Kulunut vuosi tunnettiin vaalien supervuotena, sillä yli 50 maassa pidettiin joko parlamenttivaalit tai äänestettiin presidenttiä, tai molemmat. Lisäksi oli aluevaaleja, kuten Saksan itäisissä osavaltioissa, ja EU:ssa ylikansalliset parlamenttivaalit. Ja sitten oli näytösvaaleja, kuten Venäjällä.
Voi todeta, että vuosi oli poliittisesti kuohuva uurnillakin eri puolilla maailmaa, ja osa vaaleista järjestettiin odottamatta. Mitä vaalivuodelta ennakkoon odotettin, voi lukea tästä.
Miten käy Trumpin, Putinin tai Taiwanin? 2024 on kaikkien aikojen vaalivuosi
Atlantin länsipuolella republikaanien Donald Trump tekee paluun Valkoiseen taloon 20. tammikuuta. Myös senaatti ja edustajainhuone ovat republikaanien hallinnassa.
Trumpin merkittävin republikaanihaastaja Nikki Haley siirtyi kiltisti ja nöyrästi ei-koskaan-trumpilaisesta asenteesta tulevan presidentin jalkojen juureen. Istuva demokraattipresidentti Joe Biden vanheni silmissä ja jätti painostuksesta leikin kesken, mutta tilalle noussut Kamala Harris sai lopulta reilut kaksi miljoona ääntä vähemmän kuin salamurhayritysten kohteeksi ennen vaaleja joutunut Trump.
Odotukset ja huolet Trumpista eivät ole vuoden mittaan muuttuneet. Hän yhä karsastaa EU:ta, Natoa ja Ukrainaa, uhkaa tullipolitiikalla – eikä vain Kiinaa, ja vannoo ajavansa pois laittomasti maassa olevat, maataloudelle elintärkeät, siirtolaiset.
Odotettavissa on heiluvaa, nykivää ja yllätyksellistä ulkopolitiikkaa.
Latinalaisessa Amerikassa odotellaan Trumpin paluuta ja tuulisia aikoja
Meksikossa naisehdokkaiden kisan voitti odotetusti Claudia Sheinbaum 60 prosentin äänisaaliilla. Morena-liittouman ehdokas lupasi jatkaa edeltäjänsä, vasemmistolaisen AMLO:n eli Andrés Manuel López Obradorin jalanjäljissä.
Maan sisäisten ongelmien kuten huumeväkivallan ja köyhyyden lisäksi Sheinbaumin kollega rajan pohjoispuolella aiheuttanee harmaita hiuksia tempoilullaan. Ja juuri kroonisen huumevalmistuksen ja -salakuljetuksen takia Trump on vihjaillut jopa aseellisista iskuista huumekartellien kohteisiin Meksikossa.
Venezuelan vasemmistolainen autokraattipresidentti Nicolás Maduro päätti järjestää presidentinvaalit heinäkuussa, ja kuinka ollakaan, hän jatkaa taloudellisesti ja poliittisesti kärsivän maan johdossa. Äänisaalis ei ollut pohjoiskorealainen, ”vain” 52 prosenttia. Siitä huolimatta niin opposition haastaja Edmundo González kuin länsimaat syyttivät Maduroa painostuksesta ja vilpistä.
El Salvadorissa bitcoinin maailman ensimmäisenä viralliseksi maksuvälineeksi hyväksynyt Nayib Bukele valittiin uudelleen maan johtoon helmikuussa.
Bukele jatkoi Latinalaisessa Amerikassa tavanomaista perustuslain kiertämistä päästäkseen ehdolle.
Hän jättäytyi presidentinvirastaan vuoden 2023 lopulla, tilalle nousi hetkeksi Bukelen perheyhtiötuttu. Bukele menestyi enemmän kuin hyvin, sai lähes 85 prosenttia äänistä, vaikka perustuslaki kieltää asettumasta uudelleen ehdolle.
