Helena Petäistön kolumni: Euroopan vanha herrakansa pääsi eroon ajatollahistaan

Ennen Euroopan unionin suurta itälaajentumista vuonna 2004 varoitti silloinen EU-parlamentin varapuhemies, ranskalainen Pierre Moscovici, että Puolan mukana unioni saa itselleen yhtä hankalan jäsenmaan kuin Ranska. Ihan väärässä ei tämä itsekin Itä-Euroopasta, Romaniasta Ranskaan paenneiden vanhempien poika ja myöhemmin EU:n talouskomissaariksi nimitetty ranskalainen sosialisti ollutkaan. 

Kun vain vuotta myöhemmin Puolassa nousi valtaan kaksi marjaa, identtiset kaksoset, Lech ja Jaroslaw Kaczinsky, presidentti ja pääministeri, jotka vain yksi pieni kauneuspilkku erotti toisistaan, ihmetteli EU-parlamentin silloinen sosialistiryhmän puheenjohtaja Martin Schultz ääneen, miten kauan unionin 26 muuta jäsenmaata voi hyväksyä moisen tilanteen reagoimatta. 

Kaksoisveljien kotimaassa totesi kaikkien arvostama, Auschwitzista hengissä selvinnyt professori ja entinen ulkoministeri Bartoszewski suoraan, että kyseessä kaksi ”psykologista poikkeamaa”. Sen jälkeen, kun toinen veljeksistä, Lech, sai surmansa lento-onnettomuudessa vuonna 2010, jatkoi toinen ”poikkeama”, Jaroslaw, vallassa milloin virallisesti milloin kulisseissa maan suurimman puolueen, populistisen ja EU-vastaisen Laki ja oikeus -puolueen johdossa. Vasta nyt, vuonna 2023, näyttää tälle koko Eurooppaa jäytäneelle tilanteelle tulevan vihdoin loppu. 

"Edessä jännitteitä ja taistelua"

Kun muutoksen tuulenpuuska leuhahti Puolassa kaksi viikkoa sitten, ei Brysselissä kukaan ollut oikein uskoa sitä todeksi vaalitulosten selvittyä, niin pitkään hankalaa tilannetta on unionin viidenneksi suurimman jäsenmaan kanssa pitänyt kestää ja siihen tottua. Ja totta on, ettei Laki ja oikeus -puolue suinkaan tee Puolan Paluuta demokratiaan helpoksi, päinvastoin. Sillä oli kuulemma jo vaaleihin mennessä tarkka suunnitelma ja lista toimista, millä hankaloittaa ja hidastaa mahdollista vallan vaihtumista ja uutta politiikkaa. Kaczinsky totesikin vaali-iltana: ”Edessä on jännitteitä ja taistelua”.

Hänen puolueensa on ottanut tiukkaan otteeseensa sellaiset tärkeät laitokset kuin perustuslakituomioistuin, korkein oikeus ja Puolan keskuspankki. Ja ennen kaikkea tasavallan presidentillä on veto-oikeus hallituksen lakiesityksiin. Sen johdosta tiedossa on hankalaa yhteishallintaa ainakin vuoteen 2025 eli tuleviin presidentinvaaleihin asti. Oikeus ja laki -puolueesta tullut presidentti Andrzej Duda lupaa tuskaa ja hampaidenkiristystä tulevalle koalitiohallitukselle.

Lue myös: Kommentti: Puolan uusi suunta on merkittävä muutos Euroopalle 

Perustuslain mukaan presidentti nimittää uuden pääministerin ja hallituksen jäsenet. Kaiken logiikan mukaan presidentin kuuluisi antaa virka opposition johtajalle Donald Tuskille, jonka vaaliliitto kahden muun puolueen kanssa sai suurimman kannatuksen ja siis enemmistön parlamentissa. Mutta suurimpana yksittäisenä puolueena pysyi edelleen Laki ja oikeus -puolue yli 35 prosentin kannatuksella. Yleisesti onkin odotettu, että tilanteen pitkittämiseksi ja opposition valtaan nousun lykkäämiseksi Duda määräisikin tunnustelijaksi edellisen pääministerin Mateusz Morawieckin Laki ja oikeus -puolueesta. Näin siitäkin huolimatta, että maata kahdeksan vuotta hallinnut ja nyt ehdottoman enemmistön parlamentissa menettänyt puolue ei kykene kokoamaan hallitsemiseen riittävää koalitiota liian pienen äärioikeistopuolueen kanssa. 

