Hihka hurmaa mietelauseiden ystävät

”Kynttiläkin lämmittää, jos sen viitsii sytyttää”, tuumii Hihka. Kati Launiaisen kanihahmo on Suomen sarjakuvamarkkinoiden uusin tuttavuus. Albumi pitkäkorvasta ilmestyi alkukesästä ja ihastutti monet piirrosten ja mietelauseiden ystävät.

Alun perin Hihka syntyi 90-luvun puolivälissä Launiaisen päiväkirjahahmona. Ulos yöpöydän laatikosta Hihka astui ensimmäisen kerran vuonna 2002, jolloin Joensuun kaupunginkirjastossa pidettiin Hihka-näyttely. Samana vuonna Hihka-kuvia alettiin julkaista Helsingin Sanomien verkkoliitteessä e-kortteina. Sympaattinen kani pohdiskelee maailmanmenoa myös Launiaisen tekemissä perinteisissä postikorteissa.

Launiainen kertoo, että vaikka Hihka on hänelle hyvin henkilökohtainen hahmo, hän on onnistunut päästämään sen kirjakauppoihin luottavaisin ja rohkein mielin.

– Kun Hihkan taival alkoi Joensuussa, olin aika häpeissäni ja peloissani, että nyt revin itseni auki ja näytän ihmisille kaikkeni. Ymmärsin kuitenkin pian, että kaikki katsovat kuviani oman elämänkokemuksensa ja tunteidensa kautta ja löytävät niistä omia muistojaan ja tunnelmiaan. Kun tajusin, että ei olekaan kyse minusta, pystyin rentoutumaan. On ollut hauska huomata, miten eri kuvat ovat eri ihmisten suosikkeja.

Kotimainen sarjakuva on nousussa

Kotimainen sarjakuva on noussut viime vuosina myyntilistoille ja myös aikuisten naisten suosioon muun muassa Juba TuomolanViivin ja Wagnerin ja Milla PaloniemenKiroilevan siilin ansiosta.

Alkukeväästä peräti kuusi kymmenestä myydyimmästä kotimaisesta kaunokirjasta oli sarjakuvia. Tuoreimman myyntitilaston kärkipaikoilla on Milla Paloniemen Kiroileva siili 3:n lisäksi muun muassa Pertti JarlanFingerpori 2.

– Mietin itse joskus, että näinköhän Hihka ajautuu lasten osastolle. Ei siinä mitään pahaa, mutta en toisaalta näe sitä pelkästään lasten juttuna. Lapset tykkäävät Hihkan ruikelosta kanihahmosta, mutta ajatuksellinen puoli ei kohtaa lapsen maailmaa suoranaisesti. Hihkassa on aika rankkojakin juttuja, joiden sisäistäminen ja ymmärtäminen vaatii elämänkokemusta. Olen tosi iloinen, että sarjakuva voi olla myös mietelmiä ja syvällisempää asiaa aikuisille.

Launiainen on itse sarjakuvan suurkuluttaja ja harrastaa sitä laidasta laitaan.

– Minusta sarjakuva on hyvin paljon monimuotoisempi muoto tuoda tunteitaan ja oivalluksiaan esiin kuin pelkkä tarina. Minulle Fingerpori on tällä hetkellä kova sana. Sille tulee naureskeltua joka päivä.

Omalle Hihkalle Launiainen toivoo vetoapua saman Sammakko-kustannuksen tutulta hahmolta.

– Pidän itse hirveästi Kiroilevasta siilistä. On onni olla samalla kustantajalla. Minusta Hihka on siellä ihan kotonaan. Hihka antaa ihanaa pehmeyttä Sammakon sarjakuvaperheelle.

”Nyt toimin tuulen suojana”

Kati Launiainen kerää mietelauseita arjen eri hetkistä. Oivallukset hän kirjoittaa ylös puhelimeensa.

– Kuvia piirrän siinä tahdissa kuin ideoita tulee ja saan revityksi ajan siihen, että voin vain piirtää. Ensi vuodeksi on suunnitteilla myös kalenteri ja lisää postikortteja. Toivottavasti en vain kadota puhelintani, Launiainen naurahtaa.

Launiaisen omat suosikkilauseet vaihtelevat. Nyt kahden pienen tytön äidin sydäntä lähinnä on lause ”Ennen kuljin tuulen mukana. Nyt toimin tuulen suojana.”