Populistioikeistolaisen Nuevas Ideas eli uusia ajatuksia -puolueen Bukelen ensimmäistä kautta leimasi suuri kansansuosio, taistelu vaarallisia jengejä vastaan, mutta myös syytökset ihmisoikeusloukkauksista ja itseään hyödyntävästä vaalilain rukkaamisesta.
Bukelen haave El Salvadorista bitcoin-paratiisina ei ole toteutunut.
Panamassa oikeistolainen juristi José Raul Mulino valittiin johtamaan kanavasta tunnettua maata.
Joulun alla Mulino sai korviinsa kommentin, jota ei olisi halunnut kuulla, mutta joka voi hyvinkin toistua. Trumpin mukaan Panaman nostamat kanavamaksut ovat ryöstöä, ja sanoi, että kanava-alueella on kiinalaisia sotilaita.
Kuin paluuna Yhdysvaltain imperialismiin ”takapihallaan”, Trump uhkasi ottaa Panaman kanava-alueen takaisin Washingtonin hallintaan, vastoin maiden välisiä sopimuksia. Molina kiisti kiinalaissotilaiden läsnäolon, ja sanoi, että jokainen neliömetri Panamassa on Panaman.
Panamassa sijaitseva Daríenin katkosalue soineen ja sademetsineen on vaikeakulkuinen mutta merkittävä siirtolaisten reitti matkalla kohti Yhdysvaltoja, joten sekin voi nousta Panamaa piinaamaan.
Euroopassa suuret horjuivat ja Venäjä yritti vaikuttaa
Euroopassa alkukesän eurovaalit menivät melko lailla ennakko-odotusten mukaan. Keskustaoikeisto vahvistui, äärioikeiston kannatus jäi odotettua pienemmäksi. Muun muassa Ukrainan tukemisen kannalta viimeksi mainittu oli helpotus.
Eurovaalien yksi yllätysseuraus nähtiin Ranskassa. Presidentti Emmanuel Macronin keskustalainen blokki kärsi niissä tappion, joten Macron päätti yllättää ranskalaiset ja muut eurooppalaiset. Hän hajotti kansalliskokouksen ja järjesti ennenaikaiset vaalit.
Macronin riskinotto iski omaan nilkkaan. Ranskan parlamenttiin tuli kokoonpano, jonka pohjalta oli hankala pystyttää hallitus. Pääministerin paikasta tuli entistä tuulisempi.
EU:n toinen vahva voima, tai sellaiseksi laskettu ja toivottu, Saksa ajautui sekin kriisiin ja ennenaikaisiin vaaleihin helmikuussa 2025. Saksan itäisissä osavaltiossa pidetyissä osavaltiovaleissa sekä äärioikeisto että äärivasemmisto menestyivät.
Myös Saksan naapurissa Itävallassa äärioikeisto menestyi, kun vapauspuolue FPÖ sai lähes 29 prosenttia äänistä ollen suurin voittaja syyskuun vaaleissa. FPÖ haluaa pitää lämpimät suhteet Moskovaan, ja puolueettomalla Itävallalla on kylmän sodan ajan perintönä muun muassa vuosikymmenten vahva maakaasuside Neuvostoliitto/Venäjään.
Sekä Romaniassa että EU:hun kuulumattomassa Moldovassa vaalit kääntyivät kamppailuksi arvioitua Venäjän vaikuttamista vastaan.
Romaniassa marraskuussa suhteellisen tuntemattoman äärioikeistolaisen ja Venäjä-mielisen Călin Georgescun kannatus lähti rakettimaiseen nousuun pari viikkoa ennen vaaleja sosiaalisen median, erityisesti TikTokin, siivillä.
Georgescu sai lähes 23 prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella. Romanian perustuslakituomioistuin mitätöi vaalituloksen, se haistoi tiedustelutietoihin nojaten Moskovan taustavaikutusta. Georgescua siivitti myös yleinen tyytymättömyys.
Joulukuun alussa pidettyjen parlamenttivaalien jälkeinen hallitus joutuu pohtimaan, milloin maassa järjestetään uudet presidentinvaalit. Nykyinen presidentti Klaus Iohannis jatkaa virassaan siihen asti.
