Finlandian esiraati: Karua proosaa

Yhden miehen raati, kirjailija Lassi Nummi valitsee tänä vuonna Finlandia-palkinnon saajan. Palkintosumma on 150000 markkaa. Palkinnon saaja paljastuu 9. joulukuuta. Valintalautakunnan työnä oli lukea 80 romaania. Sen mielestä olisi ollut helpompi nimetä kahdeksan tai kymmenen ehdokasta kuin kuusi. Ehdokkaiden joukossa on kaksi suomenruotsalaista romaania. Molemmat sekä Candida että Lanthandlerskans son ilmestyvät suomeksi ensi vuonna.
Suomalaisen proosan maisema on karu, pohjoinen. Ihmiset eivät ole kovin empaattisia, mutta löytävät silti tiensä toistensa luo, luonnehti raadin puheenjohtaja, toimittaja Tom Östling teoksissa avautuvaa sielunmaisemaa.

Proosan valtavirrassa kerrotaan muistoja lapsuudesta. Keski-ikäiset ja sitäkin vanhemmat päähenkilöt herkeävät muistelemaan nuoruutensa vaiheita. Sukutraumat, tädit ja sedät, papit ja perkeleet kansoittavat kirjojen sivuja.
Östling mainitsi useimman romaanin keskiössä olevan miehen, mutta hänellä on rinnallaan aina nainen - vaimo tai äiti. Paljon ei ole muuttunut sitten Lemminkäisen äidin, heitti Östling. Miesten motiivit lähtöön ja paluuseen ovat sattumanvaraisia. Elämä kuljettaa.

Perusihmistä hakevat kirjailijat liikkuvat keskiluokkaisen maiseman totuuksissa: usein asuntolaina on maksettu ja lapset kasvaneet isoiksi. Menestyjistä ei voi puhua.
Valintaraadin jäseninä olivat puheenjohtajan lisäksi äidinkielenopettaja Helena Ruuska ja näyttelijä Ritva Valkama. Sääntöjen mukaan lautakunta voi valita 3-6 romaaniehdokasta palkinnonsaajaksi.

Ehdokkaat ja perustelut

Kari Hotakaisen Klassikko-romaania lautakunta luonnehtii kirjaksi alennusmyyntisuomesta. Tässä alennusmyyntisuomessa media-aikaa jaetaan sekuntikellolla, kirjojen kustantaminen on tahmeaa puuhaa, puhumattakaan niiden kirjoittamisesta.
Pirkko Lindbergin Candida on hauska ja mielikuvitusrikas romaani verisestä, ummehtuneesta Euroopasta. Romaani on matka Voltairen jalanjäljillä, täynnä nopeita näyttämön vaihtoja. Raati ihailee sitä keveyttä, jolla Lindberg käsittelee aineistoaan.
Hilkka Ravilon teos Mesimarjani, kyyhkyni, palmuni mun määritellään porvarillisen bunkkerin, uskonnollisen ja seksuaalisen hurmoksen, sorron ja julmuuden tulkiksi.

Joni Skiftesvik sanoo niukkasanaisuudellaan paljon. Yli tuulen ja sään romaanin selviytyjän tarina sodanlopun oloissa pitää otteessaan. Se todistaa hyvin kerrotun tarinan voimasta.
Lars Sundin Colorado Avenuen saama jatko Landthandlerskans son on rehevä, hauska ja vakava romaani Siklaxin asukkaista 1920-30-luvuilla. Kunnon kertojan innolla kuvataan Smedsin perheen vaiheita ja pirtukuningas Otto Näsin kohtaloa.

Antti Tuurin Lakeuden kutsussa on tuskin yhtään suoraa repliikkiä, mutta hallitun railakasta menoa sitä enemmän. Tuhlaajapojan paluu ja samalla Pohjanmaa-romaanisarja saa vahvan päätöksensä. Palkinto annetaan nyt 14. kerran. Sen myöntää Suomen kirjasäätiö.
(STT)