Huumeita käyttäneen Jeren äiti: Se oli kuin pommi

Jere aloitti lääkkeiden väärinkäytön teini-ikäisenä käymällä äidin lääkekaapilla.

– Pitkään mietin, häviääkö minulta lääkkeitä vai ei. Mutta ei sitä halunnut uskoa, Jeren äiti, Virpi Tavastila kertoo.

Lopulta äiti kysyi pojaltaan suoraan, käyttääkö tämä lääkkeitä ja huumeita. Jere vastasi myöntävästi.

– Se oli kuin pommi olisi tipahtanut. En vaan osannut sanoa mitään, Tavastila kertoo.

Hän tiukkasi pojaltaan tietoa siitä, mitä hän käytti ja kuinka paljon, mutta tietoa oli vaikea saada.

– Jere sanoi aina että käytti ihan vähän ja että hän on vain viikonloppukäyttäjä. Pyysin häntä kovasti lopettamaan. Lopulta Jere oli kauhean laiha ja pieni ja hänellä oli kamalan mustat silmänaluset.

Poika tuli ja meni. Kotona hän saattoi olla hyvin vihainen.

– Kerran muistan, kun Jere istui olohuoneessa vihaisen näköisenä ja uhkasi heittää minut parvekkeelta alas. Asuimme silloin seitsemännessä kerroksessa, äiti muistelee.

Sitten poika päätti muuttaa kotoa pois. Äidin huoli kasvoi entisestään.

– Tässä on valvottu päiviä ja valvottu öitä. Se on ollut hirveää. Olen muutamassa vuodessa vanhentunut vuosikymmeniä.

"Pitää tulla uskoon tai rakastua"

Jere yritti lopettaa huumeidenkäyttöä useaan otteeseen ja epäonnistui.

– Jere kertoi, että hänen diilerinsä oli sanonut, että älä tule niin usein pyytämään aineita.

Jere yritti käydä nuorisopsykiatrilla. Kerran myös äiti ja Jeren isä pääsivät keskustelemaan klinikalle.

– Yritimme kysyä, mitä voisimme tehdä. Meille vastattiin, että ette mitään. Muutos lähtee siitä, että täytyy joko tulla uskoon tai rakastua, äiti kertoo.

Kerran äiti meni Jeren kanssa psykiatriselle osastolle pyytämään, että poika otettaisiin sinne sisään.

– Jere ei itse halunnut sitä. Hoitohenkilökunta jutteli hänen kanssaan ja totesi, että poikahan on hyvässä kunnossa. Että hänellä on vaan kaksisuuntainen mielialahäiriö.

– Olisin toivonut, että hoidosta olisi puhuttu ja keskusteltu. Minä en pystynyt enää edes keskustelemaan Jeren kanssa. Riitelimme paljon enkä pystynyt auttamaan.

Aiheuttiko äidin sairaus liikaa huolta?

Äiti miettii, onko kaikki saanut alkunsa jo siitä, kun Jere oli 3-vuotias.

– Sairastuin silloin aivoverenvuotoon ja jouduin olemaan pitkään sairaalassa. Kun tulin kotiin, minulla ei ollut tukkaa ja päässä oli iso arpi. Koirakaan ei tuntenut minua enää, näytin niin erinäköiseltä. Sen jälkeen Jerestä tuli huolehtija, joka yritti huolehtia kaikista asioista.

Nyt pahimmat vaikeudet ovat jo takanapäin.

– Ei lasta rakasta tällaisen takia vähemmän. Pikemminkin enemmän. Että on käyty läpi näinkin vaikeita asioita yhdessä, äiti sanoo.