavansa huumeita vielä tämän yhden kerran. Lopputuloksena huumeiden himo kasvoi holtittomaksi. Gramma amfetamiinia ei tuntunut enää missään. 

Neljännen lapsen jälkeen sosiaalitoimi pisti lopullisen pisteen parisuhteelle heidän puolestaan. Jannen entistä puolisoa käskettiin tehdä lopullinen valinta: mies vai lapset.

Lapsien pitämisen ehtoina olivat avioero, asumusero ja lähestymiskielto.

– Vitutti, että minut oli ajettu pois omasta kodistani. Olen kaikkeni yrittänyt ja kukaan ei osoita minulle minkäännäköistä kiitollisuutta siitä, millaisen työn minä olen tehnyt.

Janne muutti asumaan yksin. Hän ymmärsi, että tällä kertaa vanhaan ei ollut enää paluuta.

– Sitten tehtiin aikamoinen sukellus.

Lue myös: Kuvat voivat järkyttää: Näin karulla tavalla huumeidenkäyttö näkyy – 30 vuotta koukussa ollut Onni esittelee käsiään: "Tässä on lopputulos"

Kiirastuli

Ennen pitkää Janne jäi kodittomaksi. Hän näki elämänsä täysin toivottomana.

Päivät noudattivat orjallista kaavaa. Herätys, jämät suoneen ja etsimään lisää. Uusi annos ja sammutaan. Aineet, turvattomuus ja valvominen jättivät jälkensä. Mielenterveys alkoi rakoilla. 

Ensimmäistä kertaa Janne alkoi ajatella myös itsemurhaa. Hän häpesi itseään ja sitä ettei onnistu lopettamaan. Hän piikitti ja itki samaan aikaan. 

– Jos näin kadulla hymyilevän pariskunnan, se oli minulle täyttä myrkkyä. Minusta ihmiset eivät voineet olla onnellisia. Ajattelin, että mitä tekin siinä elokuvaa väännätte, tuo on täyttä paskaa.

Muut ihmiset eivät merkinneet mitään. Ihmiset nähdään hyödykkeinä tai uhkana. Janne sanoo, että addiktien elämään kuuluu jatkuva pelko. 

Lopulta hän oli niin peloissaan, ettei uskaltanut nukkua. Hän käytti aineita pysyäkseen väkisin hereillä.

– Olin valvonut kaksi viikkoa, koska pelkäsin, että joku tekee minulle jotain. 

Silloin, 39-vuotiaana, Janne meni päihdepsykoosiin.

Lue myös: MTV pääsi näkemään, miten huumeiden käyttöhuone toimisi Suomessa

Helvetti

– Minulla oli aina äärimmäisen väkivaltaiset harhat psykoosissa. Näin, että minut raadellaan, jos pysähdyn jonnekin. Näin, että perässä on tosi pahoja tyyppejä. Todellisuudessa perässäni ei ollut ketään.  

Janne juoksi yöllä metsissä pakoon olemattomia jahtaajiaan. Hän uskalsi pysähtyä vain kerran. Hän näki puiden varjoissa kolme suurta tummaa hahmoa. Hän huusi itkien kysymyksiä metsään.

– Huusin, että mitä niin pahaa minä olen heille tehnyt, että he jahtaavat minua jatkuvasti. Se oli minulle silloin täyttä totta, se oli hirveää. 

Aamun koittaessa harhat hälvenivät ja Janne löysi itsensä asutusalueelta. Hän soitti apua ja päätyi kolmeksi päiväksi suljetulle osastolle. Hän lähti osastolta suoraan pistämään, mutta pää ei kestänyt enää lisää. 

Psykooseja tuli lisää ja ne olivat kerta kerralta rajumpia. Yhden erityisen vahva psykoosin jälkeen Janne päätyi katkaisuhoitoon. 

Siellä vierailleen ystävän sanat muuttivat hänen elämänsä suunnan. 

– Hän sanoi: "Janne, jos sinä vielä kerran lähdet ulos tuosta ovesta ja menet käyttämään, sinä kuolet". Aloin hieman ajatella sitä asiaa ja totesin, että ehkä hän on oikeassa.