Äärioikeiston tavoite päästä kuninkaantekijäksi tyrehtyi lopulta vain seitsemän prosentin kannatukseen. Donald Tuskin johtama Kansallinen foorumi -puolue puolestaan sai runsaan 30 prosentin kannatuksen, mutta hänen kokoamansa kolmen puolueen vaaliliitto yltää yhdessä enemmistöön parlamentissa 248:lla kansanedustajalla. Kaksi muuta puoluetta ovat keskustalainen Kolmas tie sekä Uusi vasemmistopuolue. Kumpikaan niistä ei halua suin surminkaan hallita Laki ja oikeus -puolueen kanssa.

Perjantaina ilmeni, että presidentti Duda onkin päätynyt kompromissiin. Ensi viikolla hän kutsuu kaikki mahdolliset komissiot keskustelemaan kanssaan hallituksen nimittämisestä. Perustuslain mukaan hänen on nimitettävä uusi hallitus kaksi viikkoa uuden parlamentin ensimmäisestä istunnosta laskien. Jännitettävää siis riittää. 

Trumpista Bideniin

Kaikkein eniten närää presidenttiä kohtaan on aiheuttanut se, että päivänä, jolloin Laki ja oikeus -puolueelle kehnot vaalitulokset julkistettiin, hän otti ja nimitti vielä 72 uutta tuomaria takaamaan sen, että oikeuslaitos pysyisi populistipuolueen pihdeissä vielä vuosia vallanvaihdon jälkeenkin. Muistuttaa ihan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin touhuja valtansa viimeisinä päivinä. Tusk on nimittäin luvannut kumota demokratiaa rajoittavat lait ja palauttaa Puolan oikeuslaitokselle riippumattomuuden poliittisesta vallasta. Kyseessä on vakavimmin EU:n ja Puolan välejä hiertävä asia, sillä itsenäinen oikeuslaitos on ehdoton edellytys demokratian toteutumiselle.

Lue myös: EU vaatii Puolalta selitystä – opposition mukaan jopa neljännesmiljoona viisumia myönnettiin lahjuksia vastaan

Mutta se, että edessä on vaikea paluu kohti demokratiaa, ei himmennä Donald Tuskin jo tähänastista poikkeuksellista henkilökohtaista saavutusta, joka hakee vertaistaan Euroopan rauhanajan lähihistoriassa. Tusk toimi Puolan pääministerinä vuodesta 2007 lähtien vuoteen 2014, jolloin hänet nimitettiin ensimmäisenä itäeurooppalaisena EU:n presidentiksi. Valtaan paluun onnistuminen kymmenen vuotta myöhemmin on äärimmäisen harvinaista. 

Enteitä siitä antoi kyllä viime kesäkuun 4. päivä Varsovassa, missä paahtavan auringon alla liehui Puolan ja EU:n lippumeri. Pääkaupungin kaduilla marssi valtava kansanjoukko, arviolta puoli miljoonaa puolalaista, oppositiojohtajien johdolla. Keulakuvana kulki valkoisen paidan hihansa käärinyt Donald Tusk, joka oli kymmenen viime vuoden aikana nähty tummassa puvussa ja kravatissa niin oman maansa kuin Euroopan unionin johdossa kunnes hän palasi kotimaahan kaksi vuotta sitten. Jo huhtikuussa Tusk oli saanut kansanjoukot liikkeelle kutsullaan marssimaan inflaatiota, varkautta ja valheita vastaan sekä vapaiden vaalien, demokratian ja eurooppalaisen Puolan puolesta. 

