Helena Petäistö: Donald siellä ja Donald täällä | MTV Uutiset
Helena Petäistön kolumni: Donald siellä ja Donald täällä
Donald Tusk ja Donald Trump kuvattuna Brysselissä vuonna 2017, jolloin Trump oli aloittanut ensimmäisen kautensa USA:n presidenttinä ja Tusk toimi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.AFP / Lehtikuva
Kaikki lienee mahdollista, kun toisensa tapaavat gdanskilainen kirvesmiehen poika ja kultalusikka suussaan syntynyt, rikoksista tuomittu hiuspehko, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Kun Donald Trump palaa valtaan kahden viikon kuluttua Atlantin toisella puolella, kohtalon oikusta hänellä on vastapelurina valtameren tällä puolella toinen Donald, Puolan pääministeri Donald Tusk.
Puola otti Tuskin johdolla Euroopan unionin puheenjohtajuuden haltuun tammikuun alusta. Nyt on Puolan momentum, sillä koko Eurooppa odottaa henkeään pidättäen, miten "meidän Donald" pärjää sen toisen kanssa.
Amerikkalaisessa pilapiirroksessa äkäisenä kirkuva Donald Duck, siis Aku Ankka, vaatii Trumpin vaalivoiton jälkeen Ankkalinnan henkilörekisteritoimistossa, että hänen on saatava heti vaihtaa etunimensä.
Amerikan Aku ei selvästikään tiennyt, että Euroopan johtajista löytyy toinen Donald, jonka kanssa hän voisi ylpeänä kantaa samaa nimeä.
Donald Trumpilla ja Donald Tuskilla on etunimen lisäksi myös toinen yllättävä yhtäläisyys: molemmat ovat tehneet vaalitappion jälkeen uskomattoman comebackin, paluun vallan huipulle – Trump neljän vuoden, Tusk kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Euroopan unionin viime vuosien rämpimisessä kriisistä toiseen yksi harvoja valopilkkuja on ollut suuren Puolan paluu oikeusvaltioksi ja vahvasti demokratiaa ja EU:ta rakentavaksi jäsenmaaksi lähes kymmenen vuoden kansallispopulismiseikkailun jälkeen vuoden 2023 lopussa.
Se, että EU-pöytään palanneen Donald Tuskin ääni ei ole vielä kuulunut kovemmin, johtuu kovasta urakasta kääntää kotimaa ja sen instituutiot taas demokratian vaatimuksia vastaaviksi.
Pahana jarruna on ollut kansallispopulistista Laki ja oikeus -puoluetta edustava tasavallan presidentti Andrzej Duda, jolle perustuslaki antaa veto-oikeuden lakimuutoksiin.
Tästä vuodesta onkin tulossa Tuskin kannalta ratkaiseva vuosi myös siinä mielessä, että jos hänen puolueensa voittaa myös toukokuussa pidettävät presidentinvaalit niin kuin tarkoitus on, silloin Tuskilla on mahdollisuus antaa äänensä todella kuulua.
Samalla hän pääsee vapaasti tekemään myös niitä kansalaisten oikeuksia koskevia uudistuksia, joita häneltä odotetaan.
Ihan mitätön vaalivaltti ei ole myöskään ne runsaat 130 miljardia euroa, jotka EU-komissio maksaa vuoteen 2027 mennessä. Kyseessä on Puolalta aiemmin jäädytettyjä rahoja ajalta, jolloin se rikkoi systemaattisesti EU-jäsenyyden edellyttämiä demokratiavaatimuksia, kuten itsenäistä oikeuslaitosta, vapaata mediaa, vähemmistöoikeuksia ja niin edelleen.
Mutta Luojan kiitos, kolmesta keskeisestä asiasta Tusk ja Duda ovat sentään yhtä mieltä: Ukrainan tukemisesta, Putinin vastustamisesta ja puolustusvoimien vahvistamisesta. Siperia on opettanut puolalaiset yli puoluerajojen.
Jos Tuskin maltillista oikeistoa edustava Kansalaisfoorumi-puolue voittaa keväällä myös tasavallan presidentin viran, Tuskista voidaan odottaa Euroopan uutta vahvaa johtajaa.