Ripittäytyminen

Janne pääsi päihdehoitolaitokseen, joka tunnettiin silloin nimellä Rehappi. Osana hoitoa Janne kertoi ensimmäistä kertaa oman tarinansa ääneen.

– Se oli minun henkilökohtainen rippini. Kerroin kaikki häpeällisimmät asiat, mitä elämästäni löytyy.

Janne alkoi parantua, mutta hänen täytyi myös katsoa selvinpäin silmästä silmään totuutta siitä, mitä hänen päihteiden käyttönsä oli aiheuttanut. 

Osana hoitoa on läheisten kohtaaminen. Heidät kutsutaan hoitolaitokseen kertomaan omin sanoin, mitä läheisen päihteidenkäyttö on aiheuttanut ja miltä se on tuntunut.

Janne lähetti 15 kutsukirjettä. Yhteen vastattiin.

– Vain minun täti ja hänen mies tulivat paikalle. Täti sanoi: ”Katso ketä täällä on ja mieti.” Hän ei sanonut mitään muuta. Se oli minulle henkisesti hyvin väkivaltainen hetki. 

Janne kuvailee, että tuossa hetkessä juoppo hänessä kuoli. 

Tuolloin hän ymmärsi, mitä huumeet tekevät sekä hänelle itselleen että muille ihmisille. 

Lue myös: Äärimäisen vaarallisen huumeen pelätään rantautuvan Suomeen – video näyttää, miten karmeaan kuntoon se saa käyttäjät

Tyyneysrukous

Janne sai tukiasunnon ja oli uuden ja ihmeellisen ajan edessä. Herätys ja kuppi kahvia. Parvekkeelle polttelemaan tupakka ja katselemaan raittiina uutta päivää. 

– Piti oppia sietämään itseään, omia ajatuksiaan ja ottaa elämä raakana vastaan. 

Vuoden raittiuden jälkeen Janne oli hyvän ystävänsä kanssa kalastamassa. Mieltä painoi edessä odottava iso oikeudenkäynti. Pahimmassa tapauksessa edessä olisi kaksi vuotta vankeutta. 

Mieleen nousi yhtäkkiä rukous, jonka hän oli kuullut Rehapissa.

"Jumala. Suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

MTV Oy

– Minä en voi muuttaa menneisyyttäni. Minä voin muuttaa tulevaisuuteni. Minä menen oikeuteen ja kerron asiat avoimesti, rehellisesti ja ilman itsesääliä. Tein päätöksen. Jos tulee linnaa, minä kävelen sinne sisään raittiina miehenä ja sellaisena tulen myös ulos. 

Rukous on nykyisin hänen elämänohjeensa ja auttaa häntä pysymään raittiina.

Taivas

Kun keskustelu kääntyy nykyhetkeen, Jannea alkaa heti hymyilyttää. On mukava työpaikka, kihlattu, harrastuksia, elämänkumppanin mukana tuli uusi perhe ja kaikki velat on maksettu pois.

– Tänään on mukava olla minä.

Takana on kahdeksan vuotta täysin raitista elämää. Janne uskoo, että edessä on raitis loppuelämä. 

Hän käy hoitolaitoksen iltaringeissä kertomassa elämästään antaakseen muille päihdekuntoutujille toivoa sairauden selättämiseen.

Janne sanoo muistelevansa kaikkea tapahtunutta kiitollisena. Ilman menneisyyttään, hän ei olisi kuka on. Huumeet, psykoosit, rikokset ja häpeä ovat nyt menneisyyttä eikä sille mahda mitään. 

Välit eivät ole korjaantuneet kenenkään kanssa tähänkään päivään mennessä, eikä Janne odota, että koskaan korjaantuvatkaan. 

– Päivääkään en vaihtaisi pois. Kaiken tämän piti tapahtua. Ne asiat sysäsivät minua siihen loppuluisuun. En voi sanoa antaneeni itselleni anteeksi, mutta olen oppinut hyväksymään ne asiat.  

Pääkallo irvistää ääneti kädessä, joka kohoaa kuivaamaan silmäkulmia. 

Jutusta on poistettu henkilön koko nimi journalisen harkinnan jälkeen. 

Hae apua:

Huumeriippuvuuteen: 0800 900 45

Mielenterveysongelmiin:  09 2525 0111