Paikalle tulvi ihmisiä joka puolelta maata, nuoria ja vähemmän nuoria, myös kokonaisia perheitä, kaikki kyllästyneitä patavanhoillisen hallituksen tökeröön propagandaan ja toimiin, jotka toivat Puolalle enemmän ongelmia kuin ratkaisuja sekä vain riitoja muun Euroopan kanssa. Innostus ja päättäväisyys kestivät aina vaaleihin asti. Ihmiset jonottivat vaaliuurnilla tuntikausia myöhään yöhön, sillä äänestämään pääsivät kaikki, jotka olivat tulleet paikalle viimeistään kello 21, jolloin vaalipaikkojen oli määrä sulkea ovensa. Äänestysvilkkaus ylitti kaikki odotukset. Se nousi 73:een prosenttiin, siis reilusti yli jopa Puolan ensimmäisten vapaiden vaalien vuonna 1989, jolloin 63 prosenttia käytti innoissaan uutta vaalioikeuttaan. Kaksi viikkoa sitten muu Eurooppa katsoi vaikuttuneena demokratian voittokulkua maassa, jossa demokraattisia arvoja oli poljettu lähes vuosikymmenen ajan. 

Lue myös: Puolassa jopa miljoona ihmistä osoitti mieltään hallitusta vastaan – "Suurin mielenosoitus Varsovan historiassa"

Aivan kuin brittinuoret myös nuoret puolalaiset äänestivät nyt massiivisesti Euroopan eli oman eurooppalaisen tulevaisuutensa puolesta. Brexit-äänestyksestä säikähtäneet Puolan nuoret eivät todellakaan jättäneet näitä kannaltaan ratkaisevia vaaleja väliin. Peräti 70 prosenttia nuorista antoi äänensä Eurooppa-mielisille puolueille.  Ja aivan kuin rohkeasti kapinoivat iranilaisnaiset myös Puolan nuoret naiset nousivat voimalla omia ajatollahiaan vastaan ja kostivat heille vaaliuurnilla aborttioikeuden menettämisen ja naisen aseman heikentämisen. Seksuaalivähemmistöt tekivät samoin. 

Nyt Puolalla on oma Joe Bideninsa, jonka tehtävänä oli korjata Donald Trumpin tekemät virheet niin kotimaassa kuin ulkomailla. Donald Tuskia odottaa sama tehtävä eli vanhan vastustajansa Kaczinskyn jälkien korjaaminen palauttamalla Puola demokratian tielle ja Euroopan unionin keskiöön. Odotukset ovat suuret niin kotimaassa kuin sen rajojen ulkopuolella.

Berliinissä voidaan olla varmoja siitä, että Kaczinskyn lietsoma Saksan vastainen kampanja loppuu naapurimaan johdossa. Saksaa puhuvan Donald Tuskin nimittäminen aikoinaan EU:n presidentiksi oli nimenomaan Saksan liittokansleri Angela Merkelin idea, jonka hän runnasi onnistuneesti läpi. Ja hyvin Tusk sopikin korkeaan EU-tehtävään, jossa on ennen kaikkea osattava luovia eri osapuolten välillä ja sovitella heitä yhteen kulissien takana.

Orbánin tuska kasvaa

Budapestissä ja Bratislavassa ollaan pettyneitä, ja muualla Euroopassa iloisia Unkarin pääministerin Victor Orbánin jäämisestä ilman uskollista ja suurinta tukijaansa sekä sitä, että niin sanotut Visegradin maat supistuivat nyt Unkariin ja Slovakiaan. ”Jos nyt mennään helvettiin, mennään sinne sitten suurella valkoisella hevosella”, totesi Slovakiassa EU-vastainen populistijohtaja Robert Fico, joka joutui vastikään presidentinvaalit voitettuaan ottamaan hallituskoalitioon myös maltillisempaa sakkia. Valkoisella hevosella tai ilman, Visegrad-maiden änkyröinti laimenee nyt, ja Orbán jää yksin. 

Myös Ukrainan EU-tulevaisuuden tieltä väistyy nyt suuri vastaanhangoittelija, sillä Tuskin kanssa voi keskustella asiallisesti ja sovittelevasti myös EU:n laajentumisesta ylipäätään, mutta erityisesti haastavasta laajentumisesta Ukrainaan, jonka kanssa Puolaa hiertää maatalous ja viimeksi viljatoimitukset. Isoja kysymyksiä, joiden kanssa painimiseen Tusk jos kuka tottui EU:n presidenttinä.

