Tulosluettelon mukaan Oberstdorfin MM-hiihtojen yhdistetyn sprinttikisan hiihto-osuuden pituus on 7,5 kilometriä, mutta Hannu Mannisen kisalla oli todellisuudella mittaa 7,55 kilometriä. Samaan aikaan kun mitalikolmikko Saksan Ronny Ackermann sekä norjalaiset Magnus Moan ja Kristian Hammer aloitti juhlintaansa, Manninen lähti kisansa viimeiselle osuudelle, 50 metrin taipaleelle toimittajien ohi.
Ensin tv-toimittajat, sitten radiotoimittajat ja lopuksi kirjoittavat toimittajat tivasivat vuorollaan Manniselta selitystä kahdeksanteen sijaan ja siihen, ettei yksitoista vuotta jatkunut henkilökohtaisen arvokisamitalin metsästys vieläkään päättynyt. Eikä kukaan ihmetellyt, kun Manninen myönsi viimeisen 50-metrisen olleen yhtä raskas kuin varsinainen hiihto-osuus.
Jokaisen toimittajaryhmän kohdalla Manninen joutui vielä odottamaan vuoroaan, sillä hän oli jälleen vasta toiseksi paras suomalainen. Tällä kertaa hänen edellään ei ollut Antti Kuisma, vaan 16-vuotias Anssi Koivuranta, joka säteili ylpeyttä kuudennesta sijastaan.
Kuin sitruuna suussa
Sadan metrin päässä Mannisesta Saksan Ronny Ackermann juhli kisojen toista MM-kultaansa. Oberstdorfin MM-kisoista piti tulla Ackermannin ja Mannisen suuri kaksintaistelu, mutta siitä tulikin vain saksalaisen juhla. Ackermann voitti molemmat henkilökohtaiset kisat ja ratkaisi loppukirillään Saksalle hopean joukkuekisassa. Suomen yhdistetyn hiihtäjät puolestaan palaavat ensi kertaa sitten Lillehammerin vuoden 1994 olympiakisojen arvokisoista ilman mitalia.
Mannisen mahdollisuudet hävisivät sunnuntaina Oberstdorfin suurmäessä, jossa hän pääsi vain 116 metriä. Manninen näytti siltä kuin olisi joutunut imeskelemään sitruunaa, kun kisakuuluttaja kajautti suomalaisen joutuvan hiihtämään "kuin henkensä edestä". Mäkiosuus jätti Mannisen 1.36 minuuttia johdossa olleen Koivurannan ja 1.12 minuuttia Ackermannin taakse. Ennen kisoja Manninen arvioi voivansa tavoittaa Ackermannia sprintissä 45 sekuntia, mutta sunnuntain kisassa hän sai saksalaista kiinni vain 0,4 sekuntia. Hän myönsi, ettei jaksanut enää itsekään uskoa mitalimahdollisuuksiinsa mäen jälkeen. Jälleen kerran arvokisat menivät huonosti.
- En pystynyt lähellekään sitä, mitä aiemmin tänä talvena, Manninen myönsi.
- En ala tässä vaiheessa vielä mitään syitä hakemaan. En mielellään lähde selittelemään millään asioilla näitä huonoja suorituksiani, Manninen totesi MTV3:n Tulosruudulle.
Mannisella sen paremmin kuin päävalmentaja Jani Klingallakaan ei ollut selitystä vireen katoamiselle. Klinga puhui negatiivisesta kierteestä, joka alkoi normaalimatkan mäkiosuuden toisen kierroksen uusimisesta. - Vaikeilla hetkillä pitäisi olla tiukempi, Klinga sanoi.
Manninen ilmoitti etukäteen tavoitteekseen yhden henkilökohtaisen mitalin, mikä kuulosti varovaiselta puheelta urheiljalta, joka on hallinnut maailmancupia mielin määrin. Jatkossa hän sanoi aikovansa lähteä kisoihin vieläkin varovaisemmin, ilman mitään tavoitteita.
- Jos olisin sanonut, että tavoittelen kahta kultaa, kyllä teillä olisi nyt paremmat otsikot kirjoitettavana, Manninen hymähti.
Sen sanottuaan Manninen lähti tarpomaan Canossan matkansa viimeisiä askelia. Urheilijoiden alueen erottavan metalliaidan päässä häntä odotti tyttöystävä Heli, jonka halauksessa sitruuna Mannisen suussa suli vihdoin pieneksi hymyksi.
(MTV3-STT)