Romanian naapurissa, köyhässä ja monista arkielämän vaikeuksista kärsivässä Moldovassa, liberaali ja EU-myönteinen Maia Sandu marraskuussa voitti (55 prosenttia äänistä) itselleen toisen presidenttikauden, ulkomailla asuvien moldovalaisten äänten tuella.
Sandulla oli vastassaan Venäjä-myönteisen puolueen ehdokas Alexandr Stoianoglo. Sandun turvallisuuspoliittisen neuvonantajan ja EU:n mukaan Venäjä yritti vaikuttaa vaaleihin. Moskova kiistää syytökset.
Vain hieman ennen Sandun voittoa, moldovalaiset olivat kansanäänestyksessä liputtaneet EU-jäsenyyden hakemisen puolesta erittäin niukalla enemmistöllä. Myös tässä äänestyksessä muiden muassa vaalitarkkailijat toivat esiin äänien ostamista. Rahaa tähän olisi tullut Venäjältä.
Poliittinen epävarmuus ja Venäjän pitkäaikainen vaikutus näkyy Mustanmeren itärannalla Georgiassa, presidentinlinnassa ja mielenosoituksina kaduilla.
29. joulukuuta presidentinvalan vannoi Georgialainen unelma -puolueen Mikheil Kavelashvili, entinen ammattijalkapalloilija. Hän oli ainoa ehdokas vaaleissa, joissa äänen saivat antaa yhteensä 300 parlamentin, ja alue- ja paikallishallinon edustajaa. Georgialainen unelma -puolueen takapiruna sanotaan hääräävän Moskova-mielisen miljardöörin, entisen pääministerin Bidzina Ivanishvilin.
Oppositio jätti asettamatta ehdokastaan presidentinvaaleihin. Se - ja useat länsimaat - katsoi, että Georgialainen unelma oli vilpillisesti voittanut lokakuun parlamenttivaalit. Kyseinen valtapuolue sanoo, että sekä parlamentti- että presidentinvaalit sujuivat moitteetta.
Tbilisin kaduilla on osoitettu toistuvasti mieltä Georgian EU-suuntauksen puolesta. Presidentin virasta poistunut Salome Zourabichvili sanoi lähtiessään, että hän jättää presidentinlinnan, mutta Kavelashvili ei ole presidentti kansan silmissä.
Presidentin virka on seremoniallinen, mutta kriisin symboliarvo on suuri: haluaako Georgia katsoa länteen vai Kremliin, ja kykeneekö Venäjä ohjaamaan maata.
Jos Euroopassa jossain vaalit menivät lukuisten ennusteiden mukaan, ne käytiin Britanniassa.
Keir Starmerin johtama työväenpuolue murskasi vuodesta 2010 lähtien maata David Cameronin, Theresa Mayn, Boris Johnsonin, Liz Trussin ja Rishi Sunakin ohjauksella hallinneen konservatiivivallan.
Labour sai peräti 402 paikkaa 650:sta. Työväenpuolue sai äänistä kuitenkin vain 33.7 prosenttia, joten vaalijärjestelmä ei kerro läheskään totuutta puolueiden suosiosta. Niinpä Starmerin mandaatti ei ole heikkoon talouteen ja rapistuvaan infrastruktuuriin väsyneen kansan silmissä järkähtämättömän kova.
Venäjällä läpihuutojuttu, Iranissa presidentti kuoli onnettomuudessa
Venäjällä vaalit sujuivat Kremlin kassakaappikäsikirjoituksen mukaan.
Vladimir Putin sai äänistä noin 88 prosenttia, virallisen laskennan jälkeen. Kyse on Putinin viidennestä kaudesta presidenttinä. Äänestysaktivisuus oli peräti 77 prosenttia. Vuonna 2018 luku oli noin kymmenen prosenttiyksikköä pienempi.
Valko-Venäjällä presidentti Aljaksandr Lukashenkan poliittiset askelmerkit olivat mallia Putin. Kun helmikuun parlamenttivaaleissa oppositiopuolueita ei ollut mukana, kaikki 110 paikkaa menivät Lukashenkan myötäilijöille.
