Aika-ajoin Suomessakin otsikoihin nousevat suru-uutiset, kun vanhempi surmaa oman lapsensa. Yli puolessa tapauksista tekijänä on äiti. Syyt tapauksien taustalla ovat moninaiset, eikä kaikissa tapauksissa motiivia saada koskaan selville.
Tampereella paljastui toukokuun lopussa järkyttävä tapaus, kun poliisi sai ilmoituksen sillalta pudonneesta naisesta. Pian ensimmäisen ilmoituksen jälkeen poliisi sai tiedon rantavedestä löytyneestä hukkuneesta lapsesta.
Lapsensa murhasta epäilty äiti vietiin vakavasti loukkaantuneena sairaalaan. Poliisi ei ole avannut vielä teon motiivia.
Tällaisten suru-uutisten jälkeen monen mieleen nousee hämmennys ja suru. Mitä tällaisten lopullisten ratkaisujen taustalla voi olla?
– Yleensä äidille on kasaantunut erilaisia ongelmia. Yleinen kokemus on, ettei vain enää jaksanut, oikeuspsykiatrian dosentti Hanna Putkonen kertoo.
Takana voi olla riitaisa ero ja yksinjääminen. Kasaantuneiden vastoinkäymisten vuoksi paha olo kasvaa niin suureksi, että selviytyminen näyttäytyy mahdottomalta.
Katso myös: MTV Tampereella lapsen surmapaikalla – täällä epäilty rikos tapahtui.
1:56
Toisinaan syytä ei löydy ollenkaan.
Viime vuonna Kaivokselassa parikymppinen nainen sai syytteen alle 2-vuotiaan poikalapsensa surmasta. Lapsi löydettiin pinnasängystä kuolleena.
Pian selvisi, että äiti oli tukehduttanut pienen poikansa kuoliaaksi. Nainen ei osannut kertoa poliisin kuulusteluissa syytä sille, miksi tappoi lapsensa.
Lue myös: Näin Kaivokselan lapsenmurhasta syytetty äiti kertoi teostaan: "Halusin vain, että se tapahtuu nopeasti"
Putkonen kertoo, että vastasyntyneen lapsen tappamiseen liittyy usein hylätyksi tulemisen pelko. Äidillä on saattanut olla ongelmia ihmissuhteissaan.
– Tukiverkon puuttumisella on iso merkitys. Lisäksi äidin oma tai lapsen sairastaminen voi luoda epätoivoa, väsymystä ja kuormittavia tekijöitä elämään, Putkonen pohtii.
Kolmasosa äideistä syyntakeettomia
Lapsensa surmanneilla äideillä on todettu masennusta, persoonallisuushäiriöitä sekä psykoottisia häiriöitä. Osa äideistä kärsi joko skitsofreenisesta tai määrittelemättömästä psykoosista.
– Yhdessä tutkimuksessamme noin kolmannes lapsensa surmanneista äideistä todettiin syyntakeettomiksi. Se tarkoittaa, että he eivät ymmärtäneet mitä tekivät tai pystyneet kontrolloimaan käytöstään. Osalla näistä äideistä esiintyi epävakaata persoonallisuutta, Putkonen avaa taustoja.
Yhtenä taustatekijänä lapsen surmaamiselle oli myös masennus. Näillä äideillä oli vääristyneitä ajatuksia lapsen mahdollisuuksista hyvään elämään.
Putkonen haluaa muistuttaa, että vastaavia häiriöitä ja oireita on monilla. Suurin osa heistä ei kuitenkaan tee koskaan mitään väkivaltaista.
Lue myös: Suurpellon lapsenmurha: Pienen poikansa tappanut nainen yritti itsemurhaa useita kertoja ennen kuolemaansa vankiassa
Äidit eivät ole yleensä päihtyneitä tappaessaan lapsensa. Isät sen sijaan joskus ovat.
– Tämä on selvä ero muihin henkirikoksiin. Niistä suurin osa tehdään nimenomaan päihtyneinä. Lapsiaan tappavat vanhemmat eroavat muutenkin muita henkirikoksia tekevistä, Putkonen kertoo.
Itsetuhoisuus on yleistä
Äitien ja isien tavoissa surmata lapsensa on eroja. Isät tappavat myös useammin itsensä surmatyön jälkeen.
Espoon Suurpellossa pienen lapsensa vuosi sitten tammikuussa surmannut 35-vuotias nainen tappoi itsensä vankilassa. Nainen oli hävinnyt huoltajuusriidan lapsestaan juuri ennen tekoaan.
– Itsetuhoisuus on yleistä naisilla. Se liittyy yli puolella tapauksista jollain tavalla asiaan, vaikka tekijä ei olisikaan tappanut itseään. Itse asiassa yleisin ilmoitettu motiivi on, että ajatus oli kuolla itsekin, Putkonen avaa taustoja.
