Italialainen Dino Zoff on parhaita maalivahteja, joita vihreällä veralla on koskaan nähty. Yhdessä neuvostoliittolaisen Lev Jashinin kanssa hän on suurimpia maalipuiden välissä seisseitä legendoja.
Zoff oli aina äärimmäisen keskittynyt ja hätäilemätön. Hän hyödynsi hyvin koko rangaistusaluetta mutta torjui mahtavasti myös maaliviivalla. Usein hän ylsi todellisiin haamupelastuksiin.
Zoff teki debyyttinsä Serie A:ssa Udinesen joukkueessa 19-vuotiaana. Kuitenkin vasta siirryttyään Napoliin hän alkoi luoda nimeä itselleen. Napolissa hän selviytyi kertaalleen Italian cupin finaaliin. Zoffin suuri tilaisuus koitti varsinaisesti, kun hän siirtyi Juventukseen vuonna 1972. Juven riveissä hän oli mukana voittamassa Serie A:n mestaruutta kuusi kertaa sekä yhden kerran Italian cupia. Myös Uefa cupin Juventus voitti Zoffin aikana kertaalleen. Zoff viihtyi Vanhan Rouvan riveissä peräti 11 kautta, joiden aikana tilille kertyi 330 liigapeliä.
Ensimmäisen ison ottelunsa maajoukkuetasolla Zoff pelasi vuonna 1968 Bulgariaa vastaan EM-kisojen puolivälierässä. Hän piti maalinsa puhtaana ja Italia voitti 2-0. Italia jatkoi voittoputkea loppuun asti ja Zoff torjui maalleen Euroopan mestaruuden. Vuoden 1970 MM-kisat Zoff joutui katselemaan vaihtopenkiltä, mutta vuoden 1974 kisoissa hän seisoi jälleen saapasmaan maalilla. Zoff lähti MM-kisoihin jatkamaan hurjaa nollapelien putkeaan. Syyskuun 20. päivän 1972 jälkeen hän ei ollut päästänyt yhtään maalia Italian verkkoon ennen kuin MM-kisojen alkulohkon ottelussa Haitia vastaan kesäkuussa 1974 putki katkesi. Zoff teki kuitenkin ennätyksen pitämällä vastustajat maalittomina 1 142 minuuttia peräkkäin.