Siihen Tuskilla on hyvät edellytykset, sillä hänellä on vankka kokemus EU-koneiston huipulta, hänen takanaan on EPP, suurin puolueryhmä sekä EU-komissiossa että EU-parlamentissa, ja hän edustaa isoa jäsenmaata, joka kuluu niin sanottuun Weimarin kolmikkoon Ranskan ja Saksan rinnalla.
EU-komissiossa Tusk on onnistunut saamaan Puolalle budjettikomissaarin painavan salkun ja salkun haltijaksi läheisen luottomiehensä Piotr Serafinin, jolla on vahva EU-tausta.
Lisäksi Tusk kuuluu niihin johtajiin, jotka ovat aina sitkeästi varoittaneet idän uhasta – kuuroille korville.
Kun Tusk valittiin EU:n presidentiksi eli jäsenmaiden neuvoston puheenjohtajaksi vuonna 2014, huippuviran hänelle taisteli puoluesisar Angela Merkel.
Näiden kahden yhteistyö olikin sen verran tiivistä, että Brysselissä Tuskia alettiin pian kutsua lisänimellä ”le mari de Merkel”, ”Merkelin aviomies.”
Mutta vaikkei puolalaisen kielitaito ollut parhaasta päästä eikä hän ollut puhujanakaan Brysselin paras, hän voitti nopeasti kaikkien kannatuksen vahvasti EU-henkisenä taustavaikuttajana, taitavana luovijana ja asioiden junailijana kulisseissa niin, että kaikki jäsenmaat luottivat häneen. EU-koneiston rattaiden pitäminen öljyttyinä on EU-presidentin tärkein tehtävä.
Nyt, jos koskaan, on tällaiselle johtajalle todellakin tilausta unionissa, jonka perinteinen valtakaksikko, Saksa ja Ranska, ovat molemmat samaan aikaan pois pelistä omien sisäpoliittisten ongelmiensa johdosta.
Puolan keskeinen rooli Ukrainan tukemisessa ja sen logistiikassa sekä maan kova panostus omaan maanpuolustukseen ja itärajan vahvistamiseen antavat sen johtajalle suurta uskottavuutta varsinkin tässä maailmantilanteessa.
Nyt on siis todellakin Puolan momentum. Varsovasta on jo selvästi tullut keskeinen pääkaupunki Euroopassa.
Kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron onnistui yllättäen marraskuussa järjestämään Trumpin ja Ukrainan presidentti Volodimir Zelenskyn tapaamisen Élysée-palatsissa Notre Damen katedraalin avajaisten yhteydessä, kiirehti hän tuota pikaa Varsovaan raportoimaan keskusteluista Tuskille, vaikkei Puolan EU-puheenjohtajuus ollut vielä alkanutkaan.
Saman matkan teki myös Friedrich Merz, Saksan todennäköisin liittokansleri Olaf Scholzin ja helmikuun vaalien jälkeen. Hänkin ehätti Varsovaan raportoimaan matkastaan Kiovaan ja keskusteluistaan Zelenskyn kanssa.
Donald Tuskin etu on myös se, että EU:n huippuviran entisenä haltijana hänellä on ymmärrys nähdä, ettei kukaan voi hallita EU:ssa yksin, joten odottaa sopii, että välttämätön yhteistyö heikentyneiden Saksan ja Ranskan kanssa myös sujuu häneltä. Tuskin yhteydenpito Pohjoismaiden ja Baltian maiden johdon kanssa on tiivistä.
Brysselissä on nyt suojasää myrskyn jälkeen ja huokaistaan syvään helpotuksesta Unkarin tuskallisen EU-puheenjohtajuuden jälkeen. Pääministeri Viktor Orbánhan yllätti kaikki sooloilemalla muka EU:n nimissä "rauhantunnustelijana" Kiovassa, Moskovassa, Pekingissä ja vielä Floridassa Trumpin pakeilla.
EU:n yhtenäisyyden puolustajana Tusk jättikin sooloilevan Unkarin edustajan kokonaan kutsumatta Puolan EU-puheenjohtajuuden juhlallisuuksiin Varsovassa.
