Italialainen Dino Zoff on parhaita maalivahteja, joita vihreällä veralla on koskaan nähty. Yhdessä neuvostoliittolaisen Lev Jashinin kanssa hän on suurimpia maalipuiden välissä seisseitä legendoja.
Zoff oli aina äärimmäisen keskittynyt ja hätäilemätön. Hän hyödynsi hyvin koko rangaistusaluetta mutta torjui mahtavasti myös maaliviivalla. Usein hän ylsi todellisiin haamupelastuksiin.
Zoff teki debyyttinsä Serie A:ssa Udinesen joukkueessa 19-vuotiaana. Kuitenkin vasta siirryttyään Napoliin hän alkoi luoda nimeä itselleen. Napolissa hän selviytyi kertaalleen Italian cupin finaaliin. Zoffin suuri tilaisuus koitti varsinaisesti, kun hän siirtyi Juventukseen vuonna 1972. Juven riveissä hän oli mukana voittamassa Serie A:n mestaruutta kuusi kertaa sekä yhden kerran Italian cupia. Myös Uefa cupin Juventus voitti Zoffin aikana kertaalleen. Zoff viihtyi Vanhan Rouvan riveissä peräti 11 kautta, joiden aikana tilille kertyi 330 liigapeliä.
Ensimmäisen ison ottelunsa maajoukkuetasolla Zoff pelasi vuonna 1968 Bulgariaa vastaan EM-kisojen puolivälierässä. Hän piti maalinsa puhtaana ja Italia voitti 2-0. Italia jatkoi voittoputkea loppuun asti ja Zoff torjui maalleen Euroopan mestaruuden. Vuoden 1970 MM-kisat Zoff joutui katselemaan vaihtopenkiltä, mutta vuoden 1974 kisoissa hän seisoi jälleen saapasmaan maalilla. Zoff lähti MM-kisoihin jatkamaan hurjaa nollapelien putkeaan. Syyskuun 20. päivän 1972 jälkeen hän ei ollut päästänyt yhtään maalia Italian verkkoon ennen kuin MM-kisojen alkulohkon ottelussa Haitia vastaan kesäkuussa 1974 putki katkesi. Zoff teki kuitenkin ennätyksen pitämällä vastustajat maalittomina 1 142 minuuttia peräkkäin.
1974 MM-kisat sujuivat Italian osalta alavireisesti, joten odotukset olivat jälleen entistä suuremmat neljän vuoden kuluttua. Zoff lähti kultajahtiin Italian joukkueen kapteenina. Joukkue ylsi kuitenkin vain pronssiotteluun asti, jossa Brasilia sitten vielä kaappasi himmeimmät mitalit. Zoff sai jo osakseen kritiikkiä, kun lehtimiesten mielestä pari palloa lipsahti liian helposti konkarivahdin selän taakse.
Zoffin asema ei kuitenkaan seuraavan neljän vuoden aikanakaan horjunut, vaan hän lähti MM-kisoihin 1982 Italian ykkösvahtina. Näissä kisoissa hän hyvitti kaikki aikaisemman haparointinsa johdattamalla joukkueensa MM-kultaan. Kun hän 40-vuotiaana Italian joukkueen kapteenina nosti mestaruuspystin ilmaan, tuli hänestä vanhin maailmanmestaruuden koskaan voittanut pelaaja.
Zoff jatkoi maajoukkueessa vielä vuoden päivät, kunnes lopulta antoi veräjänvartijan homman nuoremmille Ruotsille kärsityn 2-0-tappion jälkeen toukokuussa 1983. Italiaa Zoff ehti edustaa 112 maaottelussa.
Joukkuetoveri kuvaili Zoffia seuraavasti: Hän oli esimerkillinen urheilija. Hänen kaltaiseensa ihmiseen törmää hyvin harvoin tänä päivänä. Hän oli aina vaatimaton ja mukava persoona. Todellinen ammattilainen. Vanhalla iälläkin hän harjoitteli vähintään yhtä paljon kuin nuoremmat joukkuetoverinsa.
Pelaajauransa jälkeen Zoff siirtyi nopeasti valmentajaksi. Ensin hän aloitti Juventuksessa, jossa saavutti voitot Italian cupissa ja UEFA cupissa. Vuonna 1998 Zoff sai pestin Italian maajoukkueen päävalmentajaksi. Zoff luotsasi Italian monen yllätykseksi aina EM-kisojen 2000 loppuotteluun asti, mutta Ranska nousi lopulta finaalin viime hetkillä voittoon ja EM-kultaan. Saatuaan tappiollisen loppuottelun jälkeen osakseen kovaa kritiikkiä, Zoff erosi päävalmentajan pallilta.
Dino Zoff
s. 1942
Seurajoukkueet:
1961-1963 Udinese
1963-1967 Mantova
1967-1972 Napoli
1972-1983 Juventus
Voitot seuratasolla:
1973 Italian mestaruus
1975 Italian mestaruus
1977 Italian mestaruus
1977 UEFA Cupin voitto
1978 Italian mestaruus
1979 Italian Cupin voitto
1981 Italian mestaruus
1982 Italian mestaruus
1983 Italian Cupin voitto
Voitot maajoukkuetasolla:
1968 Euroopan mestaruus
1982 Maailmanmestaruus
Valmentajan ura:
1988-90 Juventus
1990-94 Lazio
1997 Lazio
1998-00 Italian maajoukkue
2001 Lazio
(MTV3)