Iivo Niskasella on loistava kyky keskittyä arvokisavalmistautumisessaan ainoastaan oleellisiin asioihin ja vieläpä erittäin korkeatasoisesti, suomalaistähden henkilökohtainen valmentaja Olli Ohtonen alleviivaa. Viime perjantaina nähty kultamitalisuoritus ei tullut Ohtoselle yllätyksenä.
Pekingin olympialaiset ovat sujuneet Suomen maastohiihdon ykköstähdeltä, 30-vuotiaalta Iivo Niskaselta käytännössä täydellisesti.
Iivo Niskasen valmentajalta huomio hämmästystä aiheuttaneesta kultahiihdosta – olympiavoittajan mainitsemassa kurimuksessa kaiken ydin: "Tässä Iivo on todella hyvä"
Olli Ohtonen on ex-maajoukkuehiihtäjä, tutkija ja menestysvalmentaja. Hänet valittiin Vuoden valmentajaksi Urheilugaalassa tammikuussa 2018.Lehtikuva
MTV Urheilu pyysi Niskasen henkilökohtaista valmentajaa Olli Ohtosta analysoimaan suojattinsa tähänastisia suorituksia Zhangjiakoun olympialumilla. Kisakohtaisten analyysien alla Ohtonen avaa lisää Niskasen tuoreimman olympiamenestyksen taustoja.
6. helmikuuta, yhdistelmähiihto: pronssi
Iivo Niskanen (vas.) ja Aleksandr Bolshunov ovat kolistelleet sapeleita Pekingin olympialaisissa. Bolshunov voitti yhdistelmäkisan (kuvassa) ennen pronssimies Niskasta, mutta perinteisen 15 kilometrin kisassa suomalainen oli ykkönen ennen hopean napannutta Bolshunovia.AFP / Lehtikuva
Siinä oli olemassa mitalimahdollisuus ennakkoon. Kilpailuna se muotoutui hyvin pitkälti niin, miten siitä etukäteen ajateltiin. Iivo tietysti teki ratkaisut viime kädessä ladulla jo toisella kierroksella.
Kun hän sai Aleksandr Bolshunovin vetoon mukaan, niin se hiihto lähti etenemään hyvin omien vahvuuksien kautta. Mietimme etukäteen, että jos siinä olisi kolme hiihtäjää irti riittävässä hatkassa perinteisen osuuden jälkeen, niin se mahdollistaisi mitalikamppailua.
Vapaan osuuden aikana ne asetelmat selkeytyivät. Taistelimme pronssista. Iivo pystyi sen suorittamaan hyvin lähes soolohiihtona. Iivo pystyi ottamaan ensimmäisen mitalinsa yhdistelmäkisasta omien vahvuuksiensa kautta, joten olin erittäin tyytyväinen siihen hiihtäjän puolesta. Lähellä on aiemminkin ollut, nyt se realisoitui.
11. helmikuuta, 15 kilometriä (p): kulta
Se on siinä! Pitkään Iivo Niskasen odottama olympiakisa toi vieremeläiselle kultaa.Lehtikuva
Siihen oli ladattu kaikki paukut. Pitkä valmistautuminen ihan sieltä kahdeksan vuoden takaa, sillä sieltä tavoitteen asettelu lähti liikkeelle. Iivo on tehnyt asioita todella pieteetillä, ja erityisesti viimeiset vuodet. Hän pääsi päämatkalleen hiihtämään terveenä ja hyvässä kunnossa. Voisin sanoa, että urheilija on täällä parhaassa kunnossa, missä on ikinä ollut.
Yhdistelmäkisasta palautumiseen meni useampi päivä. Onneksi siinä oli riittävästi päiviä. Perjantaina hän pystyi täysipainoiseen hiihtoon. Se 7,5 kilometrin lenkki, jota kisassa hiihdettiin, on hyvin taktinen. Sitä kävimme etukäteen läpi useampaan kertaan. Valmistavat harjoitukset tuolla radalla oli tehty kilpailua silmällä pitäen. Mietimme sitä, miten nousuosuudet ja tasaiset osuudet hiihdetään.
Iivolla oli todella hyvä päivä ja sopiva alkuvauhti siihen. Eroa alkoi kertyä tasaisesti. Toisen kierroksen alkupuoli, ensimmäiset viisi kilometriä, onnistuivat erittäin hyvin, ja ero Bolshunoviin kasvoi jopa puoleen minuuttiin.
Iivo pystyi sinä päivän puristamaan kropastaan parhaan mahdollisen suorituksen niin fyysisesti kuin taktisesti. Kultamitali olympialaisista vaatii kaikkien asioiden onnistumista – eli kokonaisvaltaista onnistumista niin suorituksessa kuin huoltokopilla.
Keli muuttui dramaattisesti. Ennakkotiedot kisapaikalta olivat sellaiset, ettei täällä ikinä sada lunta ja tuuli käy lännen puolelta. Viestissä satoi lunta ja tuuli kävi idästä. Totta kai tiedostimme, että lunta voi sataa ja tämäkin sade näkyi ennusteissa pitkän aikaa. Eihän se siis yllätys ollut.
Keli näytteli roolia. Kalustossa oli isohkoja eroja urheilijoilla. Iivon lähtötilanne oli se, että monenlaisia taktisia mahdollisuuksia siihen hiihtoon ei enää ollut. Iivo hiihti kovan yksilövedon ja pyrki ottamaan mahdollisimman paljon sekunteja pois. Tuohon keliin se oli hieno suoritus. Kisoista oli jo aika paljon rasitusta elimistössä, kuten myös kilpakumppaneilla.