Vapaita vaaleja ei ole totuttu näkemään Iranissakaan.
Maaliskuun parlamenttivaaleissa 290-paikkaisen kansanedustuslaitos majlisin suurimmaksi ryhmäksi nousi vanhoillisten blokki. Ulkopolitiikassa he haluavat yhä tiiviimpää yhteistyötä Kiinan ja Venäjän kanssa.
Heidän voittoaan edesauttoivat monien uudistusmielisten vaaliboikotti, ja Vartijoiden neuvosto, jolla on valta rajoittaa mielestään ’väärien’ henkilöiden ehdokkuuksia. Samainen neuvosto pääsee peukaloimaan ehdokkaita myös 88-jäseniseen Asiantuntijoiden neuvostoon.
Sen jäsenet valitaan joka kahdeksas vuosi, ja tuo hetki oli samaan aikaan parlamenttivaalien kanssa. Tämä neuvosto puolestaan valitsee Iranin korkeimman uskonnollisen johtajan, joka tällä hetkellä on 85-vuotias ajatolla Ali Khamenei. Eli valtaa pitävä vanhoillinen uskonnollinen eliitti pelaa varman päälle.
Jäytävä huoli vallasta heillä on, sillä maaliskuun vaalien osallistumisprosentti oli 41, alhaisin luku sitten vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen. Pääkaupungissa Teheranissa vain joka neljäs viitsi astella uurnille.
Tämän lisäksi suuren Lähi-idän poliittiset ja sotilaalliset muutokset, eli Israelin sotilasvallan kasvu Hizbollahin rampauttamisen myötä, on Iranin nykyjohdolle painajainen.
Yllätysvaalitkin Iranissa järjestettiin, ohi virallisten koreografioiden.
Istuvan vanhoillisen presidentin Ibrahim Raisin helikopteri putosi hänelle kohtalokkain seurauksin toukokuussa. Häntä jopa spekuloitiin Khamenein seuraajaksi, tai ainakin seuraajan valinnan keskeiseksi moottoriksi.
Alkukesästä pidettyjen vaalien voittajaksi nousi hieman yllättäen iranilaisittain maltillinen Masoud Pezeshkian lähes 55 prosentin kannatuksella. Hän on kuitenkin puun ja kuoren välissä tyytymättömän kansan, vanhoillisen hallintokoneiston ja muun muassa lännen pakotteiden heikentämän talouden kanssa.
Aasiassa vaaleja seurattiin tarkkaan myös muun muassa Intiassa, Indonesiassa, Etelä-koreassa ja Taiwanissa.
Intiassa Modi jatkaa heikentyneenä, Bangladeshissa ja Etelä-Koreassa valta vaihdettiin katujen tuella
Vahvan johtajan arvioitiin jatkavan vallassa myös Brics-maa Intiassa (nykyään Brics+ uusien mukaan tulleiden maiden takia). Maailman väkirikkaimman maan maailman suurimmissa vaaleissa touko-kesäkuussa hindukansallismielisen BJP-puolueen pääministeri Narendra Modi valittiin kolmannelle kaudelleen.
Toisin kuin Modi odotti, hän puolueineen ei saanut parlamenttiin ehdotonta enemmistöä. Puolueen kannatuksen laskulle on analysoitu useita syitä, kuten korostettu hinduidentiteettipolitiikka kansalaisten taloushuolien sijaan, ja huoli maan demokraattisten instituutioiden tilasta.
Ulkopolitiikassa Modi jatkaa Intian kasvavan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan esiin tuomista, ja riittävän suurena sillä on varaa oman ulkopolitiikkaan, oli kyse sitten Kiinasta, Venäjästä ja Ukrainan sodasta, Trumpin Yhdysvalloista tai suhteista muihin globaalin etelän maihin. Harkintaa ja tasapainoilua Modikin joutuu silti harjoittamaan.