Poissaolollaan herätti tosin huomiota myös presidentti Duda, joka oli kyllä saanut kutsun, mutta meni silti mieluummin hiihtämään vuoristoon.
Mutta Tuskin varsinainen tulikoe on vielä edessä ja siinä hän on niin paljon vartijana, että hirvittää.
Kun se toinen, arvaamattomuudestaan tunnettu Amerikan Donald on astunut valtaan rapakon takana ja Ukrainan sodan kolmas vuosipäivä koittaa ensi kuussa, tarvitsee Euroopan Donald kaikki neuvottelijan taitonsa, että hän saisi kaimansa pitämään uhkauksistaan huolimatta Naton suojan Euroopalle sekä ymmärtämään sen, ettei Putinin voiton salliminen Ukrainan sodassa eikä rauha Putinin ehdoilla ole kenenkään etu.
Kun toisensa tapaavat gdanskilainen kirvesmiehen poika ja kultalusikka suussaan syntynyt, rikoksista tuomittu hiuspehko, kaikki lienee mahdollista; täydellinen katastrofi tai sitten yllättäen ihan jotakin muuta. Putinin tavoin Trump ei tunnetusti arvosta järjestöjä, eikä hän siis välitä EU:sta tippaakaan, pikemminkin päinvastoin.
Mutta puolalaisena Tusk saattaisi saadakin arvostusta Trumpin silmissä. Yhä 20 EU-vuoden jälkeen puolalaiset nimittäin kuuluvat amerikkalaismyönteisimpiin kansoihin koko maailmassa.
Vuonna 2023 peräti 93 prosenttia Donald Tuskin maanmiehistä suhtautui Yhdysvaltoihin myönteisesti. CIA tuki aikoinaan vahvasti Solidarnosc-liikettä kommunistivallan kaatamiseksi, ja Yhdysvallat ajoi voimakkaasti Puolan Nato-jäsenyyttä, jotta maa rauhoittuisi ja kehittyisi toimivaksi demokratiaksi.
Kun Trump kävi maassa presidenttinä vuonna 2017, tienvarret olivat täynnä Yhdysvaltain lippuja innokkaasti heiluttavia kansalaisia.
Myöhemmin, kun Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikainen neuvonantaja K.T. MacFarland kävi Puolassa presidentti Joe Bidenin virkakauden aikana, Trumpin vastustajia ilmestyi paikalle.
He saivat MacFarlandilta valistusta: ”Piditte siitä tai ette, mutta Donald Trump rakastaa puolalaisia”. Mihin se perustuu, toivottavasti se vielä selviää Tuskille.
Ehkä syynä on se, että Puola ei todellakaan kuulu niihin Euroopan vapaamatkustajiin, joita Trump patistaa nostamaan huomattavasti puolustusbudjettiaan.
Tänä vuonna Puola uhraa huikeat 4,7 prosenttia BKT:sta puolustusmenoihin, ja 35 prosenttia sen asehankinnoista tehdään Yhdysvalloista. Diilejä rakastavan Trumpin luulisi pitävän siitä.
Parhaassa tapauksessa juuri Puola voisi olla Trumpin hallinnolle eräänlainen antenni Venäjän suhteen, joka osaisi tulkita sille Venäjän pyrkimyksiä.
Mutta onko sellainen edes mahdollista? Trump tuntuu olevan kuin tuuliviiri: Se, joka viimeksi pääsee kuiskaamaan jotakin hänen korvaansa, on aina oikeassa.
Silti on Euroopalla kerrankin herraonnea, kun juuri Ukrainan sodan traagisella ja ratkaisevalla hetkellä ottaa EU:n puheenjohtajuuden harteilleen sekä Ukrainan että koko unionin kannalta paras mahdollinen valtiomies.
Vaikka nämä kaksi Donaldia ovat kuin eri planeetalta, toivotaan, että he onnistuisivat kulkemaan edes vähän matkaa yhdessä. Ukraina tarvitsee nyt kipeästi molempia Donaldeja.
