Eturauhassyöpähoitojen vaikutuksesta seksielämään vaietaan – Tässäkö syy?

Eturauhassyöpä ja erityisesti sen hoidot vaikuttavat usein potilaan seksuaalielämään. Eturauhassyöpäyhdistyksen järjestösihteerin mielestä asiasta pitäisi puhua enemmän eikä hymistellä, lyödä leikiksi tai vaieta. Hän epäilee osasyyn vaikenemiseen piilevän potilaiden korkeassa keski-iässä.

– Eturauhassyövän ja sen hoitojen vaikutuksesta potilaiden seksuaaliseen elämään ei puhuta tarpeeksi. Tietoa olisi tarjolla, mutta asiaa kainostellaan. Siitä joko vaietaan tyystin tai lyödään leikiksi, Suomen eturauhassyöpäyhdistyksen järjestösihteeri, terveydenhoitaja Irma Lehtimaja sanoo.

Lehtimaja arvelee, että puhumattomuus johtuu osittain sairastavien iäkkyydestä.

– Eturauhassyöpäpotilaiden keski-ikä on noin 70 vuotta. Vanhimmat ovat reilusti päälle kahdeksankymppisiä – monille heistä seksi ei ole enää yhtä tärkeää kuin nuorempana. Seksuaaliset halut ja kyvyt ovat saattaneet hiipua iän myötä jo ennen syöpään sairastumista.

– Iäkkäällä ihmisellä ei välttämättä myöskään ole enää kumppania, tai parisuhteen merkitys painottuu muihin asioihin kuin seksiin.

Lehtimaja uskoo potilaiden korkean keski-iän vaikuttavan myös siihen, että aiheesta puhuminen herättää joskus hämmennystä.

– Nykypäivän 60–90-vuotiaat eivät ehkä ole tottuneet avoimuuteen intiimeissä asioissa. Joidenkin mielestä seksiä pursuaa nykyään muutenkin liikaa joka tuutista.

"Jokaisella oikeus hyvään seksuaaliseen elämään"

Lehtimajan mielestä sairauden ja sen hoitojen seksielämään ulottuvista vaikutuksista pitäisi olla saatavilla enemmän konkreettista tietoa. Tiedonhakuun tulisi myös saada opastusta.

– Potilaissa on paljon myös nuorempia, viisi–kuusikymppisiä miehiä. Heistä enemmistö on todennäköisesti ollut sairauden puhjetessa vielä seksuaalisesti aktiivisia.

– Aina ei osata tai haluta ajatella, että jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään seksuaaliseen elämään. Se koskee iästä riippumatta myös eturauhassyöpäpotilaita. Nykyaikaisten erektiolääkkeiden ansiosta yhä useammilla iäkkäilläkin potilailla on käytännön mahdollisuus tyydyttävään seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Potilaan täytyy tehdä aloite

Lehtimaja toivoo, että potilaat saisivat enemmän tietoa ja ohjausta seksiasioissa.

– Nykyään asiaa ei oteta mielellään esille, ellei potilas tee aloitetta. Saadakseen lähetteen seksuaaliterapeutille sitä pitää yleensä itse osata pyytää.

Etenkin käytännönläheistä tietoa on vaikea saada.

– Vaikka lääkärit tietäisivät seksielämän konkreettisista ongelmista, heiltä ei aina liikene aikaa puhua niistä. He keskittyvät hoitamaan itse sairautta eivätkä koe olevansa seksuaaliterapeutteja.

Ympäripyöreää hymistelyä

Lehtimaja kertoo, että vertaistukiryhmissäkin ollaan aiheessa varovaisia.

– Joukossa on aina sellaisia potilaita, joille sairauden vaikutus seksielämään on puheenaiheena joko yleisesti hämmentävä tai itselle erityisen kipeä. Mutta vaikka asiaa ei saa tuputtaa kenellekään vastoin tahtoa, monilla potilailla on kova tarve puhua siitä.

Lehtimaja lisää, että luentotilaisuuksissakin seksiteema kuitataan usein ympäripyöreällä hymistelyllä.

– Kätkettynä viestinä saattaa olla, "ettei se seksi nyt niin tärkeää olekaan". Kuitenkin yhdistyksemme tuoreen kyselytutkimuksen mukaan suuri osa potilaista kokee nimenomaan seksuaalielämän häiriöt hoitojen monista haittavaikutuksista vaikeimmin hyväksyttävinä.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat