Islamilaiseen kulttuuriin tutustunut Hannu Immonen vietti viime joulun Pakistanissa. Vaikka muutamia valoja lukuun ottamatta katukuvassa ei näkynyt perinteisiä joulun merkkejä, reissu oli mieleenpainuva.
Jäätyään leskeksi Hannu Immosen elämä sai uuden suunnan. Mies on tutustunut Suomessa maahanmuuttajiin, ja viime vuonna pakistanilainen ystävä kutsui hänet Pakistaniin joulunviettoon. Hannu oli kolme viikkoa Karachissa, joka on maan suurin satama- teollisuus- ja liiketoiminnan kaupunki.
– Pakistan on islamistisin maa, jossa olen käynyt. Joulu taas on kristillinen juhla, joten Pakistanissa joulua ei vietetä jouluna. Se on kuitenkin pyhäpäivä, jolloin vietetään aikaa ystävien kanssa, Hannu kertoo.
Jouluaattoiltana kymmenen miestä kokoontui yhteen nauttimaan runsaasta ateriasta. Eroa suomalaiseen joulupöytään oli siinä, että tarjolla ei ollut sianlihaa eikä alkoholipitoisia juomia.
– Itse olen lopettanut täysin alkoholin käytön, ja minua kiehtoo islamilaisen ruokakulttuurin terveellisyys, Hannu sanoo.
Ystävä vastassa kentällä
Lentomatkalla Istanbulin kautta Karachiin Hannu ei nähnyt juurikaan muita länsimaalaisia. Silloin häntä hieman jännitti, että mihin sitä ollaan menossa.
Koneessa oli tarkoitus täyttää maahantulokaavake. Hannu ei kuitenkaan osannut täyttää sitä, sillä teksti oli urdun kielellä.
– Selitin englanniksi, että olen pahoillani, etten ole pystynyt täyttämään kaavaketta. Virkailija katsoi papereitani tiukasti. Sitten hän hymyili ja sanoi, että meillä on sama syntymäpäivä. Juttelimme puolisen tuntia muun muassa siitä, miksi olen tullut Pakistaniin, Hannu muistelee.
Ystävä oli Hannua vastassa kentällä. Ensimmäiseksi Hannun silmiin pisti konepistooleilla varustetut vartijat. Myös isoja myymälöitä vahtivat aseistetut miehet. Ystävä kertoi, että ei ole koskaan nähnyt aseita käytettävän. Tarkoitus on kai vain luoda turvallisen tuntuinen ilmapiiri.
– Ystäväni oli yksineläjä. Kierrettyään maailmaa hän palasi kotiin ja sopi sisarustensa kanssa huolehtivansa isästä, Hannu kertoo.
Alakerta oli 94-vuotiaan isän valtakuntaa, ja ystävä asui yläkerrassa. Hannu sai majoittua yläkerran vierashuoneeseen.
Iso-Britannian vaikutus näkyy yhä
Aamurutiineihin kuului hedelmien ja vihannesten ostaminen torilta.
– Söimme säännöllisesti, mutta emme yltäkylläisesti. Itse olen aikoinani laihduttanut 33 kiloa. Olen huomannut, että usealla länsimaalaisella lihavuuden ongelma piilee ruokailutottumuksissa, Hannu toteaa.
Liikenne Pakistanissa on vauhdikasta, ja suomalaisen päätä sekoittaa lisäksi vasemman puoleinen liikenne. Muun muassa se on peruja ajalta, jolloin maa kuului Iso-Britannian alaisuuteen.
Puhutussa urdun kielessä on paljon englantia seassa, ja useat - niin köyhät kuin rikkaat - taitavat englannin kieltä. Pakistan itsenäistyi vuonna 1947, mutta brittiläisyys näkyy yhä yliopistomaailmassa ja oikeuslaitoksessa, joihin Hannu pääsi myös tutustumaan.
– Armeijalla on yhteiskunnallisesti iso merkitys, sillä puolustuslaitos omistaa teollisuutta. Yksi ystävä toi illanistujaisiin juustokakun, joka oli tehty armeijan leipomossa, Hannu kertoo.
Joulupäivänä vaalinvalvojaisissa
Joulupäivänä Hannu oli mukana korruptiota vastustavan Imran Khanin vaalitilaisuudessa. Hannu sai jopa tavata pääministeriehdokas Khanin, sillä hänen ystävänsä on tämän neuvonantaja.
Tilaisuudessa oli miljoona ihmistä, mutta muita länsimaalaisia Hannu ei juurikaan nähnyt.
– Minuun suhtauduttiin kuitenkin myönteisesti. Kun seisoin siellä PTI-puolueen lippu kädessä, joku tuli koputtamaan olkapäälle ja näytti peukkua. Myös lapset tulivat tervehtimään, Hannu sanoo.
– Pakistanista ajatellaan helposti, että se on samanlainen kuin naapurimaansa Afganistan. Kun olin lähdössä Pakistaniin, kaverit kauhistelivat, että nehän tappavat siellä. Haluaisin muistuttaa, että eivät kaikki siellä ole talebaneja.
Ystävä piti autossa esillä kolikoita. Hannu luuli niiden olevan pysäköintimaksuja varten, mutta erehtyi. Kun auto pysähtyy liikennevaloihin, joku köyhä saattaa tulla pyytämään almua. Tällöin pakistanilainen tekee päivän hyvän työn ja antaa köyhälle rahaa.
– Pakistanissa toisista välittäminen on ihan eri tasolla kuin täällä Suomessa, jossa ihmiset ajattelevat yhteiskunnan vastaavan kaikista, Hannu tuumaa.
Haaveet todeksi
Alkoholin käytöstä ja liikakiloista luopunut Hannu käy kuntosalilla päivittäin. Hänen elämässään on nyt tärkeää itsestään huolehtiminen ja elämästä nauttiminen.
– Olen matkustanut paljon, ja minulla on laaja ystäväpiiri.
Hannu aikoo eläkkeelle jäätyään lähteä konsultoimaan suomalaista teollisuutta arabimaihin. Haaveena on myös muuttaa johonkin arabimaahan ja alkaa kasvattaa metsästyshaukkoja.
– Toteutan elämäni haaveita. Lapsena olen nähnyt mustavalkoisesta televisiosta, kuinka ratsastaja lähettää metsästyshaukan. Se on jäänyt mieleeni, Hannu sanoo.
Tänä jouluna Hannu pysyttelee Suomessa tyttäriensä luona. Mutta jo uutenavuotena hän aikoo livistää Marokkoon hyväntekeväisyysprojektin perässä.
Hannun Pakistanin ystävä menehtyi tänä keväänä. Hannu on onnellinen, että otti viime vuonna kutsun vastaan ja sai viettää ikimuistoisen joulun hänen kanssaan.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Hannu Immonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
Iiris on kerännyt lähes tuhat joulukoristetta – Kuusen koristelu kestää päiviä
Minun joulumuistoni: Perheen joulu kasaan 50 markalla
Lapsiperheen joulu: Sähköt katkaistiin aattona, lahjat Tiimarista ja ruuaksi makkaraa
Poliisi kohtaa joulun mustimman puolen: Isä ja äiti aattona putkaan, lapsi sosiaaliviranomaisille
Suomalainen perheenäiti Dubaissa: Olen oppinut, että asiat järjestyvät