Hehkeä äiti Manuela Bosco: Nykyisin osaan pyytää apua

Äidiksi tuleminen opetti lastenkirjan kirjoittaneen Manuela Boscon pyytämään apua silloin, kun väsymys tuntui ylitsepääsemättömältä.

Nykyisin näyttelijänä, enkelihoitajana, taidemaalarina ja kirjailijana työskentelevä Manuela Bosco, 32, tunnettiin aiemmin menestyvänä yleisurheilijana. Monilahjakkaan Manuelan tie kohti nykyistä vaihetta on ollut värikäs ja täynnä tapahtumia.

MTV3:n Nymfit-sarjasta tutun näyttelijän tuorein projekti on yhdessä näyttelijä Pamela Tolan ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa yhteistyössä tehty lastenkirja Pöytä joka tahtoi kodin (Otava).

– Sain tänään kirjan ensimmäistä kertaa käteeni. Tämä on ollut tosi myönteinen projekti, joka tapahtui jännän vaivihkaa, Manuela hymyilee kustannusyhtiö Otavan tiloissa keskiviikkona.

Kirja kertoo pöydästä, joka ei usko olevansa tärkeä kenellekään, ja perheestä, jolla ei ole aikaa rauhoittua syömään yhdessä pöydän ääreen. Boscon ja Tolan luoma tarina kauniine kuvineen kietoo viehättävällä tavalla yhteen klassisen tarinan ja nykyajan haasteet.

– Uskon, että ihmiset pystyvät hyvin samaistumaan kirjan sanomaan, Manuela sanoo.

Äitiys opetti armollisuutta

Italialaisia sukujuuria omaavalle Manuelalle ruokapöytä on ollut tärkeä paikka lapsuudesta saakka. Sen ääreen on rauhoituttu perheen ja suvun voimin purkamaan päivän tapahtumia ja keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista.

– Italiassa saatetaan olla tuntikausia pöydän ääressä, jolloin jokainen pöydän ympärillä tulee kuulluksi. Pöydän äärellä ei erotella lapsia ja aikuisia eri keskusteluun. Siinä ollaan hyvin perusasioiden äärellä.

Reilun vuoden ikäisen Sahara-tytön äiti yrittää järjestää päivittäin hetken, jolloin he ehtivät kokoontua ruuan äärelle yhdessä Saharan ja hänen isänsä, näyttelijä Kasimir Baltzarin kanssa.

– Pyrin siihen, että syömme päivittäin ainakin yhden ruokailun yhdessä, mutta aina se ei ole mahdollista. Paljolti se on tahtokysymys, vaikka aina ei tietenkään ole huono asia syödä yksin, Manuela pohtii.

Äitiyden myötä Manuelan elämään on löytynyt myös uudenlainen armollisuus itseään ja omia rajojaan kohtaan.  

– Nykyisin osaan pyytää apua helpommin. Tiedostan, että on ok, jos haluan olla hetken yksin, mennä vaikkapa kävelylle.

– Ja vaikka maalaaminen on elämässä tällä hetkellä erittäin intensiivistä, menen perheen ehdoilla. On tärkeää pystyä priorisoimaan asiat, että ehdin viettää aikaani myös tyttären kanssa ja oma jaksamiseni säilyy, hän tietää.

Lue myös:

    Uusimmat