Ylikiiminki oli vuodenvaihteeseen pieni, muutaman tuhannen asukkaan kunta.
Viime vuodenvaihteessa se liitettiin osaksi Oulua. Kylän kupeessa virtaa Kiiminkijoki joka ollut terva- ja uittojoki Kainuun ja Oulun välillä. 1950-luvulla Kiiminkijoella uittohommiin osallistuneet miehet kokoontuivat Ylikiiminkiin muistelemaan menneitä.
Juho Ukonmaan pesti oli toimia kasöörinä eli tukkimiesten palkanmaksajina. Entisenä ylikiiminkiläisenä hän on varsin vähään tyytyväinen.
– Aikanaan tiet olivat tosi heikossa kunnossa, mutta nythän siellä on päällysteet ja kaikki. 1950-luvulla saatiin myös sähköt ja nykyään löytyvät jo vesijohdot ja viemärit. Ihan kohtuullisessa kunnossa kylä on, Ukonmaanaho arvioi. Häntä surettaa kauppojen ja koulujen katoaminen katukuvasta.
– Yksi ainoa kauppa on kirkolla jäljellä. Koulujakin on enää kaksi, kun parhaimmillaan niitä oli toistakymmentä. Tässä on menty liian pitkälle.
Vonkamiehellä vaihtelevasti töitä
Paavo Hiltunen toimi uittojoella vonkamiehenä. Nykyään vonkaaminen on jotain ihan muuta, mutta uitossa sillä tarkoitettiin tukkien uiton valvontaa rannalta.
– Porkkalansilta on rankka ja hikinen paikka, siinä sai koko ajan kiskoa puita. Alakylän Kujalan sillalla ei tarvinnut kuin katsella vain tukkien kulkua ja katsoa ettei sillan alla rungot käänny poikittain. Kaikkein rankinta hommaa oli ruuhkien purkaminen. Olin myös pienenä poikana rantapörrinä pukkimassa puita rannalta pois ja kahvinkokkina eli muonamiehen apulaisena.
Paavo Hiltunen ei juuri moitittavaa Ylikiimingistä keksi, mutta kaupunkiliitoksen myötä yksi asia on alkanut askarruttaa.
– Kun Ylikiiminki muuttui kaupungiksi, bensan kulutus nousi. Nykyään kun kaikki on kaupunkiajoa, Hiltunen naureskelee.
Uusi kesäsarja vie kylille ympäri Suomea – vinkkaa kotikunnastasi!