Nykyisin Donnie nauttii elämästä. Aiemmin hän oli eristäytynyt useiksi vuosiksi, koska hänellä ei ollut itsevarmuutta ennen kuin hän löysi kehotaiteen ihmeellisen maailman.
– Useiden vuosien ajan olin eristänyt itseni ja yrittänyt häivyttää pois vähemmän käytännölliset impulssini, pelosta ja itseluottamuksen puutteesta. Ja tunsin oloni todella kurjaksi.
Lopulta Donnie päätti lopettaa piileskelyn. Hän alkoi elää sellaista elämää kuin halusi.
– Meillä on vain yksi elämä, joten miksi emme pitäisi vähän hauskaa?
Mies kertoo saaneensa somessa paljon kommentteja ulkonäöstään. Jotkut ihailevat häntä, toiset eivät.
– Saan kuulla ulkona ollessani kakenlaisia kommentteja ja reaktioita. Jotkut ihmiset rakastavat tatuointia, toiset eivät ole niin innostuneita.
– Voitte varmaan kuvitella, että vastaan on tullut outojakin kohtaamisia. Yllättyneitä katseita, tuijotusta, kiinnostuneita kommentteja, kevytmielisiä vitsejä, ilkeitä vitsejä, tyhmiä ja outoja kysymyksiä.
Reaktiot eivät ole rajoittuneet tähän. Lisäksi Donnie on saanut osakseen kuiskauksia, hymyjä, naurua, flirttailua, hengen haukkomista, silmien pyörittelyä, inhoavia katseita ja yläfemmoja.
Jotkut heitot loukkaavat
Toisinaan Donnie loukkaantuu ihmisten reaktioista. Hän ei kuitenkaan anna niiden häiritä itseään.
– Suurin osa loukkauksista on ennustettavia ja mielikuvituksettomia. Valtaosa niistä voidaan niputtaa kategoriaan nimeltä: ”Epäimartelevat vertaukset muihin sinisiin asioihin”.
Jotkut ovat epäilleet, että Donnie ei tekisi töitä. Hänen uskotaan elävän yhteiskunnan rahoilla. Se kiukuttaa. Donnie asuu bussissa ja elättää itsensä myymällä koruja.
Kaverit ovat hyväksyneet Donnien ihoineen päivineen. He eivät enää edes kiinnitä siihen huomiota. Äidillä meni kauemmin tottua poikansa muuttuneeseen ulkonäköön, mutta hyväksyi sinisen ihon myöhemmin ”uutena normaalina”.