Kovat kilpakumppanit: Aleksandr Bolshunov (vas.) joutui taipumaan Iivo Niskaselle viime perjantaina.Lehtikuva
Zhangjiakoussa hiihdetään lähes 1 800 metrissä, mikä on Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n asettama rajakorkeus.
– Tämä tietysti sopii Iivolle. Tai sanotaan niin, että korkeudella ei ole ollut suurta vaikutusta Iivon suoritukseen. Perinteisen hiihtotavan näkökulmasta täällä on paljon vuorohiihtonousua. Ladut ovat selkeäpiirteiset, eli pitkähköt nousuosuudet ja mäkien päällä on vaihtelevaa. Siellä joutuu vielä kovalla hapenkulutuksella hiihtämään. Ne sopivat Iivolle, Ohtonen selvittää.
– Hän on ottanut asian todella vakavasti, kun korona on tässä jyllännyt muutaman vuoden. Se on vaikuttanut urheilijoihin ja itse kilpaurheiluunkin. On tullut paljon uusia rutiineja, hygieniavaatimukset ovat nousseet äärimmäisen tiukoiksi ja sitten on se eristäytyminen. Sosiaaliset kontaktit on ajettu ihan minimiin.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Olli Ohtonen seurasi Iivo Niskasen tekemistä 15 kilometrin olympiakisassa.Lehtikuva
Ohtonen käyttää taas sanaa "pieteetti".
– Iivo on lähestynyt näitä kisoja todella tarkasti. Olympialaiset järjestetään harvoin, mikä nostaa niiden arvoa. Kaikki tekeminen täytyy olla todella korkealla tasolla. Tässä Iivo on todella hyvä. Hän pystyy keskittymään olennaiseen.
Koska maailmancupin kisakalenteria jouduttiin rukkaamaan alkuvuoden osalta, Niskanen ja moni muu huippuhiihtäjä tuli Zhangjiakouhon kuukauden mittaiselta kisatauolta.
Lisäksi Suomen joukkue teki viisaasti tutustuessaan pienellä joukolla – jossa Ohtonenkin oli mukana – olympiaoloihin kahden eri visiitin voimin joulu-tammikuussa. Tämän päälle joukkue tuli Kiinaan hyvissä ajoin napatakseen niskalenkin olosuhteista, aikaerosta ja korkeasta ilmanalasta.
– Kaikista tärkeintä tämän kauden näkökulmasta on se, että kesän ja syksyn valmistautuminen onnistui niin hyvin, että heti alkukaudesta Rukan maailmancupissa tuli päämatkalta voitto. Se on mittari, josta saadaan kansainvälinen kokemus. Sitten tuli pientä epävarmuutta, mutta joulukuussa tuli Tourilla voitto Lenzerheidessa ja muutenkin Tour meni hyvin, Ohtonen kertaa.
– Täällä nostaisin erittäin merkittäväksi tekijäksi myös huollon. Mika Venäläisen vetämä ryhmä on ollut hyvin kartalla.
Kahdeksan vuoden tavoite
Iivo Niskanen teki upean läpimurron Sotshin olympialaisissa helmikuussa 2014.
Ohtonen seurasi ystävänpäivänä vuonna 2014 – siis päivälleen kahdeksan vuotta sitten – televisiosta, kuinka hänen valmennettavansa teki yhden Suomen olympiahistorian yllättävimmistä hiihtosuorituksista.
Vain kahta viikkoa aiemmin uransa ensimmäisen kärkikymmenikön sijoituksen (8) maailmancupissa ottanut Niskanen jäi vaivaiset 0,2 sekuntia pronssimitalista 15 kilometrin perinteisen kisassa.
– Kyllä se menestys niissä kisoissa tuli pikkuisen puun takaa. Siinä Sotshin-vuonna oli terveyshaasteita. Tie olympialaisiin lähti siitä joulukuusta, kun hän pääsi hyvin kilpailemaan, Ohtonen muistelee viitaten hyviin suorituksiin Scandinavian cupissa, nuorten MM-hiihdoissa ja maailmancupissa.
– Se tappio oli tavallaan lähtölaukaus, Ohtonen viittaa Niskasenkin mainitsemaan tavoitteeseen olympiakullasta samalla matkalla Pekingissä.
Muutamaa päivää myöhemmin Sotshissa Niskanen juhli olympiavoittoa pariviestissä Sami Jauhojärven kanssa.
– Henkilökohtaisen mitalin hän hävisi niukasti, mutta valmentajana katsoin sitä mahtavaa potentiaalia, mikä nuoressa miehessä oli. Ajattelin sitä niin päin, että tässä on hieno tulevaisuus urheilijalla edessä, mikä on sitten toteutunutkin.
Sotshia seurasi muutama terveyshuolien riivaama kausi, mutta tekemisen taso parani kaikilla osa-alueilla kovaa tahtia.
– Iivohan on pysynyt tosi hyvin terveenä, voisi sanoa, että viimeiset viisi vuotta. Nykyään pohdimme enemmän yhdessä sitä, mitä olisi järkevää tehdä ja millaiset viikko- ja kausitavoitteet meillä on. Iivo on valmennusprosessissa hyvin tasavertainen kumppani, Ohtonen summaa neljä arvokisavoittoa tuottaneen yhteistyön.
