MTV Urheilun asiantuntija Jari Isometsä jakaa rujon arvion Suomen hiihtäjänaisten suorituksesta tänään Sveitsin Enganidin maailmancup-kisassa. Hän korostaa, että tehtävää on paljon ennen vastaavanlaisissa korkeuksissa käytäviä Pekingin olympialaisia.
Suomalaismiehiltä päivä oli kelpo. Iivo Niskanen oli 15 kilometrin perinteisen yhteislähtökisassa parhaana sinivalkoukkona seitsemäs, ja Ristomatti Hakola kukisti Perttu Hyvärisen tiukassa taistelussa 18. sijasta maalikamerakuvatarkistelun jälkeen. Toki 66:nneksi jääneelle Lauri Lepistölle meno oli liikaa.
– Tuli aika lailla kunnon mukaiset sijoitukset, sen mukaan mitä on tällä kaudella hiihdetty. Perttu jopa aavistuksen yläkanttiin siitä, mitä on pystynyt hiihtämään, Isometsä ruotii.
Niskasella ei tänäänkään ollut lopussa aivan asiaa taisteluun palkintokorokesijoista.
– Iivon hiihtämisestä näki saman, minkä on nähnyt koko ajan. Hän on hyvin mukana kärkitaisteluissa, mutta kun aletaan oikeasti hiihtämään lujaa, alkaa vähän piiputtamaan. Niin siinä kävi tänäänkin.
– Mutta ihan hyvä seitsemäs sijahan se on. On vain totuttu siihen, että kun Iivo hiihtää perinteistä, pitäisi olla kolmen joukossa.
LUE MYÖS: Johannes Hösflot Kläbo ja Aleksandr Bolshunov: kohukaksikon välillä täysi radiohiljaisuus
Venäjän Aleksandr Bolshunov polkaisi muilta vastaansanomattomasti karkuun ja voittoon 18,4 sekunnin erolla ennen tuttua norjalaista kilpakumppaniaan Johannes Hösflot Kläboa.
– Bolshunov on vahva. Tuollaisella latuprofiililla, jossa työnnetään loivaan ylämäkeen, hän pystyi työntämällä irtoamaan muista. Oli se yksi kauden vakuuttavimmista esityksistä Bolshunovilta. Ei jäänyt parhaasta miehestä epäselvyyttä.
Korkeus teki tehtävänsä
Bolshunovin temppu säväytti sikälikin, että latuprofiili oli korkeuseroiltaan helpohko, eikä kilpailu sisältänyt pitkää ja kovaa yhtäjaksoista nousua.
– Vielä kun oli aika liukas keli, se puolsi ajatusta, että tulee massakiri.
1 800 metrin korkeudessa oleminen teki kuitenkin tehtävänsä.
– Niissä korkeuksissa pienempikin nousu on rasitustasoltaan yhtä kova kuin merenpinnan tasolla isompi. Merenpinnan tasolla saa olla aika paljon kovemmat korkeuserot, kun korkealla on vähemmän happea saatavilla. Se tekee ladusta rankemmat kuin numeraaliset korkeuserot antavat ymmärtää.
"Odotin parempaa"
Norjan supertähden Therese Johaugin ja Ruotsin Frida Karlssonin poissa ollessa naisten 10 kilometrin kilpailun kärkisijoille vapautui tilaa. Venäjän Julia Stupak irtaantui kisan lopussa voittoon ennen Norjan Heidi Wengiä ja Ruotsin Ebba Anderssonnia, jotka olivat kisan selkeä kakkonen ja kolmonen.
Suomalaisia saatiin sen sijaan odotella maaliin. 1.11,6 minuuttia kärjestä jäänyt Laura Mononen oli 22:s, Krista Pärmäkoski jäi 24:nneksi ja Johanna Matintalo oli 28:s. Vilma Nissinen tuli maaliin 56:ntena.
– Hiihdetään perinteinen 10 kilometriä, joka on ylivoimaisesti meidän paras matkamme kaikista matkoista. Kun yhtään hiihtäjää ei ole 20:n joukossa, onhan se mennyt todella huonosti, Isometsä sanoo.
Kyse oli toki yksittäisestä kilpailusta, mutta Pärmäkosken tuloskäyrä oli kääntynyt MM-kisojen suorituksista selkeästi laskuun.
– Kun muut suomalaishiihtäjät valmistautuivat hiljattain käytyihin Oberstdorfin MM-kisoihin kotimaassa, Krista oli ainoana 10 päivää korkean paikan leirillä, Seiser Almissa parin tuhannen metrin korkeudessa valmistautumassa. Sitä taustaa vasten odotin häneltä parempaa tänä päivänä.
– Korkean kisat ovat sellaisia, että silloin kun ei ole kulkupäivä, jälki on paljon rumempaa kuin se on merenpinnan tasolla. Merenpinnan tasolla voi joskus tulla välikuolema, josta saattaa selvitä parille viimeiselle kilometrille ja esittää hyvänkin loppukirin, mutta korkealla kun tulee noutaja, siitä ei selviä.
"Muuten jälki on tuon näköistä"
Isometsä huomauttaa, että Pekingin olympialaisissa ollaan kilpailemassa samoissa korkeuksissa ensi vuonna. Suomalaisilla kotiläksyjä on paljon.
– Valmistautuminen Pekingin olympialaisiin tulee olemaan toisenlaista, mutta korkealla hiihtämisessä meillä on vielä aika paljon tekemistä. Se on sellainen asia, joka kannattaa ensi vuotta silmällä pitäen ottaa todella vakavasti. Kilpahiihto noissa korkeuksissa on paljon rankempaa ja vaatii kovempaa hapenottokykyä sekä kovempaa kuntoa kuin merenpinnan tasolla, Isometsä sanoo ja lisää listaan vielä fiksut taktiset ratkaisut.
– Korkealla ei yhtään kestä tehdä ylimääräistä ryykimistä. Hyvä esimerkki on Tiril Udnes Weng. Hän hiihti kaksi kierrosta muiden mukana ja viimeisellä kierroksella kun tuli noutaja, se tuli aika kovasti, asiantuntija sanoo 13:nneksi jääneestä norjalaisesta.
Isometsä alleviivaa tämän päivän tarjonneen hyvän esimerkin siitä, ketkä pystyvät sopeutumaan korkealle todella nopeasti ja hiihtämään kovaa.
– Suomalaisten pitää panostaa korkean paikan harjoitteluun tosi paljon. Muuten jälki on tuon näköistä kuin tänään.
Tätä maailmancup-kautta on jäljellä enää yksi päivä. Huomenna sunnuntaina naiset hiihtävät vapaalla 30 kilometrin ja miehet 50 kilometrin takaa-ajokilpailun.