Lue myös:Puolan presidentti: Kommentit Ukrainan aseistamisen lopettamisesta tulkittu väärin 

Puolan sisällä Tuskin odotetaan palauttavan demokratian mukaisen vallanjaon, johon kuuluvat poliittisen vallan lisäksi itsenäinen oikeuslaitos ja vapaa media. Tuskin johtaman vaaliliiton voitto on saavutus siinäkin mielessä, että se onnistui siitä huolimatta, että koko valtiollinen media on ollut Puolassa tiukasti vallanpitäjien käsissä. Siinä riittää putsaamista. Palkintona paluusta demokratian tielle on odottamassa melkoinen summa rahaa, 58 miljardia euroa, jotka EU-komissio on jäädyttänyt Puolan osalta EU-elvytysrahastossa. Rahakirstun avaamisen mahdollisuus antanee lisämotiivia asioiden korjaamiseen niin nopeasti kuin suinkin mahdollista.

Abortin saannin vapautuminen on toivelistalla ylhäällä, niin monta nuorta puolalaisnaista on viime vuosina kuollut henkeä vaarantaneeseen raskauteen. Myös sekä naisten että seksuaalivähemmistöjen aseman parantaminen ovat tehtävälistalla. Energiapolitiikan muuttaminen hiilen ja maakaasun käytöstä kohti vihreää siirtymää on iso kokonaisuus Tuskille osoitetulla toivelistalla. Ne lienevät täysin linjassa Tuskin oman ajattelun kanssa.

Suomen lähin eurooppalainen suurvalta

Mutta miten 38 miljoonan asukkaan voimakastahtoinen Puola asettuu Euroopan suureen kuvioon? Puolalainen Rzeczpospolita-lehti on ehättänyt ennustamaan, että jo muutaman kuukauden kuluttua Puola voisi olla Saksan ja Ranskan rinnalla yksi Euroopan unionin kolmesta suuresta maasta. Tätä niin sanottua Weimarin kolmiota on herätelty henkiin aiemminkin ilman kummempaa tulosta. Mutta nyt, kun Euroopan niin kuin koko maailman korttipakka on sekaisin, on luonnollista, että uusi demokraattinen ja eurooppalainen Puola pyrkii Euroopan johtovaltioiden joukkoon. Tuskin johdolla se voi onnistuakin.

Lue myös: Puola pullisteli lihaksiaan sotilasparaatissa – välittää selkeän viestin Moskovalle

Vanha herrakansa on aina herrakansa. Kun Brittiläisen kansainyhteisön emämaa poistui EU:stä, jäljelle jäi vain toinen entinen siirtomaavalta, Ranska. Saksalla eikä Puolalla ei ole ollut siirtomaita, mutta jo kokonsa perusteella Saksa on herra talossa. Puolan historiallinen suurvalta-asema ei ulottunut merten taakse niin kuin Ranskalla ja Britannialla, mutta ulottui laajalle Euroopassa, muun muassa Ukrainaan asti. Vähemmästäkin syntyy tarve päsmäröidä laajempiakin kuin vain oman maan asioita. Saksan liittokansleri Olaf Scholzille on välien lämpiäminen naapurimaahan  taatusti tervetullutta kehitystä. Ranskan presidentti Emmanuel Macron puolestaan on katunut julkisesti sitä, ettei Ranska ole aiemmin kuunnellut tarpeeksi Itä-Euroopan maita. Nyt Tusk tarjoaa hänelle loistavan tilaisuuden korjata tilanteen. 

Suomelle uusi, demokraattinen Puola on maantieteellisesti lähin eurooppalainen suurvalta. Se kannattaisi varmasti ottaa huomioon paremmin kuin mitä tähän asti on tehty. Tiet vain auki Varsovaan, Krakovaan ja Wroclawiin. Sitä paitsi saanen ohimennen muistuttaa kaikille naislukijoille, että Puola kuuluu Euroopan käsisuudelmavyöhykkeeseen, ja sehän on sille vain silkkaa plussaa.