Hakkuut voivat vähentää hiilidioksidipäästöjä ojitetuilla ravinteikkailla turvemailla, ilmenee Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemästä selvityksestä.
Luken mukaan keskustelu metsien hiilinieluista on ollut liian yksipuolista. Ilmaston kannalta tärkeää ei ole pelkkä hakkuiden määrä vaan se, mistä metsää hakataan ja miten erilaisia metsiä hoidetaan.
Tutkimukset osoittavat, että ravinteikkaiden, ojitettujen turvemaiden päästöt maaperästä ovat suuremmat kuin karuilla maapohjilla. Kun puut kasvavat, ne haihduttavat yhä enemmän vettä, mikä laskee pohjaveden pintaa ja aiheuttaa hiilidioksidipäästöjen lisääntymisen maaperästä.
– Päästöt maaperästä voivat olla paria kertaluokkaa suurempia kuin mitä puustoon sitoutuu hiilidioksidia, kertoo hankkeen projektipäällikkö, tutkija Karri Pasanen.
Kyseisen kaltaisia metsämaita on Pasasen mukaan Suomessa huomattava määrä. Luken tutkimus koski kuitenkin vain Metsähallituksen maita Pohjois-Karjalassa.
– Päästönäkökulmasta hyvä tapa on tehdä hakkuu, mutta ei niin, että hakattaisiin kaikki pois. Jätettäisiin sinne puustoa sitomaan hiiltä ja hoitamaan vesitaloutta, Pasanen sanoo.
Hän korostaa, että tulokset pätevät vain tiettyihin ravinteikkaisiin metsikkötyyppeihin. Suomessa on hänen mukaansa paljon muita ojitettuja turvemaita. Jos maaperä on ravinteikkuudeltaan köyhempi, maaperä toimii edelleen hiilinieluna.
Metsänomistajille tarjotaan uutta tietoa
Metsänomistajien metsätaloussuunnitelmista ilmenee kunkin kuvion metsätyyppi, josta pystyy päättelemään ravinteikkuuden.