Christer Lybäck kävi pohjalla. Hänen selviytymistarinansa antaa toivoa toivottomille.
Christer Lybäck kertoo hyytävät elämänvaiheensa harvinaisen avoimesti kirjassa Veitsen terällä (Otava). Yhteistyö kirjailija Arno Kotron kanssa on ollut saumatonta.
Järkyttävä elämäntarina alkaa siitä, kun yhdeksänvuotiaan Christer Lybäckin onnellinen lapsuus päättyi rakkaan isän yllättävään kuolemaan. Christer murtuu ikävästä, sisimmässä kiehuu suunnaton viha ja yksinäisyys.
Christer alkaa impata tinneriä.
"Mä hommasin apteekista trikkaa, trikloretyleeniä, muka kledjujen puhdistamiseen. Rautahandelista tinneriä sai vielä helpommalla isoissa lesteissä. Tinneri kolahti heti", kertoo Christer Lybäck elämänkerrassaan.
Äiti vie tinneriharhaisen pojan psykiatrille. Christer juo alkoholia harva se päivä. Hän hakkaa ihmisiä kaduilla ja ryöstää lompakoita. Ryöstösaalis kuluu rellestelymatkoihin Tukholmaan ja Tanskaan. Rahaa pojat saavat lisää pedofiilihomoseksuaaleilta palveluksia vastaan. Alaikäisiä käytetään härskisti hyväksi, heitä valokuvataan.
Christer joutuu poikakotiin Lohjalle, melko pian tämän jälkeen alkaa vankilakierre.
"Oikeudessa Christeriä syytetään rattijuoppoudesta, auton törkeästä luvattomasta käyttöönotosta, vakavan ruumiinvamman tuottamisesta ja niin edelleen: lista on pitkä."
Junamatkalla Köyliön varavankilaan huomattavasti vanhempi vanki raiskaa nuoren Christerin. Painajainen kestää kahdeksan tuntia.
"Mä olin kuitenkin teinipoika ja mun edessä oli väkivaltainen, väkivahva Kakolan hullu."
