Siihen aikaan kun Urho Kekkonen sairasteli ankarasti ja Keke Rosberg ajoi hassun näköistä autoaan, pihagrilli tarkoitti tiilikasan päälle viritettyä teräsverkkoa, johon kirjolohi ja tarjousmakkarat tarttuivat. Tuon muinaisen 80-luvun alussa ainoa kaupassa myytävä grilli oli pallon mallinen. Silloin ns. pallogrilli herätti kateutta, nyt hilpeyttä. Aika tekee tehtävänsä eli kypsentää meidät ihastuksesta inhoon. Siksi uusiin grilleihin on pakko suhtautua varauksella.
Tämän ajan henki haisee kilometrin päähän. Grilleissä se tarkoittaa näyttävyyttä, isoa kokoa ja mahtavia ominaisuuksia. Jo pelkkä pistäytyminen rautakaupan puutarhaosastolla hengästyttää. Enää grillille ei todellakaan riitä, että se lämmittää siihen viskatun makkaran tai kanankoiven. Myyjän myyntipuhe on täynnä uusia sanoja ja käsitteitä, hän puhuu grillin ominaisuuksista kuin se olisi pyörille nostettu katukeittiö. Valtava kupu peittää alleen ritilöitä pursuavan kokonaisuuden, joka kypsentää ylhäältä, alhaalta ja sivusta. Grillin
sivuilla on laskutilaa ja levy, jolla voi keittää perunat ja riisit. Grillillä on voi vaivatta tehdä ruokaa puolelle suvulle, ja sillä aikaa kun aikuisten rintafileet kypsyvät, lasten makkarat pysyvät lämpiminä yläritilällä.
Kun katson 224 euroa maksavaa pömpeliä ja mietin nenäliinan kokoista terassiani, huomaan olevani ongelman ytimessä. Nykygrilliä varten on hankittava isommat tilat, miniterassille tai pienelle parvekkeelle ei
nykygrillin lisäksi mahdu kuin hyttyset.
Kun kysyn arasti, onko tarjolla jotain vaatimattomampaa, kenties ihan sellaista "neljän makkaran" lämmitysvehjettä, myyjä katsoo minua kuin listoilta jo aikaa sitten tippunutta poplaulajaa. Edustan hänelle sitä
nuhjuista, alkukantaista Suomea, joka ymmärtää vain mustuneen makkaran kieltä. Nykygrillaaja on virtaviivainen varrasihminen, joka ei polta vaan kypsentää, joka ei ahmi vaan maistelee, joka ei sähellä hiilien
kanssa vaan luottaa sähkön ja kaasun vaivattomaan voimaan. Nykygrillaaja ei itke entisen perään, vaan kokoaa pömpelinsä parvekkeen nurkkaan ja aloittaa uuden, koipireisillisen ja sisäfileellisen elämänsä.
Lähdin kaupasta tyhjin käsin, kasvoilla lihansyöjän ankara katse. Etsin ensimmäisen katugrillin ja tilasin makkarapannun. 5 euroa.
Kari Hotakainen