Kun naapurit intoutuvat riitelemään keskenään, isännöitsijän työ saattaa muistuttaa tarhaikäisten kaitsemista. Enemmistö valittaa mieluummin selän takana kuin päin vierustoverin naamaa. Kyräily voi jatkua vuosikausia.
Isännöitsijä Esa Mäkinen vastasi taannoin puhelimeen. Luurin toisessa päässä oli närkästynyt rouva, joka halusi valittaa naapurin herran grillaamisesta.
– Kuulemma naapuri oli sytyttänyt nuotion rivitalon takapihalle niin, että liekit melkein nuolivat talon räystästä. Ennen kuin ehdin ottaa yhteyttä tähän herraan, hän soitti minulle itse ilmoittaakseen, että naapurin rouvan mies huutaa ja uhkailee, Mäkinen kertoo.
Vain noin kolmasosa Mäkiselle soittavista ihmisistä on puhunut häiritseväksi kokemastaan asiasta ensin itse naapurille.
– Yleensä ihmiset haluavat pysytellä nimettöminä taustalla. Asiaa ei uskalleta, haluta, viitsitä tai kehdata sanoa suoraan päin naamaa, mikä kuitenkin olisi ehkä se fiksumpi ja tehokkaampi teko.
– Jos vain on pokkaa mennä ovelle pyytämään metelöimisen lopettamista, se yleensä toimii aika hyvin. Myöhään yöllä kovaäänisten juhlien keskelle tuppautuminen ei toki välttämättä ole fiksua. Silloin voi soittaa poliisille, sillä isännöitsijät eivät päivystä ympäri vuorokauden, Mäkinen sanoo.
Valitus tehtävä kirjallisesti
Kun isännöitsijä saa valituksen häiriötä aiheuttavasta naapurista, hänen tehtävänään on hankkia todisteita ja todistajia.
– Kuten alussa kertomassani rivitalonaapurusten tapauksessa, yleensä on sana sanaa vastaan. Mikäli häiriötä kokeva naapuri haluaa, että asialle oikeasti tehdään jotain, valitus täytyy tehdä kirjallisesti. Pelkkien puheluiden pohjalta toimenpiteisiin ei ryhdytä, koska isännöitsijä ei ole ollut paikan päällä kuulemassa ja näkemässä tilannetta.