Maailman suurimmassa muslimivaltiossa (277 miljoonaa kansalaista) Indonesiassa vanha valta jatkunee, vaikka istuva presidentti Joko ”Jokowi” Widodo jäi syrjään perustuslaillisista syistä.
Helmikuussa uuden parlamentin lisäksi indonesialaiset äänestivät uudesta presidentistä. Kisan voitti Itä-Timorissa ihmisoikeusrikoksista syytetty puolustusministeri Prabowo Subianto, joka oli pyrkinyt virkaan kahdesti aiemmin. Hänen varapresidenttinään on Gibral Rakabuming Raka, Jokowin poika.
Oppositio esitti lukuisia valituksia vaaleista, mutta Prabowo sai heti onnitteluja eri puolilta maailmaa.
Maan talous voi suhteellisen hyvin, mutta yksi iso muutos on pääkaupungin siirtäminen Jakartasta Borneon saarelle Nusantaraan, joka sai virallisen pääkaupungin statuksen marraskuussa. Jakarta on paisunut valtavaksi metropoliksi, ja merenrantakaupunki vajoaa ja on siten entistä haavoittuvampi ilmaston lämpenemiselle.
Niin länsi, Kiina, Intia kuin muut valtiot ja maaryhmittymät ovat kiinnostuneita G20-maan ulkopolitiikasta. Prabowo haluaa Brics-maaksi, joten sen aiempi länsisuuntaus saa uusia ja laajempaa horisonttia.
Kahdessa Aasian maassa vaalivuosi johti lopulta vallasta syöksemiseen.
Intian naapurin Bangladeshin tammikuisia parlamenttivaaleja syytettiin näpelöidyiksi. Pitkin kevättä ja kesää muun muassa opiskelijat järjestivät mielenosoituksia pääministeri Sheikh Hasinan omia suosivaa politiikkaa vastaan.
Protestit äityivät virkavallan otteiden seurauksena väkivaltaisiksi, ja Hasinan linja muuttui yhä autoritaarisemmaksi. Kun asevoimat kieltäytyi ampumasta vihaisia kansalaisia, pääministeri erosi ja pakeni Intiaan. Nyt maata hallitsee väliaikainen hallitus, neuvonantajanaan Muhammad Yunus, vuoden 2006 Nobelin rauhanpalkittu.
Maailman kahdeksanneksi väestörikkaimman valtion (173 miljoonaa) jatkoa seurataan tarkkaan. Sen odotetaan ottavan hieman etäisyyttä Intiasta, toisaalta se ei halua syöksyä Kiinan tai Yhdysvaltojen kainaloon.
Toinen mullistus tapahtui vakaaksi lasketussa demokratiassa Etelä-Koreassa.
Huhtikuussa presidentti Yoon Suk-yeolin konservatiivipuolue PPP kärsi tappion liberaalioppositiolle. Vaalitulos ei ainakaan lisännyt jo muutenkin alhaisena ollut kansansuosiota, ja sitä pidettiin presidentin oman tulevaisuuden mittarina.
Yoonin ajamat lakihankkeet tyssäsivät parlamenttisalissa. Yoonin turhautuneisuus repesi liitoksistaan, ja joulukuun alussa hän julisti poikkeustilan.
Se epäonnistui täydellisesti. Yoon syytti kaduille lähteneitä vastustajiaan kapinaan kiihottajiksi ja puhui kommunistisen Pohjois-Korean uhasta. Voittoisaksi odottamansa kommunistikortin heiluttamisen sijaan Yoon sai lähteä, ja hänelle jäi käteen valtakunnansyytekortti. Pian saman syytteen sai niskaansa vt. Presidentti Han Duck-soo.
Kaduilla ei tällä kertaa nähty takavuosikymmenien demokratiavaatimuksia tukahduttanutta rajua sotilasväkivaltaa, jota 2024 kirjallisuuden Nobelin saanut Han Kang on kuvannut teoksissaan.
Suurin liittolainen Yhdysvallat seuraa Soulin politiikan tekoa huolissaan. Etelä-Korea ei ole muuttamassa ulkopolitiikan linjaansa, mutta Yhdysvalloilla on maassa 28 500 sotilasta, ja niemimaan pohjoispuolella Pohjois-Korea ydinaseineen ja Venäjän tukemisineen.
