Christer Lybäck kävi pohjalla. Hänen selviytymistarinansa antaa toivoa toivottomille.
Christer Lybäck kertoo hyytävät elämänvaiheensa harvinaisen avoimesti kirjassa Veitsen terällä (Otava). Yhteistyö kirjailija Arno Kotron kanssa on ollut saumatonta.
Järkyttävä elämäntarina alkaa siitä, kun yhdeksänvuotiaan Christer Lybäckin onnellinen lapsuus päättyi rakkaan isän yllättävään kuolemaan. Christer murtuu ikävästä, sisimmässä kiehuu suunnaton viha ja yksinäisyys.
Christer alkaa impata tinneriä.
"Mä hommasin apteekista trikkaa, trikloretyleeniä, muka kledjujen puhdistamiseen. Rautahandelista tinneriä sai vielä helpommalla isoissa lesteissä. Tinneri kolahti heti", kertoo Christer Lybäck elämänkerrassaan.
Äiti vie tinneriharhaisen pojan psykiatrille. Christer juo alkoholia harva se päivä. Hän hakkaa ihmisiä kaduilla ja ryöstää lompakoita. Ryöstösaalis kuluu rellestelymatkoihin Tukholmaan ja Tanskaan. Rahaa pojat saavat lisää pedofiilihomoseksuaaleilta palveluksia vastaan. Alaikäisiä käytetään härskisti hyväksi, heitä valokuvataan.
Christer joutuu poikakotiin Lohjalle, melko pian tämän jälkeen alkaa vankilakierre.
"Oikeudessa Christeriä syytetään rattijuoppoudesta, auton törkeästä luvattomasta käyttöönotosta, vakavan ruumiinvamman tuottamisesta ja niin edelleen: lista on pitkä."
Junamatkalla Köyliön varavankilaan huomattavasti vanhempi vanki raiskaa nuoren Christerin. Painajainen kestää kahdeksan tuntia.
"Mä olin kuitenkin teinipoika ja mun edessä oli väkivaltainen, väkivahva Kakolan hullu."
Kovan kuoren alla herkkyys
Vapautumisen jälkeen Christer juo entistä enemmän. Kahdeksantoistavuotiaana hän on paatunut rikollinen. Hänen elämänsä ajautuu yhä syvemmälle umpikujaan. Raivokohtaukset yltyvät, hulluus riivaa sisimpää: Mannerheimintiellä Christer juoksee tahallaan auton alle, sitten hän kävelee kuudennen kerroksen ikkunalaudalla, iskee puukon kämmeneensä ja juoksee ikkunan läpi mätkähtäen jäiselle kadulle. Lantio murtuu.
Vankilanportti aukeaa jälleen. Sisäinen pimeys murtuu onneksi ajatukseen toisenlaisesta elämästä.
"Lomalle päästyään Christer pyytää Annea kirjoittamaan paperille, mitä ammatteja tämä eniten arvostaa. Anne ojentaa lapun Christerille, joka lukee sen ääneen: 1. Lääkäri 2. Pastori 3. Diplomi-insinööri.”
Christer Lybäck päättää opiskella lääkäriksi.
Christer selviää elämälle. Viimeisen kerran hän istui vankilassa vuonna 1979, alkoholinkäyttö vaihtui raittiuteen pari vuotta aiemmin eli 23.4.1977.
– Päihteet turruttivat omantuntoni. Onneksi minulta löytyi oma halu selviytyä, siihen tarvittiin määrättyjä luonteenominaisuuksia. Minun kohdallani elämä sai uuden suunnan kun tajusin päihdeongelmani. Sen jälkeen elämäntapani muuttui täysin, Christer Lybäck sanoo.
– Olen aina ollut luonteeltani herkkä, peitin sen kovan jätkän roolin alle.
Arvostettu lääkäri
Lääketieteen tohtori Christer Lybäck on arvostettu ortopedi ja urheilukirurgi. Hän on osaomistaja yksityisellä urheiluklinikalla.
Metsämaja, teltta ja sossuluukku tulivat miehelle entisessä elämässä tutuiksi, tänä päivänä Christer Lybäck asuu Helsingin Kaivopuistossa Eiranrannan hulppealla asuinalueella.
– Omaisuudella ei ole minulle mitään merkitystä, neljän lapsen isä naurahtaa.
– Olen valmis luopumaan kaikesta jos on pakko, niin kiitollinen olen siitä, mitä olen saanut. Perheeni on minulle tärkeä, pojastanikin tuli lääkäri. Leikkaamme silloin tällöin yhdessä potilaita.
(MTV3–KIKKA ISOVIITA)