Pekingin olympialaisten mäkihyppypukukohussa aiheettomasti myrskynsilmään joutunut Mika Jukkara, 59, jätti tehtävänsä Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n välinekontrollerina viime kesänä. Jukkara tunnustaa, etteivät hänen uudistusehdotuksensa saaneet varauksetonta tukea mäkihyppypiireissä.
Mika Jukkara toimi kilpailuissa miesten hyppypukujen mittaajana, mutta koska FIS:n tietokannassa luki kilpailun kohdalla pelkästään hänen nimensä, eikä lainkaan naisten pukuja tutkineen Aga Baczkowskan nimeä, suomalainen joutui ajojahdin kohteeksi.
– Siinä tuli ihan uhkaaviakin viestejä. Eihän ne kivoja tietenkään olleet, mutta niin siinä kävi.
– Eihän siitä tietysti hyvä maku jäänyt, vaikka en ottanut sitä henkilökohtaisesti, koska en ollut siinä osallisena, Jukkara kommentoi nyt, vuosi olympialaisten jälkeen MTV Urheilulle.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Mika Jukkara vaihtoi mäkihyppyhommat vanhaan työhönsä.Mika Jukkara
FIS-hommat ovat vaihtuneet entisiin töihin Scanian pääkonttorille, jossa Jukkara toimii tuotepäällikkönä. Hän ehti olla mäkihypyn välinekontrollerin tehtävässä vuoden, mutta Jukkara omaa vuosien kokemuksen erilaisista lajivirkailijan rooleista.
FIS:n tiedotteessa kesäkuussa hän ilmoitti lähtönsä syyksi "henkilökohtaiset syyt", joita hän ei halua sen enempää avata.
– Se oli ihan henkilökohtainen päätökseni. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää dramatiikkaa ollut.
Tiukensi kontrollia
Mäkihyppypukuja- ja välineitä koskevia sääntöjä on muokattu vuosien saatossa useaan otteeseen. Olivat säännöt mitkä tahansa, hyppypuvuista sekä niistä koituvista hylkäyksistä nousee kohuja käytännössä joka kaudella.
Jukkara ajoi tehtävässään sisään linjaa tiukemmasta välinekontrollista. Tämä tarkoitti useampia tarkistuksia ja mitattavia asioita.
– Lähtökohtana oli tehdä asioita, niin kuin niiden pitäisi olla. Urheilijoilta tuli ihan hyvää palautetta kaikin puolin, mutta oli siinä monta muuta, jotka eivät asioista tykänneet.
Yksi heistä oli entinen välinekontrolleri, tehtävässä lähes 30 vuotta toiminut itävaltalainen Sepp Gratzer.
– Kyllä hänkin oli siinä (kritisoimassa). Ja näyttäisi olevan tänäkin talvena seuraajani kohdalla sama juttu, Jukkara kommentoi viitaten itävaltalaiseen Christian Katholiin.
– Tiesin kyllä, ettei sinne mennä kehuja hakemaan. Se oli ihan selvää, Jukkara lisää naureskellen.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kilpailujohtaja Walter Hofer (vas.) ja välinekontrolleri Sepp Gratzer toimivat vuosikausia FIS-tehtävissään.imago/Newspix/ All Over Press
Hän korostaa, ettei olympiakohu vaikuttanut hänen päätökseensä jättää FIS-työ. Mutta jäikö aloitettu työ kesken?
– Ehkä siinä oli, ettei ollut sellaisia mahdollisuuksia tehdä sitä. Se oli yksi (ratkaiseva seikka) tietysti. En päässyt tekemään sitä, mitä olisin halunnut tehdä.
– Minulla oli siinä oma suunta. Tarkoitus oli kiristää sitä (kontrollia), koska se oli myös monien toiveissa.
Jukkaran mukaan FIS ei asettanut esteitä suomalaisen jatkolle tehtävässä.
– Se (päätökseni) tuli heillekin vähän yllätyksenä.
Uusi mittaustapa
Tälle kaudelle muutettiin taas hieman suksia, monoja ja siteitä koskevia sääntöjä, mutta puhuttanein muutos koskee kuitenkin taas pukuja.
Vielä viime kaudella tehtiin niin sanottuja FIS-mittauksia, joissa tarkastettiin hyppääjän kehon pituus seisaaltaan, käsivarren mitta kainalosta ranteeseen sekä haaramitta maasta nivusiin.
Nyt urheilijoilta napataan kehon ja selän pituus lasermitalla. Näiden erotus on haaramitan minimi.
– Periaatteessa se on hyvä, Jukkara toteaa mittausmenetelmästä, jonka "pitäisi antaa kaikin puolin oikeita mittoja".
– Se, että miten on mitattu ja mitä on mitattu, on toinen asia, hän kuitenkin huomauttaa.
Uusi mittaustilanne on mahdollistanut totuuden venyttämisen. Hyppääjät pyrkivät kauden alla tehdyissä mittauksissa saamaan virallisiin papereihin mahdollisimman lyhyen kokonaismitan ja suurimman mahdollisen selkämitan esimerkiksi ryhtimuutoksilla.
– Tämän perusproseduurin oli tarkoitus luoda rehellinen mitta, mutta se edellyttää, että urheilija on rennosti siinä mittaustilanteessa, Jukkara linjaa.
Näin haaramitta on mahdollista saada todellisuutta pienemmäksi, mikä johtaa jalkojen välistä löysiltä näyttäviin pukuihin. Tällainen väline kannattelee hyppääjää tehokkaammin ilmalennon aikana.
– Kyllä tässä pitäisi ehkä ottaa jotain koneellisia mittauksia mukaan. Näistä on keskusteltu, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt sopivia laitteita.
– Kyllähän se harmittaa, kun pitäisi puhua lajista, eikä varusteista, Jukkara sanoo.
Entisen kontrollerin mukaan vilunkipelin harrastaminen on yleistä. Kauden aikana on noussut kohua muun muassa puolalaisen Piotr Zylan hyppypuvuista (kuva alla).
Puolalaisen Piotr Zylan hyppypuku näytti teltalta Keski-Euroopan mäkiviikon kilpailussa Bischofshofenissa tammikuun alussa.
Jukkara uskoo, että pukuasioiden on annettu luisua liian pitkälle takavuosina.
– Jos kovin radikaalisti nyt jotain muuttaa, se vaikuttaa hyppytekniikkaan aika radikaalisti, kuten myös lentoratoihin ja alastulovoimiin. Tätä myötä loukkaantumisriski voi lisääntyä.
Jukkaran mukaan Suomen joukkue ei kärsi ainakaan kohtuuttomasti varustekilpailussa.
– Suomen joukkue on hyvällä tasolla. (Välineteknikko) Frederic Zoz on hyvä henkilö tekemään pukuja, ja hän tietää tasan tarkasti mitä siellä voi tehdä. Kaikkihan siellä menee rajoilla. Näkemykseni on se, että Suomen joukkue on varustepuolella erittäinkin hyvällä tasolla.
