Itkua ja pelkoa Bulevardilla

- Voimat alkavat olla lopussa, toteaa moni työntekijä.

He haluavat puhua nimettöminä, koska pelko omasta työpaikasta on kova. WSOY:n yt-neuvottelut päättyvät ensi maanantaina ja päitä putoaa viimeistään tiistaina. Neuvotteluissa irtisanottaneen kolmisenkymmentä henkeä. Talon henkeä on sekoittanut myös johdon tiistainen päätös lopettaa yhteistyö bestselleristi Sofi Oksasen kanssa.

WSOY surkastumassa keskisuureksi yrityksesi

WSOY:ssä työskentelee nyt noin 150 henkeä, mutta jo kesäkuun alusta yksitoista kuvaajaa ja taittajaa ulkoistettiin Aste Kirjat Oy:hyn, joka huolehtii teknisestä sivunvalmistuksesta.Työntekijät laskevat, että lähtijöitä on 41 ja WSOY on tämän jälkeen vain keskisuuri yritys. WSOY:n toimitusjohtaja Anna Baijars on aiemmin ilmoittanut julkisuudessa, että tavoitteena on 20-30 työntekijän vähennys.

Baijarsilla esimiestensä tuki

Toimitusjohtaja Baijars piti eilen talossa historiallisen tiedotustilaisuuden, kun hän kertoi syitä siihen, miksi hän näin vaikeassa taloustilanteessa antoi lähtöpassit talon tämän hetken menestyneimmälle kirjailijalle Sofi Oksaselle.

- Anna oli voimansa tunnossa, vaikka henkilökunnalta tuli hirveää kritiikkiä, ihmiset jopa itkivät julkisesti sitä, että menestyskirjailija pannaan pois, kuvailee eräs työntekijöistä.

Henkilökunta ei epäile yhtään sitä, että kirjailijoita lähtee talosta lisää. Kärkikirjailijoista ei enää ole jäljellä montaakaan ja esimerkiksi kirjailija Ilkka Remeksen luottohenkilö talossa irtisanoutui vuoden lopussa.

Anna Baijarsin asema WSOY:ssä on kuitenkin edelleen vahva, sillä hänellä on omien esimiestensä, Sanoma-konsernin toimitusjohtajan Hannu Syrjäsen ja SanomaWSOY:n Education and Books -liiketoimintaryhmän johtajan Jacques Eijkensin, tuki.

Donner: "Kaikki on outoa ja liioiteltua."

Maan merkittävimpii kirjailijoihin kuuluva Jörn Donner, joka on julkaissut kirjansa viime vuodet Otavan kautta, ihmettelee WSOY:n touhua.

- Jos ihmiset itkevät ja kusevat housuunsa, heidän pitäisi suhteuttaa asioita. Joku Sanomien pomo juuri kertoi, että heillä on Puolassa 500 työntekijää tekemässä oppikirjoja. Kaunokirjallisuuden kustantaminen on joka tapauksessa marginaalista hommaa, Donner muistuttaa.

Itse sopimukset kirja kerrallaan tekevä Donner pitää myös Anna Baijarsin ja Sofi Oksasen kiistaa käsittämättömänä.

- En oikein käsitä sitä kummastakaan päästä. En kirjailijan, enkä kustantajan päästä. Kaikki on outoa ja liioiteltua, Donner murahtaa.

"Koko homma on ryssitty"

Alalla on paljon intohimoja, koska työntekijöiden, kustantajan ja kirjailijoiden suhde on aivan erityinen. Suhteisiin sisältyy paljon lämpöä, ammattiylpeyttä ja henkilökohtaisia siteitä, joita ei ole tavattu katkaista missään oloissa.

Kustannustoimintaa onkin näihin vuosiin saakka pidetty ihanteellisena ja pitkäjänteisenä työnä, jossa tärkeintä ei ole jatkuva voitto vaan henkisemmät arvot. Kustantamiseen sisältyy aina tappion mahdollisuus.

- Toiset kirjailijat tuovat taloon rahaa, toiset vievät. Esimerkiksi runojen kustantaminen ei ole oikeastaan koskaan kannattavaa liiketoimintaa, toteaa alaa hyvin tunteva.

- On pettynyt ja surullinen olo. En näe enää toivoa WSOY:n suhteen, toteaa talossa pitkään työskennellyt.

- Kaikki olivat iloisia, kun talon johtoon saatiin tunnettu kirjallisuusihminen, Anna Baijars, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt pieleen. Koko homma on ryssitty.

Kustannusala on muutoinkin suuressa murroksessa, kun markkinat eivät kasva ja esimerkiksi sähköistyminen uhkaa. Muissakin kustantamoissa on myllertänyt. Esimerkiksi Otavan johdosta lähtivät Antti Reenpää ja Leena Majander-Reenpää täysin yllättäen tiettävästi sukuriitojen vuoksi. Myös Gummeruksessa ja Tammessa on käyty omat yt-neuvottelut. Muissa kustantamoissa riidat on kuitenkin saatu pidettyä seinien sisäpuolella.

Katso Terhi Hyvärisen juttu