Taiwan pysyy globaalina polttopisteenä, Yhdysvallat huolissaan Tyynenmeren saarivaltioista
Aasiassa vaalivuoden avasi tammikuussa Taiwan, Kiinan itselleen vaatima pieni saari, mutta globaali kansainvälispoliittinen merkitys.
Maata kahdeksan vuotta hallinneen DPP-puolueen William Lai Ching-te valittiin presidentiksi, tosin edeltäjäänsä huomattavasti pienemmällä äänimäärällä.
Teknologisesti erittäin edistyneen Taiwanin olemassaolo manner-Kiinasta riippumattomana on saarelaisten kohtalonkysymys, mutta Lailta ei kannata jäädä odottamaan maan virallista itsenäisyysjulistusta. Se tietäisi Kiinan laivaston, ilmavoimien ja ohjusten vyöryä Taiwaninsalmen yli.
Äänestäjillä myös oli samoja huolia kuin muuallakin, talous ja sosiaaliset olot.
Joka tapauksessa, Taiwan on ja pysyy maailmanpolitiikan yhtenä herkimmistä kysymyksistä Kiinan ja Yhdysvaltojen hegemoniakamppailussa.
Samaa supervaltojen globaalia valtapeliä käydään myös Tyynenmeren saarivaltioiden suosiosta ja tuesta.
Huhtikuussa yhä enemmän Kiinaan katsova Salomonsaaret - Australiasta koilliseen – valitsi pääministerikseen Jeremiah Manelen.
Edeltäjänsä Manasseh Sogavare, jonka ulkoministerinä Manele toimi, siirsi diplomaattiset sopimusdokumenttinsa Taiwanilta Pekingiin. Viime vuonna saarivaltio teki Kiinan kanssa turvallisuussopimuksen.
Manele jatkaa samaa suuntausta, mutta tuskin kääntää liikaa selkäänsä Yhdysvalloille ja Australialle.
Filippiineistä itään sijaitseva Palau äänesti presidentistä ja senaatista marraskuussa, lännen näkökulmasta valoisasti.
Presidenttinä jatkaa Surangel Whipps Jr., joka ensimmäisellä kaudellaan vahvisti talous- ja turvallisuussiteitään Washingtoniin, muun muassa saamalla kymmeniä miljoonia dollareita apua vuosittain, ja sallimalla Yhdysvaltain asevoimien jatkaa toimintaansa Palaun alueella. Kerrottakoon yksityiskohtana, että Whipps sai 5 626 ääntä, kun haastajansa ja lankomiehensä Tommy Remengesau 4 103 ääntä.
Tuvalu, Salomonsaarista itään Tyynellemerelle, valitsi sekin itselleen uudet poliittiset päättäjät tammikuussa.
Taiwaniin ja Australiaan myönteisesti suhtautunut Kausea Natano hävisi paikkansa, ja pääministeriksi nousi Feleti Teo. Hänen hallituksensa vakuutti helmikuun lopulla jatkavansa Taiwan-suhteita, ja haluavansa ylläpitää Australian kanssa 2023 solmiman turvallisuussopimuksen, mutta lisätä sen läpinäkyvyyttä.
Yhdeksän matalan koralliatollin muodostaman Tuvalun asukkaiden suuri ongelma valtiona on kirjaimellisesti pysyä merenpinnan yläpuolella.
Etelä-Afrikassa kaatui 30-vuotinen valta, Ruandassa se jatkuu
Afrikan suurin mutta odotettu poliittinen muutos uurnien kautta tapahtui Brics-maa Etelä-Afrikassa.
Valkoisen rotusorron eli apartheidin päätyttyä valtaan noussut Afrikan kansalliskongressi ANC menetti toukokuussa yksinkertaisen enemmistönsä parlamentissa, 30 vuoden kauden jälkeen.