Joskus epätoivo voi olla psykoositasoista. Äiti saattaa ajattella, että lapsi pelastuu pahalta, jos he molemmat kuolevat.
Lapsensa surmanneet äidit ovat yleensä nuorempia kuin isät. Vastasyntyneitä lapsia tappavat lähes poikkeuksetta vain äidit. Merkittävä ero on myös se, että äitien elämässä ero on jo tapahtunut, kun isien tapauksissa ero on usein vasta uhkaamassa.
Lue myös: Viranomaiset kokivat valtavaa järkytystä 8-vuotiaan Vilja Eerikan murhasta: "Kollektiivinen epäonnistumisen tunne – muisto elää esimerkkinä, josta meidän tulee ottaa opiksi"
Vuonna 2018 Ivaloa järkytti tapaus, jossa isä ampui ensin tyttärensä ja sitten itsensä. Tyttären surmaaminen perheen entisen kotitalon eteisessä oli kosto ex-puolisolle. Kylmäävä viesti talon pannuhuoneessa kertoi Ivalon lapsenmurhaajan kostohaluista: "Olisiko kannattanut puhua?".
– Isien tekotavat ovat myös väkivaltaisempia kuin äitien. Isät pahoinpitelevät, ampuvat ja puukottavat kuoliaaksi useammin. Äidit taas esimerkiksi jättävät lapsen heitteille useammin kuin isät, Putkonen kertoo.
Lue myös: Isä ampui 6-vuotiaan Veeran kostoksi ex-puolisolle – tyttärensä menettänyt Mari: "Jos olisin jäänyt suhteeseen, voisin olla itse nyt kuollut"
Lapsensa surmanneiden isien joukossa on niitä, joiden teko on melko impulsiiviinen, samoin kuin joillakin väkivaltarikoksiin syyllistyneillä. He saattavat hermostua esimerkiksi lapsen itkusta ja tappaa. Lapsensa surmanneet isät olivat usein kohdistaneet perheeseensä aiemminkin väkivaltaa.
Lapsen tappajissa erilaisia ihmisiä
Putkonen kertoo, että lapsensa tappaneet voidaan jakaa karkeasti viiteen eri tyyppiin: murha-itsemurha-isät, väkivaltaiset ja impulsiiviset vanhemmat, yksinasuvat ja raittiit vanhemmat, prososiaaliset ja psykoottiset vanhemmat ja alle vuoden ikäisiä tappaneet äidit.
– Ryhmä neljä tarkoittaa vanhempia, jotka olivat muita useammin naimisissa, koulutettuja, eikä heillä ollut aiempaa väkivaltaa tai ongelmallisia viranomaiskontakteja, Putkonen kertoo.
Kahdeksanvuotiaan Vilja Eerikan väkivaltaista kuolemaa pidetään Suomen rikoshistorian julmimpana murhana. Isä ja äitipuoli kiduttivat, kiusasivat, nöyryyttivät ja pahoinpitelivät ja lopulta murhasivat Vilja Eerikan äitienpäivänä 2012.
Poikkeuksellista on, että sekä isä ja äitipuoli yhdessä kiduttavat ja murhaavat lapsen.
Katso myös: Vilja Eerika murhattiin raa'asti vain 8-vuotiaana: Uutuuskirjan tekijä kertoo, millainen tarina iloisen tytön taustalta paljastui.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lapsisurmat ovat vähentyneet
Hyviä uutisia ovat lapsiin kohdistuneiden henkirikosten määrän lasku. Vuosina 2010–2019 surmattiin 44 alle 15-vuotiasta lasta. Heistä 18 oli poikia ja 26 tyttöjä. 24:n surmaaja oli biologinen äiti, yhden surmasi äitipuoli ja 17 kuoli biologisen isän käden kautta. Yhden lapsista surmasi isäpuoli ja yhden hänen enonsa.
– On hyvinvointiyhteiskunnan saavutus, että lapsia tapetaan vähemmän kuin aiemmin. Hyvä sosiaalipolitiikka on toimivaa kriminaali- ja päihdepolitiikkaa. Lapsen saaminen ilman avioliittoa tai yksinhuoltajuus ei ole enää häpeä, eikä taloudellinen katastrofi, Putkonen painottaa.
Lapsensurmia ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan ehkäistä pitkälti samoilla keinoilla kuin itsemurhia. On tärkeää pitää huolta ihmisistä niin, että he eivät jää ilman tukea vaikeissakaan tilanteissa.
Putkonen toivoo, että lapsiperheiden tukia ei vähennettäisi.
– Niihin kohdistuneet säästöt kostautuisivat myöhemmin. Tällä hetkellä on ajankohtaista miettiä, miten torjutaan ylisukupolvista syrjäytyneisyyttä ja ongelmien kasautumista. Laskevat henkirikostilastot eivät ole mikään itsestäänselvyys.