Sydän- ja aivoinfarktit sekä lonkkamurtumat vievät hengen aiempaa harvemmalta. Vuosina 1997-2007 Suomessa pystyttiin hoidon paranemisen ansiosta välttämään noin 5600 kuolemaa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimus.
THL:n tutkimusprofessorin Unto Häkkisen mukaan yksi syy kuolemien vähenemiseen saattaa olla lääkityksen paraneminen. Myös hoitoketjujen toimivuudella ja hoidon aloittamisen nopeudella on suuri merkitys.
– Näyttää siltä, että hoito aloitetaan heti. Esimerkiksi yhä useammalle sydäninfarktipotilaalle on tehty välittömästi pallolaajennus, Häkkinen sanoo.
Vertailuvuosien aikana sydäninfarktipotilaiden laskennallinen elinajanodote lisääntyi keskimäärin vajaalla vuodella. Aivoinfarkti- ja lonkkamurtumapotilaiden odotettu elinikä pidentyi noin puolella vuodella.
Tulokset saatiin Perfect-hankkeessa, jossa tutkittiin sairaalahoidon ja hoitoketjujen vaikuttavuutta ja kustannuksia.
Alueiden välillä suuria eroja
Alueelliset erot infarktien ja lonkkamurtumien hoidossa ovat edelleen suuria. Sekä säästyneiden ihmishenkien määrä että kustannukset vaihtelevat sairaanhoitopiiristä toiseen.
Parhaimpaan mahdolliseen tulokseen päästäisiin Häkkisen mukaan sillä, että sairaanhoitopiirit ottaisivat oppia toisiltaan. Tämä tarkoittaisi vierailuja niihin sairaanhoitopiireihin, joissa hoitotulokset ovat hyviä ja kustannukset alhaiset.
– Voitaisiin käydä katsomassa, millä tavalla töitä tehdään eri paikoissa. Se on benchmarkkausta, eli parhaista käytännöistä oppimista, Häkkinen sanoo.
THL:n erikoistutkijan Reijo Sundin mukaan esimerkiksi lonkkamurtumasta kärsineiden on erityisen tärkeää saada moniammatillista hoitoa. Kirurgien, ortopedien ja geriatrien suunnitelmallinen yhteispeli tukee kuntoutumista.
Vaikka tutkimus osoittaa kokonaisvaltaisen hoitoketjun parantuneen, Sund muistuttaa, että mahdollisia tilastoihin vaikuttavia tekijöitä on muitakin. Potilaiden pikainen kotiutuminen ei välttämättä aina johdu hyvästä hoidosta, vaan taustalla saattavat olla kustannussäästöt.