Sen kannatus laski huomattavasti edellisten vaalien 57 prosentista 40:een. ANC joutui taipumaan, uuteen hallitukseen nousi ministereiksi 12 entisen opposition edustajaa. Maassa ei ole pääministeriä.
Kansallisen yhtenäisyyden hallituksen ulkopolitiikka on kaikkea muuta kuin yksimielistä. Neuvostoliitto tuki ANC:n toimintaa apartheidin aikana, joten puolue on ollut läheisissä suhteissa Kremliin, vaikka se julistaa noudattavansa sitoutumattomuuden periaatetta.
Hallituksen sisällä länsisuuntautuneet voimat ovat kuitenkin arvostelleet muun muassa ANC:n riveistä noussutta presidentti Cyril Ramaphosan kaveerausta Brics-maan presidentin Putinin kanssa.
Etelä-Afrikka on mantereen johtovaltioita, ja se haluaa toimia globaalin etelän ja pohjoisen yhdistävänä siltana. Siten hallitus joutuu tekemään diplomaattista työtä ja ylläpitää suhteita moneen suuntaan, myös länsimaihin. Samaan aikaan luonnonvaroiltaa vauras maa on taloudellisesti huonossa kunnossa, ja köyhyys ja korruptio ovat laajaa ja syvää.
Algeriassa presidentti Abdelmajid Tebboune jatkaa toiselle kaudelleen saatuaan syyskuun vaaleissa muhkean 84.3 prosentin äänisaaliin. Ääntenlaskennan rehellisyys kyseenalaistettiin, alun perin hänen ilmoitettiin saaneen jopa 95 prosenttia äänistä.
Naapurimaa Tunisiassa jatkui arabimaille tyypillinen vahvan johtajan meno, ja vaalitulos oli sen mukainen.
Reilu vuosikymmen sitten nk. arabikevät ja toiveet avoimesta demokratiasta saivat alkunsa Tunisiasta. Kun istuva presidentti Kais Saied lokakuun vaaleissa jatkaa yli 90 prosentin kannatuksella, maassa on palattu entiseen menoon. Osallistumisprosentti oli 29, joten Saied tietää, että kansa ei ole hänen takanaan.
Supervaalivuonna äänestettiin Etelä-Afrikan lisäksi muun muassa Mosambikissa, Komoreilla, Ruandassa ja Namibiassa (missä johtoon nousi nainen, Netumbo Nandi-Ndaithwah), joissa vanha valta ja vallanpitäjät jatkavat. Kansanmurhan 1994 kokeneessa Ruandassa Paul Kagame ylläpitää afrikkalaisia perinteitä ja kolmekymmenvuotista valtaansa, saatuaan lähes 100 prosenttia äänistä heinäkuussa.
Eteläisen Afrikan Botswanassa sen sijaan 60 vuotta vallankahvaa puristanut keskustaoikeistolainen BDP-puolue kärsi tappion vasemmistolaiselle UDC:lle lokakuussa. Äänestäjiltä samaan aikaan uurnilla potkut saanut presidentti Mokgweetsi Masisi lupasi kunnioittaa vaalitulosta. Timanteistaan tunnetun maan uusi presidentti on Duma Boko.
Läntisen Afrikan kaakaotuottajamaa Ghanassa valta vaihtui joulukuussa rauhallisesti John Mahaman palattua presidentiksi. Hän oli virassa aiemmin 2012-2017.
Missä äänestetään 2025?
Vuonna 2025 presidentin- ja/tai parlamenttivaaleja on muun muassa Saksassa (ennenaikaisesti), Puolassa, Kroatiassa, Romaniassa, Valko-Venäjällä, Norjassa ja Grönlannissa.
Vanhan mantereen ulkopuolella uurnat ovat valtakunnallisesti auki esimerkiksi Argentiinassa, Kanadassa, Chilessä, Ecuadorissa, Irakissa, Kirgisiassa, Tadzhikistanissa, Singaporessa, Australiassa, Mikronesiassa, Naurulla, Vanuatulla, Kamerunissa, Egyptissä, Norsunluurannikolla ja Tansaniassa.